Miten suhtaudut köyhyyteen

CARMENILLA on 16 lasta. Hänen miehensä oli juoppo. Kun hän kuoli, Carmenin huollettavaksi jäi yhdeksän alaikäistä lasta, eikä hänellä ollut minkäänlaisia tuloja. Miten suuret olivat hänen mahdollisuutensa ansaita elatuksensa ja löytää mielenrauha?

Köyhyydestään huolimatta Carmen ja hänen lapsensa pystyivät viettämään onnellista elämää. Se, miten hän onnistui siinä ja mistä hän sai voimaa siihen, voi olla rohkaisevana esimerkkinä muille köyhille. Mutta ennen kuin tarkastelemme Carmenin kokemusta, voisimme selvittää, mitä sanalla ”köyhyys” ymmärretään?

Näkyykö köyhyys päältäpäin?

”Köyhyys” on määritelty ”välttämättömyyksien puutteeksi”. Mutta aina ei voida ilman muuta tietää, onko joku köyhä vai ei. Vanha herra Simon Goldstein näytti köyhältä. Hän ”oli aina likainen ja eli kuin kerjäläinen”, kertoi eräs sanomalehtiuutinen. Mutta hänen kuoltuaan poliisit löysivät hänen törkyisestä asunnostaan paljon rahaa. He lopettivat rahojen laskemisen päästyään 500000 dollariin!

Tämä vanha mies on tietenkin poikkeus. Mutta totuus on, että monilla maailman katuja reunustavista kerjäläisistä on enemmän rahaa kuin ohikulkijoilla, jotka antavat heille almuja. Toisaalta ylpeys tai häpeä saa jotkut kätkemään todellisen köyhyytensä. Vanhalla ajalla elänyt kuningas Salomo tunsi hyvin ihmisluontoa, kun hän sanoi: ”Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.” – Sananlaskut 13:7.

Jotkut tuntevat itsensä köyhiksi verratessaan itseään toisiin

Toisaalta jollekulle voi yhtäkkiä tulla sellainen tunne, että hän onkin köyhä. Kuinka niin? Ajatellaanpa pientä maalaiskylää, jossa useimmat ihmiset elävät pientiloilla. Niiden tuotosta he saavat ravintonsa, eivät juuri muuta. Mutta eipä heillä ole paljon tarpeitakaan, ja he ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on.

Sitten muutama kyläläinen muuttaa kaupunkiin. He hankkivat rahaa ja ostavat sellaista, mihin heillä ei ollut kotona mahdollisuuksia. Jonkin ajan kuluttua he palaavat kylään. Heillä on muodikkaat vaatteet, rahaa jota he voivat käyttää, ja he kertovat kaupungin makeasta elämästä.

Nyt kyläläisistä tuntuu, että heiltä puuttuu jotakin. Heidän olosuhteensa eivät ole muuttuneet, mutta heidän asenteensa on muuttunut. He eivät ole enää tyytyväisiä, ja nyt heistä tuntuu, että he ovat köyhiä. Näin on käynyt monissa maailman maissa.

Eivät kaikki ole niin köyhiä kuin he luulevat

Köyhyys voi lopulta olla myös suhteellista siinä mielessä, että jos ihminen on yhdessä maassa köyhä, niin toisessa maassa häntä pidettäisiin rikkaana. Silti hän on köyhä maanmiehiinsä verrattuna.

Esimerkiksi Yhdysvaltain köyhimmän osavaltion köyhimmässä piirikunnassa kahdeksan perhettä kymmenestä on köyhiä. Silti monilla näistä on televisio, pesukone ja jopa auto. Epäilemättä monet näistä perheistä ovat tyytymättömiä, kun ne vertaavat itseään vauraampiin maanmiehiinsä. Mutta ehkä ne eivät olisi aivan näin tyytymättömiä, jos ne tietäisivät, miten Tonylla menee.

Tony, seitsemän lapsen isä, elää Kaakkois-Aasiassa. Hän asuu kaksikerroksisessa talossa, jossa on kahdeksan huonetta. Hänen ja hänen perheensä lisäksi talossa asuu seitsemän muuta perhettä – yksi perhe jokaisessa huoneessa. Koko Tonyn omaisuus mahtuisi auton tavarasäiliöön. Elättääkseen perheensä Tony työskentelee 24 tuntia vuorokaudessa taksinkuljettajana ja vetää pienet nokoset aina silloin kun voi ajojen välillä. Tonyn maassa ei tunneta sosiaaliturvaa. Mutta hänellä menee sentään paremmin kuin Mohanilla.

