Ihmeet ja ilmestykset – Jumalan antamia merkkejä?
”IHMEITÄ pidetään nykyään yhä – – eräänlaisena suosituskirjeenä, takeena aidosta, Jumalalta tulleesta viestistä, hänen kaikkivoipaisuutensa sinettinä häneltä tulleen tehtävän tai sanan päällä.” Ne ihmeet, joita Joseph Vandrisse, ranskalaisen Le Figaro -päivälehden Vatikaanin-kirjeenvaihtaja tässä tarkoittaa, ovat luonnollisesti sellaisia, jotka katolinen kirkko on hyväksynyt. Millaisin perustein kirkko sitten päättää, onko jokin ihme tai ilmestys lähtöisin Jumalasta vai ei?
Pitäisikö kirkon olla oma tuomarinsa?
Katolisten teologien mukaan ilmestysten täytyy täyttää kaksi ehtoa. Ensinnäkin niiden täytyy olla sopusoinnussa kirkon opetusten kanssa. Huomattava esimerkki on Lourdesin ilmestys, jossa ”neitsyt Maria” esitteli itsensä ”saastattomasti siinneenä”. On mielenkiintoista, että muutamaa vuotta aiemmin oli paavi Pius IX julistanut, että siitessään Maria säilyi vapaana perisynnistä. Vuonna 1933 ilmaisi tuleva Pius XII mielipiteenään, että nämä kaksi tapahtumaa olivat yhteydessä toisiinsa, kun hän sanoi: ”Saastaton neitsyt Maria, Jumalan äiti ja siunattu naisten joukossa halusi vahvistaa omalla suullaan sen, minkä hänen erehtymätön Paavinsa oli jo Roomassa määritellyt. Tämän hän teki myöhemmin kuuluisassa ilmestymisessään Massabiellen luolassa [Lourdesissa].”
Toinen seikka, jota joudutaan tarkastelemaan, on se, millaista on ollut ilmestyksiä saaneiden yleinen käyttäytyminen. Toursin piispa sanoi: ”Kirkko – – uskoi [Lourdesin] ilmestyksiin Bernadetten pyhyyden takia.” Kirkolliset viranomaiset katsovat myös, että Bernadette ja Lucie, jotka väittivät nähneensä Marian – toinen Lourdesissa ja toinen Fátimassa – täyttivät tämän ehdon, kun he myöhemmin ryhtyivät nunniksi.
Saadut viestit olivat yhtäpitäviä katolisen opin kanssa. Näkyjä nähneiden elintavat olivat kirkon asettaman mallin mukaisia. Tällaisissa tapauksissa on tuskin mikään yllätys, että katolisen kirkon tunnustamat ilmestykset vahvistavat yksinomaan sen omia perinteitä ja oppeja, niitäkin jotka ovat tuoreinta perua, kuten opin saastattomasta sikiämisestä.
Ovatko ihmeet ja ilmestykset tosiaankin taivaasta saatuja merkkejä, jotka vahvistavat kirkon oppien totuudenmukaisuuden? J. Bricout lainaa kirjassaan toista, P. Buysse -nimistä katolista oppinutta, joka kirjoittaa: ”Koska Lourdesin ihmeillä on selvä yhteys ’katoliselle kirkolle ominaisiin käsityksiin’ (saastattomaan sikiämiseen, paavin auktoriteetillaan antamaan tämän opinkappaleen määritelmään, pyhän sakramentin kunnioittamiseen, neitsyt Marian kunnioittamiseen ja niin edelleen), voidaan havaita – tai on pikemminkin pakko havaita – että ’kirkon opeilla on Jumalan hyväksymyksen sinetti’.” – Dictionnaire pratique des connaissances religieuses.
Katolinen kirkko ei kuitenkaan voi oikeutetusti väittää, että Jumala olisi antanut sille tällaisen valtakirjan. Ottamalla itse itselleen valtuudet päättää, mitkä ilmestykset (ja niihin liittyvät ihmeet) ovat Jumalasta ja mitkä eivät ole, se on asettautunut omaksi tuomarikseen.
Monet muutkin uskonnot väittävät, että niillä on todisteita ihmeistä ja että Jumala tukee niitä. Onko Jumala niiden ihmeiden takana, joita tehdään karismaattisissa liikkeissä (myös ei-katolisissa karismaattisissa liikkeissä) ja jopa ei-kristillisissä uskonnoissa? On vaikea uskoa sitä, sillä Raamatun mukaan ”ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”. – 1. Korinttolaisille 14:33.
