Esimakua rakennustyöstä paratiisissa
”Jehovan todistajat tunnetaan siitä, että he rakentavat kirkkoja kahdessa vuorokaudessa. Tänä viikonloppuna he kuitenkin ylittivät itsensä. Ensimmäisen kerran Jehovan todistajat rakensivat kaksi valtakunnansali-kirkkoa ja niitä yhdistävän asunnon kahdessa vuorokaudessa.”
TÄLLAISEN johdannon laati toimittaja Annette Lopez-Munoz maanantaina 27. helmikuuta tänä vuonna ilmestyneessä South Dade News Leader -lehdessä olleeseen kirjoitukseensa. Siinä viitattiin juuri päättyneeseen viikonloppuun, 25. ja 26. helmikuuta.
Floridassa Homesteadin alueella toimivat Jehovan todistajien seurakunnat kasvoivat niin nopeasti, että täytyi ryhtyä kiireesti toimiin syntyneitten tarpeitten täyttämiseksi. Jim Crosley, Etelä-Floridan alueella työskentelevä matkavalvoja, sanoi toimittajalle: ”Lisäsyynä näiden valtakunnansali-kirkkojen rakentamiseen on se, että tänne on saapunut Kuubasta karkotettuja uskonveljiämme. Meidän täytyy myös rakentaa vielä viisi tai kuusi salia Miamiin.”
Homesteadin alueelle rakennettu kaksoissali palvelee neljää seurakuntaa – kahta espanjalaista ja kahta englantilaista.
Miami News -lehti lainasi erään toisen todistajan sanoja, joka selitti valtakunnansalien ”pikarakentamista”: ”Periaatteenamme on rakentaa ne mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisimme työskentelemään tärkeämpien asioiden parissa.”
”Tärkeämmät asiat” liittyvät evankelioimistyöhön, Jumalan tulevasta valtakunnasta saarnaamiseen ja opettamiseen julkisesti, opetuslasten tekemiseen ja heidän kastamiseensa ja valmentamiseensa niin, että hekin voivat ’suorittaa pyhää palvelusta elävälle Jumalalle’. – Heprealaisille 9:14; Matteus 24:14; 28:19, 20.
Tähän tarvitaan opetuskeskuksia – raamatullisen opetuksen keskuksia eli valtakunnansaleja. Miami News -lehdessä sanotaan edelleen, että nämä salit ovat käytännöllisiä. ”Ne eivät ole koristeellisia, koska me pidämme niitä lähinnä kouluina tai opintokeskuksina. Ne ovat kirkkoja, mutta palvontatilaisuudet ovat niissä luonteeltaan opetustilaisuuksia.” Kummankin valtakunnansalin pinta-ala on 370 neliömetriä, ja niissä on molemmissa 250-paikkainen luentosali, eteinen, kirjasto ja kaksi WC:tä.
Kaksi saliako kahdessa vuorokaudessa?
Homesteadilainen todistaja Beatrice Rogers järjesti kahden hehtaarin suuruisen avokadometsikön käytettäväksi paikasta, joka on jokseenkin keskellä neljän seurakunnan alueita. Vuoden harkinnan ja suunnittelun jälkeen päätettiin rakentaa kaksi salia rinnakkain.
Kahden menneen vuoden aikana Yhdysvaltain ja Kanadan Jehovan todistajat olivat rakentaneet keskimäärin yhden valtakunnansalin viikossa ”pikarakennusmenetelmällä”. Entä jos samalle tontille rakennettaisiin kaksi valtakunnansalia yhdellä kertaa? Osoittivatko saadut kokemukset, että se on mahdollista? Oliko saatavissa riittävästi vapaaehtoista apua? Jos 200–400 työntekijän johtaminen yhden salin työmaalla oli melkoinen haaste, niin mitä tapahtuisi, kun paikalla olisi 400–600 henkeä? Koska väkeä ja rakennusaineita olisi paljon, niin mahtaisiko koko yritys päättyä valtavaan kaaokseen?
Seuraavaa Jeesuksen varoitusta pohdittiin pitkään ja syvällisesti: ”Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? Muutoin hän saattaisi laskea sen perustuksen, mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi, ja kaikki katselijat saattaisivat alkaa ilkkua häntä sanoen: ’Tämä mies alkoi rakentaa, mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.’” – Luukas 14:28–30.
