Käsi – ”elin, jossa sulavuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat parhaiten yhtyneinä toisiinsa”
OLI syntynyt hätätilanne. Sairaalan aulassa makasi nuori tyttö, jolta oli katkennut oikean jalan päävaltimo moottoripyöräkolarissa. Lähettyvillä ei ollut kirurgin työvälineitä, joilla veren purskuaminen haavasta olisi saatu loppumaan. Mitä lääkäri nyt tekisi?
”Käytin kättäni puristimena”, kertoo professori Napier, ”ja puristin valtimon kiinni peukalollani ja etusormellani niin hyvin kuin saatoin. Saatavilla ei ollut muuta kuin pätkä lankaa ja lopulta sain sen solmituksi tiukkaan valtimon ympärille. Veri lakkasi purskuamasta. – – Ilman käsiä ei tällaista hätätapausta olisi voitu hoitaa näin nopeasti ja tehokkaasti. Harva potilas – – saa koskaan tietää, että leikkauksen aikana on sopivaan kohtaan pantu sormi pelastanut hänen henkensä.” – John Napier, Hands.
Tämänkaltaiset toimenpiteet olisivat mahdottomia, jollei peukalossa olisi satulaniveltä. (Ks. kuvaa.) Satulanivelen rakenteesta johtuu, että sen liikkuvuus on lähes olkanivelen luokkaa, mutta se kuitenkin eroaa jälkimmäisestä siinä, että se ei tarvitse ympärilleen tuekseen lihaskudosta. Siksi peukalo pystyy tekemään hyvinkin tarkkoja liikkeitä, samalla kun sen voi asettaa muita sormenpäitä vasten.
Koetapa poimia käteesi jokin pieni esine tai käännellä tämän lehden sivuja käyttämättä peukaloasi. Eräs eteläafrikkalainen lääkäri kertoo: ”Olen lastoittanut vahingoittuneita peukaloita paljon, ja tultuaan takaisin potilaani tavallisesti sanovat, että he eivät arvanneet, miten paljon he olisivat tarvinneet peukaloaan.”
Ihmisen käsi muita sormia vasten taipuvine peukaloineen on harvinaisen monikäyttöinen työkalu. Miten mahtaisi kirjeen kirjoittaminen, valokuvan ottaminen, naulan lyöminen vasaralla, puhelimen käyttäminen tai langan pujottaminen neulansilmään onnistua ilman kättä? Käsiensä avulla pianistit soittavat erittäin hienoja sävellyksiä, taidemaalarit maalaavat kauniita kuvia ja kirurgit tekevät suurta huolellisuutta vaativia leikkauksia. ”Apinoilla, joilla on lyhyet peukalot ja pitkät sormet, ei ole suurta sorminäppäryyttä”, toteaa tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica.
Ihmisen käsi eroaa toisellakin tavalla suuresti apinan kädestä. Noin neljännes ihmisaivojen motorisesta kuoresta osallistuu käsien lihastoiminnan säätelyyn. Ihmisellä motorinen kuori ”on tyystin erilainen kuin alemmilla eläinmuodoilla”, mikä suo hänelle ”poikkeuksellisen kyvyn käyttää kättä, peukaloa ja muita sormia suurta sorminäppäryyttä vaativien tehtävien suorittamiseen”, selittää professori Guyton kirjassaan Textbook of Medical Physiology.
Sitä paitsi hermokirurgit ovat löytäneet ihmisen aivoista sellaisen alueen, jota he nimittävät ”käden taitojen alueeksi”. Taitavat kädet tarvitsevat avukseen aistireseptoreita. Nimi reseptori merkitsee vastaanottajaa. Ihmisellä on kädessään ja varsinkin peukalossaan runsaasti näitä pieniä hermopäätteitä. Näin sanoo eräs Herätkää!-lehden haastattelema lääkäri: ”Kun ihmiset menettävät vaikka vain pienenkin osan peukalonpäänsä tuntoherkkyydestä, heidän on vaikea asettaa paikalleen esimerkiksi sellaisia pieniä esineitä kuin ruuveja.” Käsivarsissasi sinulla on toisenlaisia aistireseptoreita, joiden ansiosta kykenet säkkipimeässäkin siirtämään kätesi haluamaasi paikkaan. Niinpä voit yöllä maatessasi rapsuttaa nenääsi kolhimatta samalla kasvojasi.
Niinkin yksinkertainen toimenpide kuin vesilasiin tarttuminen panee ajattelemaan. Jos ote on liian löysä, lasi voi pudota lattialle. Jos lasiin tartutaan lujasti, se voi hajota palasiksi, jotka viiltävät sormiin haavoja. Miten pystyt puristamaan lasia juuri niin sopivasti, että se pysyy kädessäsi? Kädessäsi olevat painereseptorit lähettävät tietoja aivoihisi, jotka ”paluupostissa” lähettävät sopivia käskyjä ojennetun käsivartesi ja kätesi lihaksille.
Pian lasi siirtyy kevyesti huuliasi vasten, eikä sinun tarvitse seurata sen tuloa silmilläsi. Huomiosi voi samanaikaisesti olla kiintyneenä televisioon tai keskusteluun, jota käyt ystäviesi kanssa. Tri Miller kirjoittaa: ”Kunnia siitä, että lasi nousee huulille eikä muksahda kasvoille, kuuluu ojennetun raajan herkälle painonmittauskyvylle. Se tosiasia, että lasi pysyy suun edessä, samalla kun se sisältönsä vähetessä kevenee, osoittaa, miten tarkasti punnitustiedot pidetään kaiken aikaa ajan tasalla.” – The Body in Question.
Ei ihme, että ihmisen käsi on herättänyt ajattelevaisissa ihmisissä ihailua. Kuuluisa tiedemies sir Isaac Newton kirjoittaa: ”Muitten todisteitten puuttuessa peukalo yksistään saisi minut vakuuttuneeksi Jumalan olemassaolosta.” Professori Napier lisää: ”Me voimme lähettää ihmisiä kuuhun, mutta emme kaikella hienolla tekniikallamme ja elektroniikallamme pysty rakentamaan keinotekoista etusormea, jolla koukistumiskyvyn lisäksi olisi toimiva tuntoaisti.” Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannican mukaan ihmisen käsi on todennäköisesti ”se biologinen elin, jossa sulavuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat parhaiten yhtyneinä toisiinsa” ja joka ”erottaa hänet kaikista muista elävistä kädellisistä”.
[Kuvat s. 5]
Peukalon satulanivel on aivan omaa luokkaansa, kun sitä verrataan muiden sormien vastaavaan niveleen
[Kuvat s. 6]
Ihmisen käsi muita sormia vasten taipuvine peukaloineen on harvinaisen monikäyttöinen työkalu
[Kuva s. 6]
Kädessä ja käsivarressa olevien aistireseptorien avulla aivot voivat ohjata mutkikkaitakin liikkeitä