Kauppiaita pyörien päällä

Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta

HÄN tahtoo väkisinkin kääntyä hieman vasemmalle suorasta linjasta, mutta kyllä hän selviytyy voimakkailla jaloillaan. Hänen hymynsä on tarttuvaa, esiintymistapansa ystävällistä ja hänen ”Jakiimo!”-huutonsa ovat tuttuja kaikille. Hän on lähtenyt maatilalta ja liittynyt pyörien päällä olevien kauppiaiden sankkaan joukkoon suuressa kaupungissa runsaan 300 kilometrin päässä kotoaan.

Jakiimo on kuumaa bataattia. Bataattia on runsaasti talvikuukausina; niinpä kuumien bataattien myyjä ryhtyy tähän työhönsä, ja hän hankkii sillä elatuksensa kevääseen asti, jolloin hän palaa viljelemään riisiä maatilalleen. Hänen pyörien päällä oleva myymälänsä muistuttaa valtavaa pellistä ja puusta rakennettua laatikon kaltaista vekotinta. Sen sisäpuolella palavat puut lämmittävät peltiastiassa olevia pieniä, sileitä kiviä. Bataatit kypsytetään näiden kivien päällä. Rattaiden piipusta tuleva palavan puun tuoksu ja bataateista lähtevä aromi, kun hän silloin tällöin nostaa luukkuaan nähdäkseen, miten ne kypsyvät, kiihottavat mahanesteitä. Sataa tai paistaa, voit varmasti kuulla megafonista tai valmiilta ääninauhalta tulevan äänen kutsuvan sinua ostamaan ”jakiimoa”.

Toiset kauppiaat myyvät hedelmiä, kaloja ja kotiloita, japanilaista liha- ja vihanneskeittoa ja lukuisia muita tuotteita. Ja sitten on olemassa pyörällä polkeva tai kenties mopedilla kaasutteleva lähettipoika. Kaikissa kaupungeissa hänen nähdään suuntaavan kulkunsa kovimmankin liikenteen läpi mukanaan vuorenkorkuinen kasa kulhoissa ja laatikoissa olevia herkkuja, joita hän pitää taitavasti tasapainossa toisella olkapäällään. Kuinka se onnistuu häneltä? Joskus se ei onnistu, ja makaroneista ja särkyneistä kulhoista muodostuneesta kasasta pilkistävät murheelliset kasvot voivat todistaa sen.

Kauppias ja hänen mainoksensa

Sokerimaissinmyyjän tarjoama huvittava viihde vetää puoleensa sekä lapsia että aikuisia. Hänen elävä mainoksensa jättää kaiken muun taka-alalle. Hän saapuu erittäin pienellä avolavaisella pakettiautolla. Hänen maissintähkänsä ovat paraikaa paahtumassa ja valmiita myytäviksi. Tällä nimenomaisella miehellä on värikkäät lyhyet housut, tabi-sukata ja remmisandaalit, happi-takki ja päänauha, joka estää hikeä valumasta hänen otsalleen. Hänen hilpeät kasvonsa ja tapansa saavat sinut hymyilemään jo ennen kuin hän on aloittanut esityksensä. Tarkistettuaan vielä kerran, että maissi on paahtumassa valmiiksi, hän hyppää alas pakettiauton lavalta ja alkaa laulaa ja tanssia kadulla. Hän laulaa, että hänen maissinsa on peräisin Hokkaidolta Pohjois-Japanista. Hän laulaa, miten herkullisia ja makeita ne ovat, ja siitä edelleen hän ilmeisesti sepittää laulunsa sanoja sen mukaan, millaista hänen yleisönsä on. Kotirouvien iloksi, jotka ovat keskeyttäneet työnsä katsellakseen häntä, hän rallattaa kohteliaalla japanin kielellä, että he ovat yhtä suloisia kuin hänen maissinsa. Lapset innostuvat hänen tanssiessaan tekemistään tempuista, ja jotkut heistä rohkaisevat mielensä ja liittyvät häneen. On tarpeetonta sanoa, että hän on pian myynyt kaiken paahtamansa ja valmistautuu jatkamaan matkaansa jättäen yleisönsä mutustelemaan tyytyväisenä maissintähkiä.

