Kuka voi olla turvassa nykyään?
RUOKA, vaatetus ja suoja ovat elämän perustarpeita. Ilman niitä emme voi turvata elämäämme.
Jos joku tarjoutuisi antamaan sinulle runsain mitoin kaikkia näitä välttämättömyyksiä, kysyisit varmasti: ”Millä ehdoilla?” Tällainen lupaus liian korkeaan hintaan olisi tuskin lainkaan lahja. Mutta millainen siunaus se olisikaan hyväksyttävillä ehdoilla!
Järkevä arviointi
Jeesus Kristus oli kuuluisassa vuorisaarnassaan realistinen arvioidessaan elämän aineellisia vaatimuksia. Kuitenkin hän painotti sitä, ettei meidän pitäisi ’olla koskaan huolissamme’ niiden turvaamisesta. Miksi? Siihen on olemassa hyvät syyt. Ehkä haluaisit tarkastella niitä itse Raamatustasi Matteuksen 6:31–33:sta tai Luukkaan 12:29–31:n rinnakkaiskertomuksesta.
Saatamme huomata Jeesuksen myöntävän siinä, ettei ihmisten suuri enemmistö ottaisi koskaan varteen hänen neuvojaan. Sen sijaan he olisivat ”huolestuneessa jännityksessä” pyrkiessään hankkimaan aineellista omaisuutta. Sellaisille ihmisille tällainen omaisuus tulee silloin itsetarkoitukseksi. Mutta kuten olemme nähneet, mitä turvallisuutta se todellisuudessa antaa?
Samassa tekstiyhteydessä Jeesus puhui aarteiden keräämisestä sinne, ”missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat”. (Matt. 6:19, 20) Ne, joilla on kaikkea nykyään saatavaa erinomaista varallisuutta, eivät nauti sen suuremmasta turvallisuuden tunteesta kuin ihmiset menneisyydessä. Vielä tärkeämpää on, että heidän esimerkkinsä seuraaminen merkitsisi korkeammanlaatuisten rikkauksien hylkäämistä. Jeesus varoitti tällaisesta lyhytaikaisesta elämänkatsomuksesta, kun hän sanoi: ”Se, mitä ihminen omistaa, ei tee hänen elämäänsä turvalliseksi, silloinkaan kun hänellä on enemmän kuin hän tarvitsee.” – Luuk. 12:15, The Jerusalem Bible.
Mistä sitten todellinen turvallisuus löytyy? Ei ainoastaan sen tunnustamisesta, että taivaallinen Isämme on täysin tietoinen tarpeistamme, vaan sen tunnustamisesta, että hän on sitoutunut varaamaan meille niitä kaikkia. Millä ehdoilla? Yksinkertaisesti siten, että me ’etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’. (Matt. 6:33) Mieti seuraavia tosi elämän kokemuksia ja arvioi, miten tämä voi onnistua käytännössä.
Asiat tärkeysjärjestykseen
Kautta maailman on noin 2,2 miljoonaa kristittyä Jehovan todistajaa, jotka etsivät ensin Jumalan valtakuntaa. Heidän joukossaan on noin 75000 sellaista, jotka käyttävät vapaaehtoisesti keskimäärin tuhat tuntia vuosittain ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen ja opettamiseen. (Matt. 24:14) Näitä miehiä ja naisia sanotaan ”tienraivaajiksi”, sillä heidän aluemääräyksensä sijoittavat heidät usein epätavallisille ja jopa kaukaisille seuduille.
Jos ilmaisisimme heidän yhteisen tuntimääränsä (noin 75 miljoonaa) rahassa käyttäen 10 markan tuntipalkkaa, heidän vuotuisen aikansa arvo on 750 miljoonaa markkaa. Kuitenkin koko tämä aika annetaan ilmaiseksi, ja usein sitä antavat sellaiset ihmiset, jotka ovat jättäneet hyväpalkkaisia työpaikkoja ja jopa korkeita virkoja tämän edun vuoksi.
Muuan uskonnollisten asioiden reportteri, joka oli arvioinut tällaisten tienraivaajien työtä, tuli seuraavaan johtopäätökseen: ”Heidän elämänsä on yleensä onnellista ja yksinkertaista . . . ehdoton usko ja syvä velvollisuudentunto, johon ei liity mitään taloudellisia taka-ajatuksia eikä aineellisia palkintoja, hallitsee heidän (Jehovan todistajien) käytöstään.”