Kuukausia kestäneiden rukouksen hengessä käytyjen keskustelujen, kustannusten laskemisen ja piirustusten ja menettelytapojen tutkimisen jälkeen Homesteadin alueen Jehovan todistajat kuitenkin tulivat tähän tulokseen: ”Jehovan siunauksen avulla me pystymme siihen!”
Perjantai-iltana helmikuun 24. päivänä Etelä-Floridan valtakunnansalihankkeiden yhdysmies Nelson Crites vakuutti lujasti Etelä-Daden oppikoulun luentosaliin kokoontuneille yli 700 innostuneelle vapaaehtoiselle: ”Tämä on historiallinen hetki. Jehovan voimassa se onnistuu.”
Vapaaehtoiset järjestettiin 11 perusryhmäksi, jotka toimivat kokeneiden urakoitsijoiden ja ammattimiesten alaisuudessa, joista useat olivat osallistuneet ’kahden päivän’ salien rakentamiseen aikaisemminkin. Koska saleja piti rakennettaman kaksi, työntekijöittenkin – kirvesmiesten, putkimiesten, sähkömiesten jne. – täytyi tällä kertaa toimia kahtena yksikkönä. Lisäksi kaikki puhe piti tulkata sekä espanjaksi että englanniksi. Lukuun ottamatta kahta lauantaiaamuksi kattotuolien nostoon tilattua nosturia käytännöllisesti katsoen kaikki työvoima ja palvelukset olivat vapaaehtoisia.
Työt alkavat sateessa
Eväsaamiainen tarjottiin kuudelta lauantaiaamuna. Sitten miehistä, naisista ja lapsista koostuneen työntekijäjoukon edessä olikin puolentoista miljoonan markan arvosta rakennusaineita. Jokainen tarvike oli pantu täsmälleen etukäteen suunniteltuun paikkaan kahden betonisen perustuslaatan päälle. Kumpikin laatoista, jotka oli Floridan pyörremyrskyalueella sijaitsevan Daden piirikunnan määräysten mukaisesti vahvistettu teräspalkeilla, oli pinta-alaltaan 370 neliömetriä. Seitsemältä alkaisivat työt noiden raaka-ainepinojen ja -röykkiöiden muuttamiseksi kahdeksi valtakunnansaliksi.
Työt alkoivatkin täsmälleen kello seitsemältä. Ne alkoivat sateessa. Oli satanut koko ajan suunnilleen puolelta öin. Yksikään työvaihe ei kuitenkaan keskeytynyt. Sähkömiesten ja muiden työntekijöiden suojaksi pystytettiin muovisia telttoja ja katoksia. Urakoitsijat ja ammattimiehet työskentelivät kuorma- ja pakettiautoistaan käsin. Tuhansia kotitekoisia rasiaan pakattuja aterioita pantiin muovin alle avokadometsikössä oleville pitkille pöydille. Kenttäkeittiössään muovikaton alla keittiömestarit ja keittäjät häärivät höyrykattiloittensa, liesiensä ja suurten sammioittensa ääressä. Sateesta ei välitetty lainkaan.
Mitä rankemmin satoi, sitä nopeammin kattotuolit näyttivät tulevan paikalleen. Puolessatoista tunnissa molempien salien kattotuolit oli pantu paikoilleen. Verhouslevyt nousivat seinille samanaikaisesti kuin kattotuolit katolle. Kahden tunnin kuluttua oli viimeinenkin kattotuoli nostettu paikoilleen. Yhdeksältä nosturinkuljettajilla ei enää ollut työtä. Kaikilla seinustoilla kymmenet kädet nostelivat verhouslevyjä, eikä ollut kulunut tuntiakaan, kun molemmat salit oli melkein päällystetty levyillä. Rakennuksen muoto alkoi tulla esiin palmujen seasta, jotka oli istutettu pari päivää aiemmin raskaiden koneiden avulla.
