Kukkien asettelu taiteena

Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta

VAIKKA kukkakimppu on kaunis, niin se on yhä vain kimppu kukkia. Mutta käyttämällä vähän mielikuvitusta ja noudattamalla eräitä sommitteluperiaatteita voit muuttaa järjestelemättömän valikoiman kukkia aistikkaaksi ja taiteelliseksi kukka-asetelmaksi, joka lisää kotiisi kauneutta ja väriä.

Mitä tarkoitetaan sommittelulla? Sillä tarkoitetaan kukkien asettelutapaa, ja sen perustekijät ovat linja, muoto, väri ja pinta. Sirot kukat ja oksat antavat linjan. Itse kasvimaailman monipuolisuus antaa muodon ja värin. Ja esimerkiksi krysanteemien pinta on karhea, kun taas gladiolukset ovat sileitä. Puiset varret ja lehdet tuovat myös esille erilaisia pintarakenteita.

Sommittelusi saattaa olla pyöreä tai kolmiomainen, tai se saattaa noudattaa pystysuoraa tai vaakasuoraa linjaa tai S:n muotoista kaariviivaa. Voidaan käyttää myös pyramidin, kartion, suorakaiteen tai soikion muotoista sommittelua. Kun sitten olennaisimmat asettelun suuntaviivat on valittu, sommittelu edellyttää sen suunnittelemista, että kaikki osatekijät sopivat yhteen, ts. kukat, lehdet ja mikä tahansa muu materiaali samoin kuin astia tai maljakko.

Jos sommitelman tyhjät tilat vaihtelevat kooltaan ja muodoltaan, niin saavutetaan kiinnostavia vaikutelmia. Vaikutelma on kolmiulotteinen, kun osa kasveista kurottautuu ryhmittäin eteenpäin ja osa taaksepäin.

Sommitteluperiaatteitten tarkastelua

Tasapaino on ensinnäkin tärkeä seikka. Se koskee kaikkien osien suhdetta toinen toisiinsa. Tasapainoinen asetelma ei näytä siltä, kuin se olisi vaarassa kaatua. Toispuolinen, ylhäältä liian raskas tai kallellaan oleva kukka-asetelma herättäisi kireyden tunteen, mitä pitäisi välttää.

Sommittelun tasapainoisuus riippuu sekä kasvien väristä että koosta. Tummat värit näyttävät painavammilta kuin vaaleammat. Tästä syystä tummanpunainen ruusu ”painaa” asetelmassa enemmän kuin vaaleanpunainen neilikka, vaikka ne ovat suurin piirtein saman kokoisia. Jos et siis halua asetelmasi olevan ylhäältä liian raskas, niin vältä kokoamasta tummia värejä yläosaan ja vaaleita alaosaan.

Symmetrinen tasapaino saadaan aikaan siten, että asetetaan samanlaisia kukkia vastaaville paikoille kohtisuoran keskilinjan molemmin puolin. Kukkien ja lehtien epätasainen jakaminen keskipisteen molemmille puolille, kuitenkin siten, että visuaalinen paino näyttää samansuuruiselta, saa aikaan epäsymmetrisen tasapainon. Se antaa huolettomamman ja luonnollisemman vaikutelman kuin symmetrinen tasapaino ja on usein puoleensavetävämpi ja miellyttävämpi.

Sommitelman toiselle puolelle matalalle järjestetyt tummat ja suuret kasvit ovat siis vastapainona toisella puolella olevalle suuremmalle alueelle, joka koostuu vaaleammista ja pienemmistä kasveista. Ja mitä korkeammalle kasvi sommitelmassa sijoitetaan, sitä painavammalta se katsojasta näyttää. Tämä periaate soveltuu myös etäisyyteen keskikohdasta.

Suuren ja pienen, vaalean ja tumman sekä karhean ja sileän väliset vastakohdat lisäävät myös asetelmaan vaihtelevuutta. Lisäksi sommitelmassa on yleensä jokin hallitseva eli polttopiste. Se on visuaalisen mielenkiinnon keskipiste, joka luonnostaan vetää silmää puoleensa. Se voi olla keskeisellä paikalla juuri astian reunan yli ulottuva kiinteä ryhmä kasveja tai hyvin voimakas tai hyvin vaalea väriläiskä. Yksi tai useampi suuri kukka tai lehti, näiden molempien yhdistelmä tai kimppu samanlaisia pienempiä kukkia muodostaa tällaisen hallitsevan kohdan.

Jonkin muodon toistuminen tai toisiaan lähellä olevien värien yhdistelmä saa aikaan aaltoilevan linjan eli rytmin. Mittasuhteita koskeva periaate täytyy myös ottaa huomioon. Tämä merkitsee sitä, että astian koon ja kasvien koon täytyy olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja tätä tarkastelemmekin tuonnempana.

Oikeat suhteet ovat muutenkin tärkeät. Britannica-tietosanakirja sanoo: ”Oikeissa suhteissa on kysymys määrien ja pinta-alojen järjestämisestä; se perinteinen japanilainen sääntö, että asetelman pitäisi olla vähintään puolitoista kertaa niin korkea kuin astia, on käytäntöön yleisesti omaksuttu periaate. Oikeat suhteet liittyvät myös asetelman sijoittamiseen alustalla. Sommitelma on joko liian hallitseva tai häviävän pieni, jos se pannaan liian pienelle tai liian suurelle pinnalle tai tilavuudeltaan liian pieneen tai liian suureen astiaan.”

