Nuoret kysyvät:
Mitä tulevaisuus voi tarjota kenellekään meistä?
NUORISO on äskettäin päässyt Euroopassa lehtiotsikoihin. Alankomaissa nuoret mellakoijat aiheuttivat 13 miljoonan markan vahingot kuningatar Beatrixin kruunajaisissa. Zürichissä mellakoijat tuhosivat omaisuutta yli 25 miljoonan markan arvosta. Länsi-Berliinistä tulleet uutiset kertovat Kurfürstendammin kuuluisan kauppakadun muuttuneen ”taistelukentäksi”. Englannissa valkoiset nuoret ovat hyökkäilleet rotuvähemmistöjä edustaneiden ryhmien kimppuun.
Mikä oli heidän vaikuttimenaan? ”Väkivalta on ainut keino saada ihmiset tiedostamaan tehdyt virheet”, selitti eräs protestoija lontoolaiselle Financial Times -lehdelle. ”Meille on luvattu paljon, mutta mitään ei ole tehty. Omaisuuden tuhoaminen saa ihmiset pysähtymään.” Millaisia ”virheitä” hän tarkoitti?
Alankomaissa kaikki alkoi asuntopulasta. Siellä on hyvin vaikea hankkia kohtuuhintaisia asuntoja, joten ryhmä kodittomia nuoria murtautui erääseen hylättyyn kerrostaloon ja leiriytyi sinne. Se oli kuitenkin vasta alkua. ”Me aloitimme asumisesta. Mutta näimme pian, että koko yhteiskunta on mätä”, kertoi eräs nuori mies Time-lehdelle.
On tehty muitakin ”virheitä” – esimerkiksi on syntynyt työttömyyttä. Talousyhteisömaissa 40 prosenttia työttömistä on alle 25-vuotiaita. Ydinsodan uhka on sekin yksi ’virhe’. Euroopassa nuoret ovat esillä atomiaseita vastaan suunnatuissa valtavissa mielenosoituksissa. Joskus tällainen väkivalta kuitenkin tuntuu sivullisesta typerältä. Eräs pamfletti julisti: ”Zürich palaa. Ihmiset kysyvät: ’Miksi juuri Zürich – puhdas, rauhallinen Zürich?’ Meillä ei ole muuta vastausta kuin se, että jo oli aikakin.” Eräs protestoija kertoi reportterille Zürichissä: ”Kaikki on täydellistä, kaikki on rauhallista, kaikki ovat rikkaita. Se saa meidät antamaan ylen.”
Mitä vaihtoehtoja nuorilla mellakoijilla on tarjottavana? Joillakuilla on radikaaleja ehdotuksia. World Press Review -lehden mukaan eräs Länsi-Saksassa äskettäin tehty mielipidemittaus osoitti, että ainakin miljoona opiskelijaa kaipaa jonkinlaista vaihtoehtokulttuuria – ehkä sellaista, joka olisi järjestäytynyt Pohjois-Amerikan intiaanien heimoyhteisöjen tapaan. ”Haluamme omia reservaatteja”, sanoi eräs kaksikymmenvuotias. ”Ja karjapaimenet pysykööt loitolla.”
Vielä järkyttävämpää on kuitenkin se, ettei monilla kapinallisilla ole tarjottavana mitään vaihtoehtoja. He vain taistelevat nykyisten eurooppalaisten valtioitten tarjoamaa elämäntapaa vastaan. Länsi-Berliiniin sekalaisista seinätöherryksistä paistaa yksi hallitseva vaikutin: ”Minä itse; viis yhteiskunnasta.” Heidän mielestään asiat ovat hullusti, mutta he eivät kuitenkaan keksi, miten tilannetta voitaisiin korjata.
Miksi nuoret ovat niin levottomia?
Voisivatko kaksi Raamatusta löytyvää periaatetta vastata tähän kysymykseen? Mitkä periaatteet? Ensimmäisen niistä esitti itse Jeesus: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” (Matteus 4:4) Toinen löytyy Sananlaskujen kirjasta: ”Missä ilmoitus [näkemystä, UM] puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi.” (Sananlaskut 29:18) Voitko nähdä, miten nämä periaatteet tarjoavat avaimen nykyajan nuorten ongelmiin?