Mitä synkemmiksi pilvet muuttuivat, sitä nopeammin työ sujui. Eivätkä ihmiset lähteneet pois, vaan heitä tuli jatkuvasti lisää. Kadulla ollut naispoliisi toisteli, että hänen pääasiallinen työnsä oli pysytellä poissa tieltä. Vapaaehtoiset liikenteenohjaajat ohjasivat liikennettä ohi kulkevalla kadulla, lähiristeyksissä sekä rakennuspaikan edessä. Eräs naapuri oli ystävällisesti antanut kadun toisella puolella sijaitsevan kuuden hehtaarin suuruisen pellon ilmaiseksi pysäköimistilaksi.
Oli sateesta hyötyäkin, sillä se piti puutarhureiden turpeen märkänä ja valmiina levitettäväksi. Kasvit ja pensaat oli helppo istuttaa hyvin kasteltuihin penkkeihin. Sade piti myös muurareiden laastin märkänä.
Seinät nousivat koko ajan. Sitä mukaa kuin kattotuolien ruoteet peitettiin levyillä, levyt peitettiin mustalla huovalla. Sadat työntekijät piirtyivät tummina harmaata taivasta vasten. Kiiltävät ilmanvaihtokanavat kiemurtelivat ja matelivat kuin jättiläismadot permannolta ullakolle asti. Ulkoseinille naulattiin jo peitelevyjä. Raskaita kattopärenippuja kuljetettiin olkapäillä kattoja pitkin. Kameran läpi katsottuna näkyi vain loputtomasti päreitä ja loputtomasti ihmisiä.
Miten sateen kävi? Se loppui kenenkään huomaamatta. Kun se jälleen alkoi, olivat molemmat katot jo valmiit.
Vapaaehtoisia tuli jatkuvasti
Kahden valtakunnansalin väliin rakennettiin neljä huonetta käsittävä asunto. Ilmasta katsottuna yhteen liitetyt rakennukset muodostavat suuren H-kirjaimen.
Muoviteltassa toiminut työhönotto-osasto pysyi auki, satoi tai paistoi. Työntekijöitä oli enemmän kuin oli työtä. Vapaaehtoisia ilmoittautui jopa Teksasista, Ohiosta, Idahosta, Englannista, Kanadasta ja Jamaikalta asti sekä tietysti myös naapuriosavaltioista ja kaikkialta Floridasta. Hakemuksia kertyi 810 kappaletta.
Dawn Brinklow, joka vastasi pihatöistä, sanoi etteivät hänen vapaaehtoisensa tienneet kasvien nimiä – Philodendron selloumia tai Malpighiaa. ”Niinpä teimme värikoodit. Sitten saatoimme lähettää ryhmän hakemaan niitä värin perusteella, kun sanoimme heille: ’Tuokaa punainen tai sininen tai vihreä.’ Tämän lisäksi joka sana piti tulkita molemmille kielille. Joka ainoassa ryhmässä oli mustia ja valkoisia, jotka puhuivat englantia tai espanjaa.”
Ykseys, rakkaus ja Jehovan henki
Erästä miestä, jolla oli kiinnitys tonttiin, pyydettiin tulemaan paikalle lauantaina saamaan rahansa. Hän oli niin hämmästynyt nähdessään kahden 370 neliömetrin suuruisen rakennuksen kohoavan paikalta, jolla vielä eilen oli ollut pelkät betonilaatat, että hän ryntäsi kotiin hakemaan vaimonsa.
Työmaan tiedotusosasto otti vastaan ja ohjaili toimittajia, valokuvaajia, TV-kuvaajia ja paikalle tasaisena virtana tulevia vierailijoita. Paikalle tuli rakennusurakoitsijoita, jotka toivoivat saavansa selville, miten hekin voisivat rakentaa niin kuin Jehovan todistajat. Mukana oli myös eräs baptistikirkon opettaja, joka toivoi pystyvänsä innostamaan kirkkonsa jäseniä toimimaan niin kuin Jehovan todistajat, sillä hän sanoi: ”En saa edes vuotoa korjatuksi kirkossamme maksamatta jollekulle.”
Hialeahista tullut Archie Francis teki lauantaina koko päivän töitä siivousosaston palveluksessa. Samana iltana saapui hänen tätinsä Keski-Amerikassa sijaitsevasta Belizestä. Archie mainitsi olleensa auttamassa, kun viikonlopun aikana rakennettiin kaksi valtakunnansalia.
