Meret – kuka voi pelastaa ne?

ERÄÄNÄ syyspäivänä viime vuonna yhdeksän miestä ja neljä naista hyppäsi eräältä New Yorkin kaupungin sillalta – kaikki yhtä aikaa. Kahdenkymmenen metrin vapaan pudotuksen jälkeen he jäivät riippumaan liikkumattomina ilmaan vuorikiipeilijöitten köysistä, ja he odottelivat. Mitä he aikoivat? He halusivat estää jätelietettä kuljettavalta proomulta pääsyn merelle, jonne sen oli määrä tyhjentää lastinsa. Yritys epäonnistui, sillä proomu yksinkertaisesti kiersi mielenosoittajat toista reittiä pitkin ja tyhjensi jätteensä mereen, kuten ennenkin. Lopuksi mielenosoittajat pidätettiin.

Myös monet muut koettavat sitkeästi estää maailman merien kuoleman, mutta laillisin keinoin. On tehty paljon sopimuksia ja lakeja. On säädetty lakeja, jotka kieltävät muoviesineitten heittämisen mereen. Säiliölaivoilta on kielletty öljyä sisältävien puhdistusvesien päästäminen mereen. Jotkin joet ja rantaviivat on saatu puhdistumaan.

Yleisesti ottaen voittoja on kuitenkin ollut paljon vähemmän kuin epäonnistumisia. Ympäristönsuojelijat pelkäävät, että niin kauan kuin jätteiden mereen upottaminen on halpaa, tulee olemaan niitä, jotka kiertävät lakeja, aivan kuten aiemmin mainittu jäteproomu kiersi mielenosoittajat. Valitettavasti tällaisissa kysymyksissä usein ratkaisee raha, voiton tavoittelu. Ympäristön suojeleminen tuottaa vain vähän voittoa ja tulee kalliiksi.

Onko se Jumalan vika?

Viikkolehti Time näki kuitenkin saastumisen niin huolestuttavana, että se tänä vuonna jätti ”vuoden miehen” valinnan väliin. Sen sijaan se viime tammikuussa valitsi Maa-raukan ”vuoden planeetaksi”. Kiintoisaksi asian tekee kuitenkin se, että tällaisissa ympäristön hätätilasta kertovissa artikkeleissa suhtaudutaan aika ajoin hyvinkin kyynisesti Raamattuun.

Time-lehden artikkelin alkuun oli lainattu Saarnaajan kirjan 1:4: ”Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.” ”Ei suinkaan iäti”, kuului heti perään artikkelin kirjoittajan kommentti. ”Parhaassa tapauksessa maapallo pysyy todennäköisesti vielä 4–5 miljardia vuotta.” Myöhemmin samainen kirjoittaja totesi, että kahdelle ensimmäiselle ihmiselle annettu käsky ’maan tekemisestä itsellenne alamaiseksi’ ”voidaan tulkita kehotukseksi, joka antoi luvan käyttää luontoa häikäilemättä hyväkseen. Jos siis kristinuskon leviämisen katsotaan tasoittaneen tietä tekniikan kehitykselle, niin se on voinut tuoda mukanaan myös luonnon vastuuttoman riistämisen siemeniä.” Life-lehti meni jopa niin pitkälle, että se liitti Raamatun lupauksen ”nöyrät perivät maan” järjettömien ja väärien ennustusten joukkoon.

Kaikilla tällaisilla lausunnoilla on yksi yhteinen piirre: ne perustuvat sellaisiin olettamuksiin, että joko Jumalaa ei ole tai Raamattu ei ole lähtöisin hänestä tai hänellä ei ole viisautta ja voimaa luomakuntansa ohjaamiseen ja lupaustensa toteuttamiseen. Mitä sinä itse ajattelet? Eikö olekin jossain määrin julkeaa lähteä esittämään tällaisia väitteitä ilman todisteita? Jokaisella, joka omin silmin on nähnyt myrskyävän meren kunnioitusta herättävän voiman ja kauneuden, on omakohtaisia todisteita siitä, että Hän, joka on luonut planeettamme, on varmastikin voimakas. Hänen viisautensa ilmenee kaikkialla merissä ja siinä elämässä, jota ne suorastaan kihisevät.

Kun Jumala käski ihmisten ’tehdä maan itselleen alamaiseksi’, hän ei antanut lupaa sen hävittämiseen, vaan hän määräsi heidät eräänlaisiksi taloudenhoitajiksi, joiden tehtävänä oli pitää huolta maasta ja viljellä sitä. Jos siis Jumala antaessaan ihmisille käskyn ’tehdä maa itselleen alamaiseksi’ tarkoitti, että meidän pitäisi muuttaa se saastuneeksi kaatopaikaksi – jollaiseksi se nykyään on nopeasti muuttumassa – niin miksi hän sitten antoi Aadamille ja Eevalle malliksi Eedenin paratiisipuutarhan? Entä miksi Jumala käski ihmistä ”viljelemään ja varjelemaan sitä” ja lopulta työntämään sen rajoja kauemmaksi tukahduttamalla ”orjantappurat ja ohdakkeet”, joita kasvoi tämän mallipuutarhan ulkopuolella? – 1. Mooseksen kirja 2:15; 3:18.

