Silmä – ”kateuden kohde tietokoneiden kehittelijöille”
SILMÄN sisäpinnan takaosaa peittää verkkokalvo. Se on yhtä ohutta kuin paperi, ja siinä on yli 100 miljoonaa hermosolua useina eri kerroksina. Kirjan The Living Body mukaan ”verkkokalvo on merkillisimpiä ihmisruumiin kudoksista”. Se on ”kateuden kohde tietokoneiden kehittelijöille, kun se pystyy käsittelemään noin 10 miljardia erillistä tietoa joka sekunti”, mainitsee Sandra Sinclair kirjassaan How Animals See.
Samalla tavoin kuin kamera synnyttää kuvan valokuvausfilmille, muodostaa silmäkin näkemästämme kuvan verkkokalvolle. Silti esimerkiksi tri Miller selittää, että kameran filmiä ”ei voida edes alkaa verrata verkkokalvon laaja-alaiseen herkkyyteen”. Samaisen ”filmin” avulla me näemme kuunvalossa tai 30000 kertaa voimakkaammassa auringonvalossa. Sitä paitsi verkkokalvo pystyy erottamaan pieniäkin yksityiskohtia katsottavasta kohteesta silloinkin, kun osa siitä on valossa ja loput varjossa. Professori Guyton selittää: ”Kamera ei pysty tähän siitä syystä, että filmiä valotettaessa valon voimakkuus saa vaihdella vain vähän.” (Textbook of Medical Physiology) Sen takia valokuvaajat tarvitsevat salamavaloa.
”Verkkokalvon laaja-alainen herkkyys” johtuu osittain sauvasoluista, joita silmässä on 125 miljoonaa kappaletta. Sauvat ovat hyvin valoherkkiä, ja niiden ansiosta ihminen näkee yölläkin. Silmässä on myös 5,5 miljoonaa tappisolua, jotka reagoivat kirkkaampaan valoon, ja ovat erikoistuneet värien erottamiseen. Jotkin tapit reagoivat parhaiten punaiseen, toiset vihreään ja toiset taas siniseen valoon. Kaikkien tämän lehden värien näkeminen perustuu niiden yhteistoimintaan. Kun kaikki kolmenlaiset tapit ärtyvät yhtä voimakkaasti, näkemäsi väri on puhtaan valkoinen.
Useimmat eläimet kykenevät näkemään värejä vain vähän, eivätkä monet niistä erota värejä laisinkaan. ”Värien näkeminen tekee elämän valtavan paljon nautittavammaksi”, kirjoittaa kirurgi Rendle Short, ja hän jatkaa: ”Kaikista niistä ruumiinelimistä, jotka eivät elämän kannalta ole välttämättömiä, on silmä kenties kaikkein suurenmoisin.” – Wonderfully Made.
”Ihmeellinen yhteistyö”
Kuvat tulevat verkkokalvolle samalla tavoin ylösalaisin kuin kameran filmille. ”Miksi emme sitten näe ulkomaailmaa ylösalaisena?” kysyy tri Short. Hän itse vastaa: ”Siksi, että aivot ovat kehittäneet sellaisen tavan, että ne kääntävät näkövaikutelmat toisin päin.”
On rakennettu prismalaseja, jotka kääntävät näkökentän ylösalaisin. Ne, jotka kokeissa käyttivät tällaisia laseja, näkivät kaiken ylösalaisena. Muutaman päivän kuluttua tapahtui sitten jotakin merkillistä. Koehenkilöt alkoivat nähdä normaalisti! ”Silmien ja aivojen ihmeellinen yhteistyö saa monenlaisia muotoja”, todetaan kirjassa The Body Book.
Silmäsi liikkuessa pitkin näitä tekstirivejä tapit erottavat mustan painovärin valkoisesta paperista. Verkkokalvosi ei kuitenkaan pysty reagoimaan kirjaimiin. Olemme oppineet tulkitsemaan kirjainjonon merkityksen toisessa aivojemme osassa. Tarvitaan tiedonsiirtoa.
Verkkokalvo lähettää elimistön omalle kielelle muunnetun viestin miljoonan hermosyyn kimppua pitkin lähellä takaraivoa sijaitsevaan aivojen osaan. Kirjassa The Brain selitetään: ”Tiedonsiirto verkkokalvosta aivokuoreen tapahtuu erittäin organisoidusti ja hyvässä järjestyksessä. – – Jos johonkin kohtaan verkkokalvoa osuu hieman valoa, kyseisellä kohdalla on reagoiva vastinpisteensä [aivojen] näköalueella.”
[Kuvat s. 7]
Silmä ei ole kameran tavoin riippuvainen salamavalosta, sillä verkkokalvo reagoi valoon, vaikka valon voimakkuus vaihtelisi suurestikin
[Kuva s. 8]
Verkkokalvossa on miljoonia hermosoluja, joita kutsutaan tappisoluiksi, ja ne reagoivat herkästi joko vihreään, punaiseen tai siniseen valoon