”En usko sitä”, täti sanoi.
”Voin näyttää sinulle videoita.”
”Ei.” Hän uskoisi vasta kun näkisi sen.
Tädin vaatimuksesta he ajoivat 35 kilometriä rakennuspaikalle keskellä yötä. Joukko sisaria lauloi Valtakunnan lauluja espanjaksi seinänkittaajien iloksi, jotka työskentelivät koko yön. Archien täti liittyi heihin. ”Minusta saattaisi tulla Jehovan todistaja”, hän päätteli. ”Minulla on Jehovan todistajia töissä yrityksessäni. He ovat rehellisiä. Luen jatkuvasti heidän lehtiään.”
Eräs toinen sukulainen tivasi lähes järkyttyneenä: ”Miten se on teille mahdollista?”
”Ykseyden, rakkauden ja Jehovan hengen avulla”, Archie vastasi.
Etelädadelaisen poliisin Warren Brundagen piirissä tapahtuu jatkuvasti tappoja, siellä käytetään huumeita ja siellä on rotukahakoita. Täällä hän näki ihmisluonnon erilaisessa valossa. ”Minusta se on jotain aivan valtavaa”, hän kertoi eräälle toimittajalle. ”Näin paljon ihmisiä työskentelee yhdessä ilman riitaa ja tappeluja – –. On mustia ja valkoisia – – he ovat eri alojen ihmisiä, mutta silti he kaikki työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi. Eilen eräs pankinjohtaja oli auttamassa katon tekemisessä.” Hän jatkoi työtään hänelle tavanomaisen konttoriajan päätyttyäkin.
Aikaisin sunnuntaiaamuna pyydettiin erään valokuvaajan toivomuksesta englanniksi ja espanjaksi työntekijöitä ja vieraita tulemaan hetkeksi rakennuksen eteen ja nostamaan kätensä voiton merkiksi. Neljätuhatta ihmistä nosti kätensä. Luku perustuu siihen, että hieman aikaisemmin työmaan keittiö oli tarjonnut neljätuhatta ateriaa.
Esimakua maallisesta paratiisista
Juuri piha-alueitten kunnostus antoi näkymälle kirjaimellisen paratiisin sykähdyttävää tuntua. Sekä edessä että takana on trooppinen puutarha, jossa on kaarimuodostelmissa palmuja, luonnonkiviä ja kukkia. Kuorma-autokaravaani toi puita ja pensaita. Eräs todistaja lahjoitti palmupuita. Puutarhuri, joka meni valikoimaan sopivia puita, huomasi kolme vierekkäin kasvavaa Phoenix reclinataa, harvinaista taatelipalmua. Omistaja ei edes tiennyt niitä kasvavan siellä. Miten hellävaroin raivaustraktorin kuljettaja siirsikään puut saatuaan tietää, että niiden arvo oli 6000 markkaa kappaleelta!
Kahdessa päivässä istutetuilla puutarhoilla on pinta-alaa yli puoli hehtaaria. Jos työ olisi teetetty kaupallisella yrityksellä, siihen olisi mennyt kuudelta ihmiseltä arviolta kolme viikkoa ja se olisi maksanut 150000–180000 markkaa. Tuo kaikki tehtiin lahjana.
Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellisia ponnisteluja
Toimittaja Lopez-Munoz palasi sunnuntaina äitinsä kanssa, joka puhuu vain portugalia. Tämä nuori lehtinainen oli aistinut jotakin vaikeasti määriteltävää. ”Mikä on se voima, joka saa teidät ryhtymään tällaiseen?”
”Se on Raamatusta”, hänelle kerrottiin.
”Olen lukenut Raamatusta, että kun ihmiset rakensivat korkeaa tornia, Jumala sekoitti heidän kielensä eivätkä he saaneet sitä koskaan valmiiksi.”
”Se johtui siitä, että he toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.”
”Mutta nyt hän auttaa teitä ylittämään kielimuurin?”
”Se johtuu siitä, että me teemme hänen tahtonsa.”
