Totuus pääsiäistavoista

Jeesuksen haudan suulla on raskas kivi, eivätkä ennen aamunkoittoa hämärässä kävelevät kolme naista tiedä, miten he saavat sen pois siitä. Mutta heillä on pakottava halu tehdä vielä yksi rakkaudentyö surmatulle Mestarilleen. Kivi tai ei, he haluavat hellästi voidella ruumiin, joka oli kolme päivää aikaisemmin niin julmasti naulattu paaluun. Se on pieni, mutta hyvin rakkaudellinen ele.

Heidän lähestyessään puutarhahautaa ongelma kiven siirtämisestä alkaa väikkyä yhä selvempänä heidän mielessään. Mutta perille päästessään he ällistyvät nähdessään, että kivi on vieritetty pois ja hauta tyhjennetty. Valkoisiin pukeutunut enkeli selittää: ”Lakatkaa olemasta järkyttyneitä. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka pantiin paaluun. Hänet on herätetty, ei hän ole täällä.” – Markus 16:1–6; Johannes 20:1, 2.

JEESUKSEN Kristuksen ylösnousemus on kristillisyyden perususkomuksia. Apostoli Paavali sanoi: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa.” (1. Korinttolaisille 15:14) Eikö siksi tuntuisi johdonmukaiselta, että kristityt viettäisivät tämän suuren tapahtuman muistoa?

’Tehkää tämä minun muistokseni’

Vatikaani julisti: ”Joka viikko, sinä päivänä, jonka kirkko on nimennyt Herran päiväksi [sunnuntaiksi], se viettää Hänen ylösnousemuksensa muistoa.” Lisäksi ”se viettää pääsiäisen suuressa juhlassa ylösnousemuksen vuotuista muistojuhlaa”. – The Documents of Vatican II.

Raamattu ei kuitenkaan missään ilmaise, että varhaiskristityt olisivat viettäneet viikoittain sunnuntaita tai vuosittain pääsiäistä Kristuksen ylösnousemuksen muistojuhlana. Kuolemaansa edeltäneenä iltana Kristus asetti aivan erilaisen juhlan. Hän tarjosi opetuslapsille yksinkertaisen aterian, joka koostui viinistä ja leivästä, ja käski heitä: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” – Luukas 22:19.

Jeesus siis halusi, että vietettäisiin Kristuksen kuoleman muistojuhlaa eikä hänen ylösnousemuksensa muistojuhlaa. Ja miten usein sitä piti viettää? Jeesus tarjosi tämän aterian sinä iltana, jona juutalaiset nauttivat pääsiäisaterian Israelin Egyptistä vapautumisen vuotuiseksi muistoksi. (Matteus 26:19, 20, 26–28) Jeesuksen tarkoitus ilmeisesti oli korvata juutalaisten pääsiäinen tällä vuosittain tarjoiltavalla muistoaterialla. Kristus ei käskenyt viettämään pääsiäistä eikä mitään muutakaan juhlaa. 400-luvulla elänyt kirkkohistorioitsija Sokrates sanoi: ”Apostoleilla ei ollut mitään aikomusta määrätä juhlapäiviä, vaan viettää moitteetonta ja hurskasta elämää.”

Pääsiäisen vietto alkaa

Sekä Jeesus Kristus että apostoli Paavali ennustivat, että kristillisyyteen tunkeutuisi vääriä opetuksia. (Matteus 13:24, 25, 36–40; 2. Timoteukselle 4:3) Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen alkoi vallata alaa sellainen ajatus, että juutalaisten pääsiäisen aikaan olisi sopivaa pitää paastonaika, jota seuraisi juhla. Jostain syystä tätä alettiin pitää tapana kunnioittaa Kristuksen ylösnousemuksen muistoa.