Jeesuksen sanat osoittavat ihmisillä olevan sekä hengellisiä että ruumiillisia tarpeita. Toisen maailmansodan jälkeen eräät Länsi-Euroopan maat ovat luoneet aineellisesti hyvinvoipia yhteiskuntia, jotka luetaan maailmanhistorian vauraimpiin. Useimmat eurooppalaiset ovat kuitenkin kiinnittäneet kovin vähän huomiota hengellisiin tarpeisiin. Kun aineellinen turvallisuus tuntuu nyt taatulta, monet huomaavat sen tyhjäksi, tarkoituksettomaksi.
Äsken luettu Raamatun sananlasku osoittaa meidän tarvitsevan ”näkemystä” eli kaukokatseisuutta – selvää käsitystä siitä, mihin olemme menossa. Työttömyyden, teollisuussaasteiden, ydinsodanuhan, horjuvan talouden ja muiden seikkojen vuoksi monet nuoret näkevät tulevaisuuden synkkänä. Eräs saksalainen sosiologi sanoi: ”Nykyajan nuorten ilmaisema pelko ja epätoivo johtuvat tulevaisuuden odotteitten puutteesta.” Maailma ei yksinkertaisesti kykene antamaan heille heidän tarvitsemaansa ”näkemystä”. Pystyykö siihen kukaan?
Vaihtoehto kapinoinnille
Kyllä pystyy. Ajattelehan erään nuoren avioparin kokemusta. Aluksi Buz ja Becky viettivät melko tavanomaista elämää, mutta heitä kauhistutti rikollisuus, väkivalta ja muu pahuus, josta he lukivat. Niinpä he tekivät elämässään täyskäännöksen.
He myivät kotinsa ja muuttivat kaksivuotiaan tyttärensä kanssa asumaan maalle sotilastelttaan. He koettivat elää hyvin yksinkertaisesti ajatellen, että siten he eivät edistäisi maapallon tuhoutumista. He tajusivat kuitenkin, ettei heidän vähäisillä yrityksillään olisi suurtakaan merkitystä. Kerran he katsoivat toisiinsa ja sanoivat: ”Ihminen ei välitä. Maapallo tuhoutuu, eikä lapsillamme ole tulevaisuutta.” Tuon yön Becky vietti vuoteessaan kireänä ja hermostuneena. Hän tiesi, ettei olisi tulevaisuutta. Saastuminen tai jokin muu tappaisi lopulta jokaisen.
He löysivät kuitenkin ratkaisun. Eivät väkivallasta vaan jostakin paljon myönteisemmästä. He löysivät toivon. Se tapahtui siten, että he pääsivät kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa ja löysivät sellaista, mitä he eivät olleet ajatelleet aiemmin. Jumalalla on tietty tarkoitus maapallomme suhteen, ja tämä tarkoitus tulee toteutumaan riippumatta siitä, niitä ihminen tekee. Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”, mutta silti hän tarjoaa tyydytystä tuottavan tulevaisuuden niille, jotka saattavat elämänsä sopusointuun hänen menettelytapojensa kanssa. (Ilmestys 11:18) Eivät ydinaseitten käyttäjät eivätkä suuret talousyhtymät tule säilymään hengissä, vaan ainoastaan maan nöyrät: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Psalmit 37:10, 11.
Tämä toivo oli kirjaimellisesti Jumalan antama, sillä Jehovan todistajat näyttivät sen heille Raamatusta, joka on Jumalan sana. Se antoi heidän elämäänsä aivan uuden ulottuvuuden. He huomasivat, ettei tämä toivo ole mikään pelkkä harhakuvitelma, johon voisi tarrautua päästäkseen piiloon todellisuudelta. Se on todellisuutta. Toiset nuoret ovat todenneet saman.
Oregonista USA:sta kotoisin oleva teini-ikäinen Tony sanoi: ”Eniten asennettani muutti sen tajuaminen, että Raamattu oli totta ja että Jehovan tahdon tekeminen oli ainut minua varten oleva toivo.” Väli-Amerikassa asuva nuori Mario tunsi aiemmin, että hänen oli olosuhteitten pakosta varastettava hengenpitimikseen. Hänelle näytettiin Raamatusta tämä toivo, ja nyt hän sanoo: ”Nyt kun minulla on tämä suhde Luojaani, voin nähdä, että kaikki mitä maailmalla on tarjottavana, on pelkkää roskaa.”
On siis olemassa vaihtoehto väkivallalle tai sille, että luovuttaisi, lakkaisi kamppailemasta. Jumala on tarjonnut meille erinomaisen toivon, joka on uskottava, järkevä ja joka tulee toteutumaan. Mikset ottaisi siitä itse selvää? Se saattaa olla juuri se mitä sinä paraikaa etsit.