Hänelle kerrottiin Jehovan todistajien pitävän aina mielessään, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva”. (Heprealaisille 4:12) Kun ihmiset toimivat sen mukaisesti, he avaavat sydämensä niin että hänen henkensä voi vaikuttaa heissä.
”Se mitä te tunnette täällä, johtuu osittain siitä nautinnosta, jota saamme toimiessamme yhdessä esimerkiksi rakentaessamme valtakunnansalia”, selitti joku tiedotusosastolta. ”Jehovan todistajien liikkeelle paneva voima on etupäässä seurausta siitä, että me muodostamme evankelioivan yhteisön. Me saarnaamme ja opetamme yhteen liittyneinä Jumalan tulevasta Valtakunnasta. Siksi me tarvitsemme valtakunnansaleja keskuspaikoiksi, joissa palvotaan ja opetetaan Raamatusta. Tällaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa me voimme olla yhteistyössä laajemmin. Voimme käyttää ammattitaitojamme ja kykyjämme. Tai voimme yksinkertaisesti osoittaa halukkuutta tehdä mitä tahansa mitä osaamme toisten avuksi. Jokainen tekee parhaansa, ja jokaisen osuutta arvostetaan. Mutta tässäkin yhteistoimintaamme ohjaavat Raamatun periaatteet. Tässäkin asiassa muistamme Galatalaiskirjeen 5:26:n sanat: ’Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.’ Lisäksi muistamme Sananlaskujen 11:14:n: ’Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa.’”
Esimakua hengellisestä paratiisista
Jehovan todistajien usko auttaa heitä saamaan aikaan sellaista, mihin toiset eivät pysty. He hankkiutuvat ensiksi eroon maailman hengestä. Kuten poliisi Brundage pani nopeasti merkille, tähän sisältyy se, että he hankkiutuvat eroon rotuennakkoluuloista, vihasta, kateudesta, luokkaeroista, huumeista, liiallisesta kiinnostuksesta seksiin ja muusta sellaisesta, mikä kuuluu maailman henkeen. Hän oli erilaisessa maailmassa, josta kaikki ilkeämielinen katkeruus, suuttumus, viha, huutaminen ja pilkka pahuuden ohella oli kaukana ja jossa ihmiset yrittivät olla ’huomaavaisia toisiaan kohtaan, hellän sääliväisiä, antaen toisilleen auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi’. – Efesolaisille 4:31, 32.
Maailman henki, joka ilmenee ”lihan teoissa”, on vihollisuussuhteessa Jumalan kanssa. Tuosta hengestä vapautuminen antaa tilaa Jumalan hengen hedelmille, ”rakkaudelle, ilolle, rauhalle, pitkämielisyydelle, huomaavaisuudelle, hyvyydelle, uskolle, lempeydelle, itsehillinnälle”. – Galatalaisille 5:19–23; Roomalaisille 8:5–8.
Eräs vierailijoista, mormonikirkon jäsen, näki todistajalasten – mustien, ruskeiden ja valkoisten – leikkivän yhdessä. Hän sanoi: ”Me otimme mustan ottolapsen. Kirkkomme jäsenet eivät anna lastensa leikkiä meidän lapsemme kanssa.”
Jehovan todistajat huomaavat Raamatun opetuksien mukaan toimiessaan olevansa yhteen liittyneitä useammassa maassa kuin on jäsenmaita Yhdistyneissä Kansakunnissa.
’Kahden päivän’ valtakunnansalien rakentamisen sanottiin olevan ”esimakua rakennustyöstä paratiisissa”. Tämä ilmaisee sen Jehovan kansan lujan vakaumuksen, että pian maan Luoja raivaa pois tieltä kaikki maata ja siinä elävää ihmisyhteiskuntaa pilaavat tekijät tehdäkseen tilaa rakennustyölle, jota tullaan suorittamaan kaikkialle maapallolle ulottuvassa paratiisissa. – Ilmestys 11:17, 18; 21:3, 4; Jesaja 65:17–25.
[Kuva s. 14]
Seinälevyt ja kattotuolit pantiin paikoilleen samanaikaisesti. Yhdeksään mennessä nosturi oli nostanut viimeisen kattotuolin paikalleen
[Kuva s. 17]
Traktori tuomassa kolmea palmua, jotka tulevat ”pikapuutarhaan”