Kauneutta ja käytännöllisyyttä

Tämän vastakohtana kukkienmyyjä on sellainen kauppias, jonka ei tarvitse tehdä mitään asiakasjoukon houkuttelemiseksi. Miksi hänen tapauksessaan ei tarvita myyntiä edistäviä temppuja? Japanissa sekä miehet että naiset pitävät suuresti kukista ja pitävät niitä mielellään kodeissaan milloin se vain on mahdollista, erityisesti sisäänkäyntien luona. Ihmiset hyväksyvät katukaupustelijan, sillä hän myy kukkiaan halvemmalla kuin tavallinen kukkakauppa. Hän saapuu kevyellä ajoneuvolla, joka vetää kärryjä. Ruukkukukat on aseteltu portaittain nouseville puuhyllyille. Kaikkien niiden päälle vedetty paksu läpinäkyvä muovi otetaan pois, kun hän aloittaa esityksensä kokoontuneelle väkijoukolle. Joku huomaa hänen saapumisensa ja levittää siitä sanaa toisille. Pian (vuodenajasta riippuen) syklaameja, krysanteemeja, neilikoita, kukkivia kaktuksia ja lukuisia muita kukkia ihaillaan, ja ne menevät kaupaksi.

Mitä seuraavalla pyöräilevällä kauppiaalla on tarjottavana? Bambukeppejä! Mitä niillä tehdään? Täälläpäin on tapana ripustaa niille pyykkiä. Paidat, puserot ja jukatat (puuvillakimonot) näyttävät seisovan kädet ojossa, kun ne on pujotettu niille päivittäisen pyykin yhteydessä. Bambukeppejä käytetään myös, kun patjat (futon) ripustetaan tuulettumaan ulos. Tavallisesti tämä pyöräilevä kauppias tekee kierroksiaan viikonloppuna, jolloin elämä on hiljaisempaa ja hänenkin onnistuu saada omalla äänellään kuuluville huutonsa: ”Bambukeppejä!”

Lemmikkieläimiä lapsille

On tullut tavaksi, että lasten päätettyä koulunsa suosittu kauppamatkustaja ilmestyy paikalle. Mitä sellaista hänessä on, mikä vetoaa lapsiin? Hän myy kultakaloja. On hämmästyttävää, että hän jaksaa polkea pyörällään pitkin tietä vesilastinsa kanssa. Hän on hyvin varovainen ja hänen täytyykin olla. Ajattele, mitä tapahtuisi, jos hän lentäisi kumoon! Heti kun hän laulaa sanan ”kultakala”, lapset alkavat kokoontua. Aikuiset kokoontuvat myös. Pieniä kädensijallisia verkkopyydyksiä on otettu mukaan, ja pian nauru alkaa raikua yritettäessä pyydystää paria rautakalaa. Juuri kun luulet siepanneesi kalan, se hyppää ja kiitää säiliön toiseen päähän.

Koska japanilaisissa kodeissa ei yleensä ole liiemmälti tilaa isommille lemmikkieläimille, on harvinaista, jos lapsi ei saa pitää edes pientä kultakala-akvaariota. Tällainen kaupankäynti on tuottoisaa kautta vuoden, sillä kalojen katseleminen lisää japanilaisiin vetoavaa tyyneyden tunnetta.

