Kohteliaisuus kannattaa
MAAILMASSA, jossa kohteliaisuus ja hyvät tavat ovat vähenemässä, on piristävää tavata joku, joka yhä uskoo, että kannattaa yrittää tehdä toisia onnelliseksi. Yksi sellainen on São Gonçalossa Rio de Janeiron osavaltiossa Brasiliassa työskentelevä bussinkuljettaja. Hän kertoo mitä hän tekee:
”Bussinkuljettajana tapaan kaikenlaisia ihmisiä rauhallisista ja kohteliaista ilkeisiin ja valittaviin. Ei ihme, että monet työtoverini ärtyvät ja sanovat takaisin. Minä päätin kuitenkin ottaa käyttöön kristilliset tavat.
”Miksi en auttaisi matkustajia tulemaan paremmalle tuulelle? Huomaavaisuus ei maksa mitään. Niinpä kun joku pyytää päästä ulos jollakin määräpysäkillä, annan hänelle tiedon perilletulosta, kiitän häntä siitä, että hän on matkustanut bussissani, ja toivotan hänelle hyvää jatkoa. Takaisin saamani hymyt ja kiitokset ovat miellyttävä palkka.
”Sana ’iloisesta bussinkuljettajasta’ kiersi, ja bussiliitto on saanut useita kirjeitä, joissa on kiitetty asennettani. Esimerkiksi Brasilian kuljetusalan työntekijöiden liiton puheenjohtaja kirjoitti: ’Kaikista [ajajista] yksi kiinnitti huomioni ja ansaitsee erikoismaininnan tavastaan, jolla hän ajaa ja kohtelee matkustajia ja jalankulkijoita, sekä myös kunnioituksesta liikennesääntöjä kohtaan. Se tekee todella vaikutuksen, kun otetaan huomioon nämä levottomat ajat, joissa elämme ja jolloin väärinkäytökset ja kurittomuus pistävät silmään kaikilla työaloilla. . . . Otin selville hänen nimensä suositellakseni häntä teille sellaisena, joka ansaitsee mitä suurinta huomiota erinomaisena kuljettajana sanan täydessä merkityksessä, sekä ihmisenä että ammattinsa harjoittajana.’
”Tullessani eläkeikään päätin jättää työni. Bussilinjan omistaja pyysi minua kuitenkin jatkamaan työntekoa, koska matkustajat valittivat poissaoloani.
”Äskettäin paikallinen sanomalehdentoimitus haastatteli minua ja halusi tietää syyn erikoiseen käytökseeni. Lopullisessa muodossaan artikkelissa luki: ’Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön jäsen.’ Otsikossa sanottiin: ’Käytös. Kuljettaja tervehtii jokaisella pysäkillä – hän ei koskaan menetä malttiaan.’ Miten yllättynyt olinkaan, kun sain kaupungilta vuoden kunniakirjan lääkäreiden, insinöörien, hammaslääkäreiden ja muiden joukossa! Olen onnellinen saamastani kristillisestä opetuksesta, joka on auttanut minua arvostamaan ystävällisyyden arvoa. Voin vain sanoa, että kohteliaisuus kannattaa.”