Mitkä ovat oikeat arviointiperusteet? Kirjassa Les signes de crédibilité de la révélation chrétienne (Luotettavuuden merkit kristillisessä ilmoituksessa) selitetään, että ratkaisevat tunnusmerkit, joiden nojalla jonkin ihmeen aitous on arvioitava, ovat etupäässä eettisiä ja uskonnollisia.
Yhtäpitäviä Raamatun kanssa?
Useitten katolisten kirjoittajien mukaan ”ensimmäinen edellytys on se, että saadun viestin on oltava sopusoinnussa evankeliumi-ilmoituksen ja kirkon opillisen perimätiedon kanssa”. ”Mikään uusi ilmestys ei voi muuttaa alkuperäistä ilmoitusta.” Paavi Johannes Paavali II on myös selittänyt, että ”Fátimassa vuonna 1917 saatu sanoma sisältää koko totuuden evankeliumista”. Kaikki tämä merkitsee sitä, että tällaisissa ilmestyksissä saatujen viestien täytyy olla yhtäpitäviä ennen muuta ”ilmoituksen” eli Pyhän Raamatun kanssa. Onko asian laita tosiaankin näin?
Millaisia johtopäätöksiä on tehtävissä Fátiman ilmestyksistä, joissa paimenet näkivät tulisen helvetin? Raamattu osoittaa selvästi, että synnintekijöitä ei rangaista tällä tavoin kuoleman jälkeen. Jeesus itse sanoi, että meidän tulee pelätä Häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin, mikä osoittaa sielun voivan kuolla. Toiset raamatunkohdat osoittavat selvästi, että kuolleet ovat tiedottomassa tilassa ja että toivo uudelleen elämisestä perustuu Raamatun lupaukseen tulevasta kuolleitten ylösnousemuksesta. – Matteus 10:28; Saarnaaja 9:5, 10; Johannes 5:28, 29.
Mitä sitten on sanottava ”saastattomasta sikiämisestä”, josta Bernadette puhui? Tämäkin sotii räikeästi Raamatun opetuksia vastaan. Raamatun mukaan Maria oli kaikkien Aadamin jälkeläisten tavoin ’siinnyt synnissä’ ja perinyt kuoleman. (Psalmi 51:7; Roomalaisille 3:23) Jos Maria oli siinnyt ilman syntiä, miksi hän esitti syntiuhrin synnytettyään Jeesuksen? (3. Mooseksen kirja 12:6; Luukas 2:22–24) Sitä paitsi Raamatusta ei löydy tämän katolisen opin tueksi ainuttakaan sellaista kohtaa, jossa hänen sanottaisiin säilyneen vapaana perisynnistä sen takia, että Jumala osoitti häntä kohtaan erityisellä tavalla armoa. Koska Marian palvonnalle ei siis ole raamatullisia perusteita, on johdonmukaista kysyä sitäkin, ovatko hänen ilmestyksensä Jumalan aikaansaannoksia.
Voivatko ne olla lähtöisin jostakin muualta?
Raamatunoppineet luonnollisesti tietävät, että kaikki yliluonnolliset tunnusmerkit eivät ole lähtöisin Jumalasta. Sen jälkeen kun eräässä ranskalaisessa Raamatun sanakirjassa (Dictionnaire de la Bible, toimittanut F. Vigouroux) on kerrottu esimerkkinä egyptiläisten taikureiden faraon ja Mooseksen silmien edessä tekemät ihmeet, siinä mainitaan, että ”viimeisinä päivinä tulevat väärät profeetat ja väärät Kristukset – kaikki Paholaisen asiamiehiä – tekemään paljon ihmeitä eksyttääkseen mikäli mahdollista myös Jeesuksen Kristuksen uskolliset opetuslapset”. – Matteus 24:24; 2. Mooseksen kirja 7:8–13.
Mitä sitten on sanottava sellaisesta ilmestyksestä, jossa pyydetään ihmisiä kaikkialla katumaan ja uskovaisia rukoilemaan syntisten kääntymyksen puolesta ja jollainen nähtiin esimerkiksi Fátimassa? Eräässä ilmestysten ja näkyjen arvoa puoltavassa ranskalaisessa kirjassa (Barthas, Fàtima – Merveille du XXe siècle) on kiintoisa maininta Fátiman silloisesta papista. Hänellä nimittäin oli omat epäilyksensä tällaisten viestien alkuperästä niiden sisällöstä huolimatta, ja hän oli sanonut: ”Ne voivat hyvinkin olla pahojen henkien metkuja.” Sitä paitsi osoittaahan Raamattukin, että Saatana ”muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi” ja että ”hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi”. (2. Korinttolaisille 11:14, 15) Uskottavan tuntuinen sanoma ei siis ole todiste siitä, että ilmestys on varmasti lähtöisin Jumalasta.