Pääsiäinen ja pääsiäistavat

Kristikunnan pääsiäisjuhlan vietto ei siis perustu Raamattuun. Itse asiassa tutkijat väittävät, että englanninkielinen pääsiäistä tarkoittava sana ’Easter’ on muinaisenglantilaista alkuperää ja viittaa kevätaikaan. Muinoin uskottiin, että silloin aurinko syntyi uudelleen oltuaan talvikuukaudet kuolleena.a Suomen sana ’pääsiäinen’ ”näyttää olevan keskiaikaisen kirkkosuomen uudisluomus, joka osoittautui välttämättömäksi, kun se lähinnä tarjolla ollut skandinaavis-kristillinen lainasana, jonka jatkaja nykyruotsissa kuuluu påsk (‹ muinaisruots. mm. paska ‹ lat. pascha ‹ kreikan páskha ‹ hepr. pesach) profaanin homonyymin vuoksi oli suomeen sopimaton”. (Prof. Lauri Hakulinen, Suomen kielen rakenne ja kehitys, 4. p. [Keuruu, 1979], s. 205, 206.) Kristikunta väittää nykyisen pääsiäisen korvaavan juutalaisten pääsiäisjuhlan. Mutta tällainen väite jättää huomioon ottamatta sen tosiasian, että Jeesus ei korvannut juutalaisten pääsiäistä uudella pääsiäisellä vaan muistoillallisella.

Historioitsija Sokrates päättelikin siksi: ”Minusta näyttää siltä, että pääsiäisjuhla on tullut kirkkoon vanhan totutun tavan mukana samoin kuin monet muutkin tavat ovat vakiintuneet.” Lukuisat pääsiäiseen liittyvät traditiot ovat todellakin ”vanhan totutun tavan” jatkoa – epäjumalia palvoneiden kansojen tapoja. Katolinen pappi Francis X. Weiser myönsi: ”Jotkin suosituista paastonajan ja pääsiäisen perinnäistavoista ovat peräisin muinaisista luonnonriiteistä.” Näiden kevätriittien tarkoitus oli alun perin ”pelottaa pois talven demonit”.

Mutta eikö kirkko tehnyt loppua sellaisesta pakanallisuudesta käännynnäisissään? ”Varhaiskirkon muuttumaton tapa oli antaa kristillinen merkitys sellaisille vielä olemassa oleville juhlamenoille, joita ei pystytty juurimaan pois. Pääsiäisen osalta tuo muutos oli erityisen helppo. Ilo luonnollisen auringon nousemisesta ja luonnon heräämisestä talviunestaan muuttui iloksi vanhurskauden Auringon nousemisesta, Kristuksen nousemisesta ylös haudasta.” – Curiosities of Popular Customs.

”Viehättävää”?

Kirjassaan The Easter Book Weiser puolustelee kaikkea tätä sanomalla, että kirkko on ’korottanut esikristillisen luonnon symboliikan kristilliseksi sakramentaaliksi’. Hänen mukaansa ei-kristilliset tavat ”ovat lisänneet oman viehättävän leimansa [pääsiäis]ajan yliluonnolliseen merkitykseen”.

Lasten kilpaileminen kirkkaanvärisistä munista voi eittämättä näyttää ”viehättävältä”. Samaa voitaisiin sanoa monista muista pääsiäistavoista. Mutta ovatko ne vain harmitonta huvia? Muuan kreikkalainen kahvilanomistaja sanoi: ”Tiedän, että munat – ne ovat typeriä – ja että ristisämpylät – ne ovat vielä typerämpiä – ja että 40 päivän pituinen paastomme ennen pääsiäistä – se on typerää. Mutta tämä kaikki tuo oman pikantin lisänsä meidän elämäämme.”

Mahdollisesti asia on näin. Vilpittömät kristityt ovat kuitenkin kiinnostuneita siitä, että Raamattu sanoo: ”Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? – – ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.”’” (2. Korinttolaisille 6:14–17) Tähän sisältyvät varmasti tavat, jotka ovat selvästi peräisin vääristä uskonnollisista tavoista – tai erehdyttävästi muistuttavat niitä. Papit tosin vakuuttavat, että tällaisista tavoista tulee hyväksyttäviä, kun ne tuodaan kirkon piiriin. Kuitenkin juuri tällainen ajattelu melkeinpä johti israelilaiset kerran tuhoon.

Jumalan lakia rikkoen he valmistivat kultaisen vasikan. (2. Mooseksen kirja 20:4) Se oli epäilemättä muotoiltu samaan tapaan kuin ne epäjumalat, joita he olivat nähneet Egyptissä. Sitten he käyttivät tätä epäjumalaa seremoniassa, jota he kutsuivat ”Herran juhlaksi”. Mutta tuntuiko Jehova Jumalasta siltä, että tämä toi oman ’viehätyksensä’ hänen palvontaansa? Ei missään tapauksessa! Vain Mooseksen väliintulo säästi israelilaiset perinpohjaiselta hävitykseltä. – 2. Mooseksen kirja 32:1–5, 9–14.