Kuka on Mohan? Kuusivuotias poika Etelä-Aasiasta. Aliravitsemuksen takia hänen vatsansa on paisunut ja hän kärsii hämäräsokeudesta. Vesi, jota hän juo, on saastunutta. Todennäköisesti hän ei ole koskaan saanut syödä kyllikseen lyhyen elämänsä aikana. Hänellä ei ole minkäänlaisia vaatteita, eikä hän ole koskaan nähnyt lääkäriä, WC:tä, saippuanpalaa eikä sähkölamppua.

Mitä nämä tiedot hyödyttävät?

Tällainen köyhyyden erittely korostaa ainakin kahta arvokasta seikkaa, jotka voivat auttaa monia köyhiä kestämään paremmin köyhyytensä. Ensimmäisenä olisi tyytyväisyys. Ihminen, joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, on onnellisempi ja vakaampi kuin sellainen, joka jatkuvasti tavoittelee kiihkeästi sellaista, mitä hän ei voi sillä hetkellä saada.

Toiseksi tällainen erittely saa meidät olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on. Jos vertaamme itseämme niihin, joiden asiat ovat paljon huonommin, löydämme monia syitä kiitollisuuteen.

Ja oletko tiennyt, että monilla varakkailla ihmisillä asiat ovat paljon huonommin kuin monilla köyhillä?

Kumpaa pitäisit parempana?

Mikä voisi olla vielä pahempaa kuin köyhyys? Ajattelehan hetki Annan vanhempia. Hänen isänsä on varakas liikemies, ja perhe asuu mukavassa kodissa Euroopassa eräällä kauniilla alueella. Mutta kun Anna oli 15-vuotias, hän alkoi käyttää huumeita. Nyt, 23-vuotiaana, hänen aivonsa ovat turmeltuneet. Surun ja epävarmuuden synkkä pilvi varjostaa tätä varakasta perhettä.

Tämän perheen tapaus ei ole harvinainen. Lukemattomat nuoret, joista monet ovat varakkaista perheistä, ovat turmelleet itsensä huumeilla ja alkoholilla. Kenties vielä surullisempia ovat teini-ikäisten itsemurhat. Kuvittele erään pidetyn 17-vuotiaan pojan, hyvän koululaisen, vanhempien tunteita, kun hän yhtenä päivänä hirtti itsensä puutarhassa erääseen puuhun. Yhdysvalloissa itsemurhat ovat toiseksi yleisin kuolinsyy nuorten keskuudessa, ja monet näistä nuorista ovat varakkaista perheistä. Miten suuresta henkisestä tuskasta näiden nuorten täytyykään kärsiä, kun se ajaa heidät tällaiseen tekoon – tuskasta jota heidän vanhempansa eivät voi rahoillaan lievittää.

Lisää tähän vielä ne kauhukuvat, joita sosiologit ovat maalanneet perheväkivallasta, traagisesti yleistyvä sukurutsaus, jonka aiheuttamia psyykkisiä haavoja on hyvin vaikea parantaa, ja avioerojen ja aborttien määrän huima kasvu. Huomaat, että köyhyyden lisäksi nykymaailmassa on monenlaisia kärsimyksen aiheuttajia.

Totta kai tällaisia ongelmia on myös köyhillä ihmisillä. Mutta kumpi olisit mieluimmin: rikas mies, jolla on sydäntä raastavia perheongelmia, vai köyhä mies, jota vaimo rakastaa ja lapset kunnioittavat ja tottelevat? Raamatun sananlasku sanoo: ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” (Sananlaskut 15:17) Rikkaana tai köyhänä oleminen ei useinkaan ole meidän vallassamme, mutta silti me – olemmepa rikkaita tai köyhiä – voimme tehdä paljon rakentaaksemme onnellisuutta ja rakkautta omassa perheessämme. Sellainen köyhä, joka onnistuu tässä, omistaa jotakin mittaamattoman arvokasta.

Siitä huolimatta köyhyys on vaikea ongelma. Voiko köyhä tehdä mitään keventääkseen raskasta elämäänsä?

[Huomioteksti s. 4]

Ihminen, joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, on onnellisempi kuin sellainen, joka jatkuvasti tavoittelee kiihkeästi sellaista, mitä hän ei voi nyt saada

[Huomioteksti s. 4]

Jos vertaamme itseämme niihin, joiden asiat ovat paljon huonommin, löydämme monia syitä kiitollisuuteen