Samanlaiseen johtopäätökseen tulee myös Calmetin raamatunhistoriallinen katolinen teos Dictionnaire historique de la Bible, kun se sanoo: ”Ihmeet eivät aina ole varma merkki siitä, että niitten tekijät ovat pyhiä tai että heidän oppinsa on oikea, eivätkä ne ole varma todiste siitä, että ilmestyksiä nähneet ovat saaneet Jumalalta jonkin erityistehtävän.”
Vastakohdaksi voidaan asettaa ne monet ihmeet, joita Kristus teki ollessaan maan päällä. Mikä oli hänen tarkoituksensa, ja millaiseen valoon ne saattavat nykyajan ihmeet? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.
[Tekstiruutu/Kuva s. 6]
9. joulukuuta 1531
Meksikolaisella Juan Diego -nimisellä intiaanilla oli kiire. Hän oli menossa maan pääkaupungissa, Méxicossa, pidettävään jumalanpalvelukseen. Matkalla hän tapasi naisen, joka lähetti hänet pääkaupungin piispan puheille pyytämään, että tämä rakennuttaisi kirkon siihen kohtaan, missä nainen seisoi. Piispa suhtautui kuitenkin hieman epäluuloisesti intiaanin tuomaan viestiin.
Eräässä myöhemmin nähdyssä näyssä nainen esitteli itsensä tosi Jumalan äitinä ja hieman myöhemmin ”Guadalupen pyhänä Mariana”. Nainen halusi antaa Juan Diegolle mukaan merkin, joten hän pyysi tätä keräämään muutamia ruusuja, vaikka noilla tienoilla ei kasva tällaisia kukkia eikä vuodenaikakaan ollut sopiva niiden kasvulle. Hän kuitenkin löysi muutaman ruusun ja kääri ne viittaansa. Samalla kun hän ojensi ne piispalle, hänen viittaansa ilmaantui luonnollista kokoa oleva kuva ”neitsyt Mariasta”.
Lähellä pääkaupunkia Méxicoa sijaitsevassa Guadalupen basilikassa on nykyään näytteillä tätä tapahtumaa esittävä kuva.
[Kuva]
Guadalupe
[Tekstiruutu/Kuva s. 7]
11. helmikuuta 1858
14-vuotias tyttö Bernadette Soubirous oli sisarensa ja erään ystävänsä kanssa keräämässä polttopuita lähellä Lourdesin kaupunkia Ranskan lounaisosassa, Espanjan rajan tuntumassa. Bernadette oli juuri lähdössä ylittämään puroa, kun hänelle ilmestyi ”nainen” eräässä luolassa. Muilla kerroilla sama ”nainen” pyysi, että tuohon paikkaan rakennettaisiin kappeli, ja hän kehotti kaikkia ihmisiä harjoittamaan katumusta.
Erään ilmestyksen yhteydessä Bernadette kuuli ”naisen” sanovan paikallisella murteella: ”Olen siinnyt saastattomasti.” Joutuessaan yksin vastaamaan puheistaan siviiliviranomaisten ja jopa kirkollisten viranomaisten eteen Bernadette Soubirous piti kiinni siitä, että hänen ilmoittamansa asiat olivat tosia. Lopulta katolinen kirkko tunnusti julkisesti nämä näyt aidoiksi Maria-ilmestyksiksi. Seurauksena on, että Lourdesista on tullut pyhiinvaelluspaikka.
[Kuva]
Lourdes
[Tekstiruutu/Kuva s. 8]
13. toukokuuta 1917
Paimenpoika ja kaksi paimentyttöä olivat vartioimassa laumojaan Fátiman kylän luona keskisessä Portugalissa, kun he näkivät ensimmäisen Maria-ilmestyksensä. Myöhemmin erään toisen näyn aikana paikalle riensi ihmisiä siinä toivossa, että he saisivat jonkin merkin. He väittivät nähneensä auringon tanssivan taivaalla ja sen jälkeen putoavan maahan.
Nuoret paimenet vastaanottivat myös ”salaisuuksia”. Eräässä näyssä he näkivät helvetin, missä syntiset ihmiset kärsivät kauheaa piinaa hirvittävissä liekeissä. ”Neitsyt Maria” pyysi myös, että Venäjä pyhitettäisiin hänen ”saastattomalle sydämelleen”. Myöhemmin paavit toteuttivat tämän hänen toivomuksensa. Eräs viimeisimmistä ”salaisuuksista” on sellainen, että katolisen kirkon ylimmät viranomaiset ovat toistaiseksi halunneet pitää sen sisällön omana tietonaan.
[Kuva]
Fátima