Pääsiäistapoja – munia, ristisämpylöitä ja pääsiäisvalkeita – ei siksi puhdista se, että niitä harjoittavat kristityt. Ne pikemminkin saastuttavat jokaisen niitä harjoittavan. – Vrt. Haggai 2:12, 13.

Australialaisessa The Bulletin -aikakauslehdessä ollut artikkeli huomautti kiinnostavasti: ”Jehovan todistajat torjuvat pääsiäisen kristillisten ja pakanallisten seremonioiden sekoituksena.” He tosiaan kieltäytyvät ottamasta osaa epäjumalia palvoviin menoihin. Mutta he osoittavat kyllä kunniaa kuolleista herätetylle Kristukselle. Edellä mainittu kirjoitus jatkoi: ”Todistajat kokoontuvat – – [kerran vuodessa] viettämään Jeesuksen kuoleman muistoa.” Sitä vietetään tavalla, jolla Kristus käski – tarjoilemalla happamatonta leipää ja viiniä.

Niiden edessä, jotka tietävät totuuden pääsiäisestä, on nyt haaste: toimivatko he sen mukaan, mitä he tietävät, vai eivät.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 18]

Auringonnousun aikaan pidettävät pääsiäisjumalanpalvelukset ovat peräisin auringonpalvojilta

[Tekstiruutu s. 19]

Pakanallisia tapoja joista tehtiin ”kristillisiä”

Pääsiäismunat: Koska munien syönti oli aiemmin kielletty paaston aikana, The Encyclopedia Americana -tietosanakirjan mukaan ”koristellut munat saattoivat vertauskuvata katumusajan päättymistä ja iloisen juhlan alkua”. Hakuteokset myöntävät kuitenkin, että epäjumalanpalvojien keskuudessa muna oli elämän ja hedelmällisyyden vertauskuva. Kirja Celebrations sanoo: ”Munia sanotaan värjätyn ja syödyn muinaisen Egyptin, Persian, Kreikan ja Rooman kevätjuhlissa. Sen ajan persialaiset antoivat munia lahjaksi kevätpäiväntasauksena.”

Pääsiäispuput: Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa pupu on kauan ollut perinteinen pääsiäisen vertauskuva. The New Encyclopœdia Britannica -tietosanakirja selittää kuitenkin, että jänis oli ”hedelmällisyyden vertauskuva muinaisessa Egyptissä”. Niinpä kun lapset etsivät pääsiäismunia, joita he olettavat pääsiäispupun tuoneen, se ”ei ole ainoastaan lasten leikkiä vaan hedelmällisyysmenojen jäännettä”. – Funk & Wagnalls Standard Dictionary of Folklore, Mythology and Legend, 1. osa, s. 335.

Auringonnousun pääsiäisjumalanpalvelukset: Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto sanoo: ”On sanottu, että aurinko suuren ylösnousemuksen aamun kunniaksi ilakoitsee, hyppii, leikittelee, tanssii, keikkuu, lipattaa, riemuitsee jne.” Ja kirja The Book of Festivals and Holidays the World Over toteaa: ”Varhaiskristittyjen keskuudessa uskottiin yleisesti, että pääsiäisaamuna aurinko tanssi ylösnousemuksen kunniaksi, ja ihmiset nousivat paljon ennen aurinkoa katsomaan tuota taidonnäytettä. Kenties tämä muinainen uskomus on ollut innoituksen antajana niille monille jumalanpalveluksille, joita pääsiäisaamuna pidetään auringonnousun aikaan kaikkialla Yhdysvalloissa ja Euroopassa.”

Walshin kirjassa Curiosities of Popular Customs mainitaan kuitenkin: ”Sen käsityksen alkujuuret, että aurinko tanssii pääsiäispäivänä, voidaan helposti johtaa pakanallisiin tapoihin, joissa katsojat itse tanssivat auringon kunniaksi pidetyssä juhlassa, jota vietettiin kevätpäiväntasauksen jälkeen.”

