Onko Jumala todella olemassa?

ONKO rauhan Jumalaa olemassa? Monien mielestä pitäisi kuitenkin ensin saada vastaus kysymykseen, onko ylipäätään Jumalaa.

Miljoonat ateistit ovat kielteisellä kannalla. Agnostikoilla on se käsitys, että ”mistään perimmäisestä todellisuudesta (esimerkiksi Jumalasta) ei tiedetä mitään eikä todennäköisesti voidakaan tietää mitään”. Silti 1,5 miljardia uskonnollismielistä ihmistä uskoo Jumalan olemassaoloon, vaikka heidän käsityksensä hänestä voivat hyvinkin suuresti erota toisistaan.

Voidaanko kysymykseemme vastata tyydyttävästi? Tyydyttävällä vastauksella tarkoitamme vastausta, joka vetoaa sekä järkeen että tunteisiin.

Mikä sitten voisi estää joitakuita uskomasta Jumalaan? Esimerkiksi sellainen seikka, jonka raamatunkirjoittaja Johannes mainitsee: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa.” (Johannes 1:18) Miljoonien mielestä Jumalaa ei ole, koska he eivät ole nähneet häntä. ”En usko, ellen näe”, he sanovat. Mutta onko tällainen täysin johdonmukaista?

Tosiasiassa me kaikki uskomme monien sellaisten asioitten olemassaoloon, joita emme ole nähneet. Miten se on mahdollista? On erinäisiä seikkoja, joiden nojalla voidaan päätyä siihen, että niiden täytyy olla olemassa. Valaisemme tätä. Onko kukaan nähnyt radioaaltoja? Tai röntgensäteitä? Silti tiedämme niiden olevan olemassa, sillä ne aiheuttavat vaikutuksia, jotka ovat kuultavissa radiosta ja nähtävissä televisiosta ja röntgenfilmiltä. Samalla tavalla on erinäisiä seikkoja, joista voimme päätellä Jumalan olevan olemassa.

Mitä johtolangat osoittavat

Nykyään aurinkokuntamme rakenne ei ole enää salaisuus. Mutta näin oli asianlaita osin vielä 140 vuotta sitten. Silloin ei vielä tunnettu Neptunusta eikä Plutoa, niitä kahta planeettaa, jotka ovat kauimpana maapallosta ja auringosta. Silti aavisteltiin, että Neptunus olisi olemassa. Oli nimittäin johtolankoja, ilmiöitä, jotka puhuivat sen olemassaolon puolesta.

Aikakauskirja National Geographic selittää: ”1840-luvulla eräs ranskalainen ja eräs englantilainen tekivät toisistaan riippumatta sen johtopäätöksen, että jokin tuntematon planeetta [jota ei siis vielä ollut nähty] sai vetovoimallaan Uranuksen poikkeamaan lasketulta radaltaan.” Mitä he tekivät? He laskivat tämän oletetun planeetan sijainnin, ”ja Neptunus löytyi vajaan tunnin etsimisen jälkeen”.

Kuten niin monessa muussa asiassa tässäkin tähtitieteilijät löysivät syyn tutkimalla ensin vaikutuksia eli johtolankoja. Löydämmekö me sellaisia vaikutuksia eli vaikuttamisen tuloksia, joiden tutkiminen osoittaa, että täytyy olla olemassa jokin älyllisesti ihmistä korkeampi olento?

[Kuva s. 3]

Jo ennen kuin Neptunus löytyi, sen olemassaolosta oli viitteitä, sillä sen vetovoima sai Uranuksen poikkeamaan lasketulta radaltaan. Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa samalla tavoin?