Ajatelkaamme esimerkiksi muuatta arvossapidettyä gynekologia. Tämän maailman mittapuiden mukaan hän ’oli onnistunut elämässään’, ja hänellä oli hyvä asema suuressa japanilaisessa sairaalassa. Tutkittuaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa sekä lääkäri että hänen vaimonsa omistivat elämänsä Luojansa palvelukseen, ja he vertauskuvasivat sen vesikasteella.
Hieman myöhemmin he päättivät, että he haluaisivat muuttaa toiseen kaupunkiin, jossa asui vain muutamia Jehovan todistajia, kertoakseen uskostaan tuossa yhdyskunnassa. Tehdäkseen siten lääkärin oli jätettävä turvallinen asemansa sairaalassa ja etsittävä osa-ajan työtä, sillä sekä hän että hänen vaimonsa halusivat tulla tienraivaajiksi. Nykyään he asuvat vaatimattomassa vuokratalossa. Mies työskentelee kahtena päivänä viikossa paikallisessa terveyskeskuksessa ylläpitääkseen heitä molempia sekä myös äitiään, joka asuu heidän kanssaan.
Ammattitoverit, joiden kanssa lääkäri on työskennellyt, sanovat, etteivät he voi ymmärtää hänen ajatteluaan ja vielä vähemmän haluaisivat tehdä samalla tavalla. Kuitenkin tällä miehellä ja hänen vaimollaan on mielenrauhasta johtuva turvallisuus ja tyytyväisyys, kun he auttavat paikallista seurakuntaa, jonka yhteydessä he ovat, sekä johtavat lukuisia raamatullisia keskusteluja uudessa naapuristossaan.
Hengellisten etujen turvaaminen
Lontoo on monien erikoistuneiden kaupan alojen maailmankeskus. 25 vuotta sitten eräs nuori mies, joka toimi kuuluisassa kansainvälisessä yhtiössä, alkoi yhdessä vaimonsa kanssa tutkia Pyhää Raamattua. Oltuaan yhteydessä kaikkiin kotikaupunkinsa uskonnollisiin johtajiin Raamatun opin totuudellisuuden ratkaisemiseksi he antautuivat ja heidät kastettiin pian Jehovan todistajina.
Henkilö, joka oli auttanut tätä pariskuntaa, oli itse tienraivaaja, ja hänen antamansa erinomainen esimerkki teki lähtemättömän vaikutuksen heihin kumpaankin. He työskentelivät ahkerasti paikallisessa seurakunnassa. Seuraavina vuosina tällä mies ja vaimo -työryhmällä oli etu auttaa sataa miestä ja naista Raamatun tuntemukseen. Näistä neljätoista oli siitä yhtiöstä, jonka palveluksessa mies oli siihen aikaan tuhansista työntekijöistä maailmanlaajuisesti huolehtivana johtajana.
Kymmenen vuotta sitten aviomiehelle tarjottiin jäsenyyttä johtokunnassa nelinkertaisella palkalla ja hänelle luvattiin, että hänelle tulisi nopeasti mahdollisuus päästä johtokunnan puheenjohtajaksi. Mutta juuri silloin pariskunnalle oli avautunut mahdollisuus ryhtyä tienraivaustyöhön. Tämän edun vuoksi he olivat täysin valmiit luopumaan miehen työn ja siihen liittyvien odotteiden luomasta turvallisuudesta. Tilanteen muututtua tällaiseksi yhtiö tarjosi lopulta osa-ajan työtä puolella palkalla – ja johtokunnan jäsenyys annettiin palkaksi uskollisesta palveluksesta!
Kolme vuotta myöhemmin yhtiössä suoritettujen uudelleenjärjestelyjen jälkeen todistajalle esitettiin uhkavaatimus alkaa uudestaan kokopäivätyöhön tai lähteä. Hän lähti. Myöhemmin hänet nimitettiin palvelemaan Jehovan todistajien matkustavana valvojana, ja hän alkoi vierailla seurakunnissa vaimonsa kanssa. Heillä on yhä tämä etu ja he nauttivat siitä suuresti.