Teos Celebrations lisää: ”Auringonnousun aikaan pidettävät jumalanpalvelukset liittyvät kukkuloiden laella poltettaviin pääsiäisvalkeisiin, jotka ovat jatketta muinaiselle maailmanlaajuiselle tavalle polttaa uudenvuodentulia. Näiden kevätpäiväntasauksen aikaan vietettyjen menojen tarkoitus oli toivottaa tervetulleeksi aurinko samoin kuin auringon suuri voima antaa uutta eloa kaikelle kasvavalle.”

Vesiseremoniat: Yleisesti uskotaan, että pääsiäisaamuna juokseva vesi on erityisen siunattua. Hastingsin Encyclopœdia of Religion and Ethics muistuttaa meitä kuitenkin: ”Koska vesi on elämän säilymisen ja viljan kasvamisen kannalta välttämätön tekijä, sillä on luonnolisesti merkittävä osa alkukantaisten kansojen sateentekoseremonioissa ja muissa vuodenaikoihin liittyvissä riiteissä.”

Uuden tulen siunaaminen: Katolinen seremonia, jolla valmistaudutaan pääsiäisen yömessuun ja jossa sytytetään tuli piikivellä. Hastingsin Encyclopœdia of Religion and Ethics sanoo: ”Uusi tuli sai luultavasti alkunsa pakanallisesta tavasta, johon liitettiin evankelista symboliikkaa, kun kristityt omaksuivat sen.”

[Tekstiruutu s. 20]

Pääsiäisen omituisuuksia

Kinkkupäivälliset: Kinkun syöminen pääsiäisenä on vanha tapa monien katolilaisten keskuudessa. Tämä tapa on kuitenkin jäänne englantilaisten kiihkomielisyydestä. The American Book of Days -teos sanoo, että englantilaisilla oli tapana ”syödä savustettua kinkkua tuona päivänä osoittaakseen halveksuntansa sen johdosta, etteivät juutalaiset syöneet sianlihaa”. Vilhelm Valloittajan kerrotaan vaihtaneen savustetun kinkun savustamattomaan kinkkuun, koska se miellytti häntä enemmän.

Pääsiäinen Yhdysvalloissa: Koska puritaaninen ajattelu (puritaanit halveksivat rituaaleja) hallitsi pitkään Yhdysvaltojen uskonnollista näyttämöä, pääsiäinen oli aluksi melko pienimuotoinen tapahtuma. Näyttää siltä, että tästä pyhäpäivästä tuli kuitenkin suosittu Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Niin monet perheet menettivät omaisiaan tuossa selkkauksessa, että tämän pyhäpäivän viettoa edistettiin, jotta se toisi lohtua jälkeenjääneille omaisille.

Pääsiäisvalkeat: Jesuiittapappi Weiserin mukaan kirkko alun perin kielsi pääsiäisvalkeat pakanallisina symboleina. (Mainzin kirkolliskokous, v. 742 ya.) ”Pyhä” Patrik otti kuitenkin tämän tavan käyttöön Irlannissa ”korvatakseen druidien pakanalliset kevättulet kristillisellä ja uskonnollisella Kristusta vertauskuvaavalla tulella – –. Tästä suvaitusta tavasta tuli lopulta niin suosittu, että paavit liittivät sen läntisen kirkon liturgiaan 800-luvun loppupuolella.” – Francis Weiser, The Easter Book.

Pääsiäinen Japanissa: Eräs katolinen nainen kysyi japanilaiselta nunnalta, miksi nämä eivät käytä ristisämpylöitä pääsiäisen vietossaan (japaniksi Fukkatsu-sai eli ylösnousemuksen juhla). Nunna vastasi: ”Mitä ne ovat? Onko niillä jokin erikoismerkitys pääsiäisessä?”

Muuan entinen katolilainen sanoo: ’Pääsiäinen oli Japanissa hieman vakavampi tilaisuus kuin länsimaissa. Messun jälkeen me saimme värillisiä munia, mutta meille ei kerrottu niiden merkitystä. Samoin kirkossa peitettiin ristit ja kuvat purppuravaatteella paaston ajaksi. Mutta pääsiäispäivänä nämä peitteet poistettiin ylösnousemuksen synnyttämän ilon vertauskuvaksi.’