Liikkuvat keitto- ja leipäkaupat

Nyt toinen mies kilisyttää kelloa ja ne, jotka pitävät genmai panista, tuntevat hänen äänensä. ”Tärkeää ei ole kello, vaan se tapa, jolla hän kilisyttää sitä!” monet huudahtavat. Genmai tarkoittaa ’kokoriisiä’, ja japanilainen sana pan, joka on todellisuudessa saatu portugalista, tarkoittaa ’leipää’. Genmai pania ei paisteta samalla tavalla kuin tavallista leipää. Tästä hiivalla kohotetusta taikinasta muotoillaan kappaleita, joita ei paisteta uunissa vaan ne kypsytetään höyryssä. Toisinaan niihin pannaan kasvistahnasta tehty täyte. Taikinaan lisätään silloin tällöin lakritsia. Kuitenkin paljas genmai pan näyttää jatkuvasti olevan suosituinta. Leipä tahtoo olla hieman tiiviinpuoleista, mutta miedon maun ansiosta sitä on helppo syödä.

Vanhalla miehellä, joka myy genmai paneja, on korkea tahrattoman valkoinen leipurinhattu, ja myös hänen valkoinen tunikansa on osoitus puhtaudesta. Genmai pan -miehen kutsukello, säteilevä hymy ja puhdas ulkonäkö ovat syynä siihen, miksi hänen leipänsä on joillekuille paras vaihtoehto keskipäivän aikaan.

Myöhään illalla, kun useimmat ovat käyneet levolle, pari pitkää, matalaa peltitorven törähdystä kertoo sinulle, kuka on saapunut, sinun tarvitsematta nousta ylös katsomaan. Hän koettaa olla niin hiljaa kuin mahdollista, jottei hän häiritsisi ihmisiä tarpeettomasti. Koska hänen pikkuinen pakettiautonsa liikkuu etananvauhtia, auton takaosassa heiluva punainen lyhty ja mainoslippu voidaan nähdä kaukaa. Tämä pyörien päällä oleva makaronikauppa liikkuu kaduilla. Me kutsumme hänen makaronejaan nimellä ”ramen”. Ne ovat ohuita makaroneja, jotka tarjoillaan höyryävän kuumassa keitossa, jossa on hienoksi silputtuja pitkiä vihreitä sipuleja. Opiskelijat lukevat usein myöhään, ja kertakäyttökulhoon pannut kuumat makaronit tyydyttävät heidän nälkänsä, ennen kuin he käyvät nukkumaan. Lisäksi näiden makaronien sanotaan rauhoittavan vatsaa koko illan kestäneen juhlinnan jälkeen.

Tofun valmistaja kuuluu myös liikkuviin kauppiaisiin. Tofu on soijapapujuustoa, jota sanotaan valmistetun ensiksi Kiinassa. Näiden papujuustokakkujen valmistus alkaa silloin, kun kaikki muut ovat vielä nukkumassa. Ammattimiehen kovan työn tuloksena syntyy 340 grammaa painava neliönmuotoinen vaalea tofu-kakku.

Tämä kauppias panee nyt kuntoon suuren kaksikerroksisen puulaatikon, jonka hän sitoo pyöränsä takaosaan. Koska puulaatikon alaosa täytetään osaksi vedellä, se on vuorattu ruostumattomalla pellillä. Tavallinen paahdettu tofu pannaan veteen. Laatikon yläosa sisältää ohuita paistettuja tofu-viipaleita. Pieni torvi kaulaansa sidottuna tofu-kauppias nousee polkupyöränsä selkään ja alkaa polkea valitsemansa lähiseudun läpi. Hän ilmoittaa saapumisestaan puhaltamalla torveensa ja ennen pitkää hänellä on kiire palvellessaan aamuvirkkuja asiakkaitaan. Tofu on monille tärkeä ainesosa joka aamu aamiaisen kera tarjoiltavassa miso širu -keitossa.

Pääasiallisesti kaikilla näillä kauppamiehillä on jotakin sellaista, mikä on tyypillistä heille ja mikä sopii heidän henkilökohtaisiin taipumuksiinsa. Heille on yhteistä se, että he ovat miellyttävää väkeä, joka lisää värikkyyttä, suloisia tuoksuja ja outoja ääniä japanilaisille kaduille.

[Alaviitteet]