Raamatussa on jo kauan sitten esitetty huomattava ennustus, joka voi soveltua vain meidän tuhoamishaluiseen sukupolveemme, sillä siinä sanotaan, että Jehova tulee ’saattamaan turmioon ne, jotka turmelevat maan’. (Ilmestys 11:18) Raamatun profetiat osoittavat tämän ajan olevan jo lähellä.

Jotkut kuitenkin syyttävät saastumisesta Jumalaa ja alleviivaavat sitä, että ainoa toivo on ihminen, hän tietää ratkaisun. Järki jo sanoo aivan toista, eli että ihminen itse on syypää ja että hänellä ei missään tapauksessa ole ratkaisua. Jumalan syyttäminen ei ole mitään uutta. Sananlaskujen 19:3 ilmaisi kauan sitten, että ihmiset katselisivat asioita kovin likinäköisesti: ”Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.”

Ihmisille Eedenissä noin 6000 vuotta sitten annettu maan taloudenhoitajan tehtävä ei ole käynyt vanhanaikaiseksi. Jokainen, joka nykyään kunnioittaa Luojaa, voi osoittaa sen kunnioittamalla hänen töitään, sen sijaan että hän piittaamattomasti turmelisi ympäristöä. Jokainen meistä voi myötävaikuttaa merten puhtaana pysymiseen. (Siitä enemmän alla.) Valitettavasti nykyinen maailmanjärjestelmä on rakenteeltaan sellainen, että jokaisen, joka ei laisinkaan halua osallistua maan ja merten saastuttamiseen, olisi ruvettava erakoksi, vetäydyttävä omiin oloihinsa kauas korpeen. Tällainen vaihtoehto ei kuitenkaan käy Jeesuksen jäljittelijöille, sillä heidän kristillinen julistamistyönsä ei salli sitä. – Matteus 28:19, 20.

Ainut toivo merten saastumisen täydellisestä loppumisesta ei siis ole meissä ihmisissä, vaan Jumalassa. Hänen lupauksensa ovat jyrkkänä vastakohtana ihmisen epäonnistumisille, sillä hän ei ole koskaan jättänyt toteuttamatta ainuttakaan lupaustaan. Tämän takia voivat seuraavat Raamatun sanat olla meille suureksi lohdutukseksi: ”Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille.” – Nehemia 9:6.

Maapallo ja sen meret tulevat saamaan pysyvästi takaisin alkuperäisen kauneutensa. Pauhatkoon siis ”syvä ja tumma meri” elävänä iäti. Siitä tulee Luoja pitämään huolen.

[Tekstiruutu s. 9]

MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ

Millä tavoin voit pitää meriä arvossa:

◼ Veneilyä ja kalastusta harrastavien tulee noudattaa seuraavaa yksinkertaista sääntöä: minkä veit mukanasi mennessäsi vesille, tuo myös tullessasi pois. Tämä soveltuu eritoten muovimateriaaleihin. Koeta pitää siiman hukka mahdollisimman pienenä. Älä kaada voiteluöljyjä veteen, vaan tuo ne maihin hävitettäväksi.

◼ Samainen sääntö soveltuu myös merenrannalla oleiluun. Koeta pitää silmällä kaikkea sitä muovista tehtyä, mitä olet tuonut mukanasi rannalle: eväspusseja, virvoitusjuomatölkkejä yhdessä pitäviä muovipantoja, muovisia ruokailuvälineitä ja muovipulloja. Älä unohda, miten helposti tuuli voi kuljettaa joitakin niistä, jollei niiden päälle panna jotakin painoksi. Tutkikaa alue huolellisesti, ennen kuin lähdette pois, ja viekää jätteenne mukananne.

◼ Edellä kerrottu soveltuu myös joilla ja järvillä tai niiden rannoilla oleiluun, tai kun syödään eväitä, kalastellaan ja veneillään. Muista, että joen likaaminen on jo itsessään väärin. Lisäksi se, mitä heität tai kaadat jokeen, voi lopulta joutua mereen ja aiheuttaa siellä vielä enemmän vahinkoa.

◼ Noudata kaikkia jätteidenkäsittelyä ja kierrätystä koskevia määräyksiä.

◼ Kun peset pyykkiä tai astioita, älä käytä turhan paljon pesuainetta.

◼ Ilman tavoin vesi on tärkeimpiä elämän välttämättömyyksiä. Sitä tulee kunnioittaa, ei liata.

[Kuva s. 8]

”Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et.” – Job 38:11