Kun häneltä kysyttiin, miltä hänestä nyt tuntui, kun hän oli luopunut tällaisesta lupaavasta kaupallisesta urasta, hän vastasi lainaamalla Paavalin sanoja: ”Minähän muuten pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi.” (Fil. 3:8) Hän lisäsi: ”Aineellisten rikkauksien vaihtaminen hengellisiin rikkauksiin on ollut erittäin antoisaa ja on antanut meille kummallekin sellaisen turvallisuuden tunteen tulevaisuuden suhteen, jollaista meillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin.”
Mutta tehdäänkö tällaisia uhrauksia yksinomaan tulevan turvallisuuden varmistamiseksi? Miten todellista on tällainen ”turvallisuus” nykyajan realistisissa arvoissa mitattuna? Tarkastelkaamme joitakin nykyään helposti käytettävissä olevia etuja.
Turvassa kristittyjen seurassa
”VAROITUKSEN SANA: varokaa taskuvarkaita.” Tämä neuvo annettiin monille tuhansille viime vuonna pidettyihin Jehovan todistajien ”Voittoisan uskon” kansainvälisiin konventteihin osallistuneille. Saatat ihmetellä, miksi tällainen käytännöllinen neuvo oli tarpeellinen. Tosiasia on, että tosi kristittyjen nauttima moraalinen nuhteettomuus asettaa heidät selvästi epäedulliseen asemaan. Varkaiden tiedetään hyötyvän Jehovan todistajien keskuudessa niin ilmeisestä aseistariisuvasta luottamuksesta; niinpä varoitus oli ajankohtainen. Mutta mikä ilo onkaan rehellisille ihmisille tuntea turvallisuutta sellaisten ihmisten keskuudessa, joihin he voivat luottaa!
”Maan päällä on kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä . . . samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata.” Jeesus asetti tämän ihmisten enemmistön omaksuman kielteisen näkemyksen, joka heillä on nykyisen vanhan maailmanjärjestyksemme ohimenon aikaan, tosi seuraajiensa näkemyksen vastakohdaksi seuraavasti: ”Nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Luuk. 21:25–28.
Kukaan ei yrittäisi vähätellä nykyään niin selvästi ilmeneviä pahoja aavistuksia, epäluuloja ja pelkoa, jotka täyttävät Jeesuksen sanat. Ainoastaan Raamatun ennustusten oikeaan ymmärtämiseen perustuva usko voi antaa mielenrauhasta tulevan turvallisuuden.
Nykyajan ahdistavista ongelmista huolimatta kristityt voivat katsoa tulevaisuuteen täysin luottavaisina. Tulevaisuus on aivan yhtä turvallinen kuin sitä koskeva Jumalan tarkoitus on peruuttamaton. Hänen valtakuntansa hallinnon alaisuudessa, jota Jeesus käski seuraajiaan rukoilemaan, eläminen alituisessa kristittyjen seurassa tulee olemaan ikuiseksi iloksi.
Maailmanhallituksen hallitessa kaikkien maan asukkaiden parhaaksi ja heidän pysyvien etujensa hyväksi ihmisen ponnistelut eivät suuntaudu hänen lähimmäisensä vahingoksi. Inhimillinen kekseliäisyys on myönteistä ja rakentavaa työstä koituvien siunausten tuottaessa iloa ja maan kasvaessa runsasta satoaan. Eläimet ja muut maan päällä vallitsevat elämän muodot ovat keskenään täydessä sopusoinnussa. Ei enää kuulla, että ihmisen itsekkyys aiheuttaisi maan, meren ja ilmakehän saastumista. Terveyden säilyttäminen ei enää tuota ongelmia. Ihmisen kuolema, sairaus ja lamauttava tauti kuuluvat unohdettuun menneisyyteen. – Vrt. Jes. 65:17–25.
Luojamme rakkauden ja tarkoituksen oppiminen merkitsee ’turvassa asumista ja rauhassa olemista onnettomuuden kauhuilta’ kaikiksi ajoiksi. (Sananl. 1:33) Kestävä turvallisuus ei ole pakeneva päämäärä. Se on todellisuutta. Se voi olla sinun, silloin kun haluat sitä. Miksi et hankkisi osaasi sen hyödystä nyt Jehovan todistajien yhteydessä maailmanlaajuisesti?