Harmonia on kaikkien osien kesken vallitsevan yhteensopivuuden tila. Americana-tietosanakirjan mukaan se on ”täyden sopusoinnun onnistunut vaikutelma – kukat ja lehdet keskenään sekä sommitelman kanssa; värit sopusointuiset ja astia hengen, materiaalin, muodon ja värin suhteen hyvin valittu. Onnistuneen asetelman täytyy olla sopusoinnussa myös ympäristönsä kanssa. Papupurkissa olevat pelargoniat eivät näytä kotoisilta juhlallisessa salissa, eivätkä posliinimaljakossa olevat loisteliaat eksoottiset kukat sovi hyvin yksinkertaiseen tupaan.”

Ainekset ja niiden käsittelymenetelmät

Kukkakoristelussa käytettäviä aineksia ovat kukat, lehdet, ruohot, jyvät, oksat, siemenet, marjat, pähkinät, kävyt, hedelmät, vihannekset, simpukan kuoret, kivet, ajopuut jne. Leikkokasvit, kuten esimerkiksi kukat, tarvitsevat erityistä käsittelyä. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi kukat poimitaan muutamia tunteja ennen niiden asettelemista, ja se on tehtävä aina viileämpinä osina päivästä. Varsien päät leikataan vinosti, asetetaan syvään haaleaan veteen ja pidetään pimeässä ja viileässä paikassa muutamia tunteja, mieluummin yli yön.

Puumaiset varret on parasta halkaista muutaman senttimetrin matkalta ja jättää sitten kuumaan veteen imeytymään. Sellaisten maitiaisnesteellisten kasvien, kuten unikkojen ja suurten daalioiden varsien sulkeminen tapahtuu yksinkertaisesti siten, että varsien päät pannaan muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen tai liekin yläpuolelle. Kasvien suojelemiseksi varret pannaan sanomalehteen tehdyn reiän läpi, ja lehti vedetään sitten niiden yli.

Jos ostat kukat kukkakaupasta, niiden varret on todennäköisesti käsitelty. Leikkaamalla ruusut ja muut puuvartiset kukat uudelleen ja asettamalla ne sitten kuumaan veteen saat todennäköisesti ne virkistymään. Mutta saadaksesi kestävää kauneutta, asetelmaan tulisi panna vain virheettömässä kunnossa olevia kukkia ja lehtiä. Ja yksinkertainen keino bakteerisyntyisen mätänemisen ja siitä johtuvan pahan hajun ehkäisemiseksi on vedenpinnan alapuolelle jäävien lehtien poistaminen ryhtyessäsi tekemään asetelmaasi.

Eräässä tätä aihetta käsittelevässä kirjasessa sanotaan: ”Älä vaihda vettä joka päivä, vaan huolehdi siitä, että astiassa on aina riittävästi vettä. Joskus krysanteemien kaltaisten kauan säilyvien kukkien vesi tulee likaisen väriseksi ja jopa haisevaksi. Ota asetelma pesualtaaseen ja anna raikkaan veden juosta siihen, jolloin likainen vesi valuu pois. Tämä estää sinua sekoittamasta kukka-asetelmaa. Etsi puutarhasta nuotion paikka saadaksesi puuhiiltä ja pane sitä niihin maljakoihin, joihin panet kauan säilyviä kasveja – se edistää veden pysymistä raikkaana.

”Eräs ruusujen kasvattaja myy säilöntäainetta, joka edistää ruusujen ja muiden kovavartisten pensaiden ja kukkien pysymistä tuoreina kauan aikaa. Voit auttaa tuoreena pysymistä myös panemalla maljakoihisi sokeripalan tai teelusikallisen hunajaa puolta vesilitraa kohti. Jos kukat tai lehdet selittämättömästä syystä lakastuvat, se merkitsee usein sitä, että varressa on ilmakuplia. Poistaaksesi ilmakuplat aseta varsien päät tuuman syvyiseen kerrokseen kiehuvaa vettä ja jätä kukat siihen, kunnes vesi jäähtyy. Asettele ne sitten raikkaaseen, keittämättömään veteen.” – Woman’s Realm.

Astiat ja muut tarvikkeet

Kukka-asetelmaan eivät sisälly ainoastaan itse kukat, vaan astia, jossa kukat ovat, ja alusta, jonka päällä astia mahdollisesti on. Puinen alusta voi lisätä visuaalista painoa alaosaan ja suojella myös huonekalujasi vesitahroilta.

Astian täytyy sopia yhteen asetelman kanssa koon, värin ja materiaalin suhteen. Tästä syystä monet kukka-asetelmien tekijät käyttävät mieluummin yksinkertaisia, koristelemattomia, neutraalin värisiä maljakoita, kuten esimerkiksi harmaan vihreitä, antiikin valkoisia tai vaalean harmaita.

Harkitse lisäksi astian materiaalia. Karheapintaiset, suuret kasvit pannaan tavallisesti painavaan kupari-, savi-, puu- tai tina-astiaan. Hennommat kukat ja viherkasvit pannaan posliini-, hopea- tai lasimaljakkoon.

Astian koko on myös tärkeä. Sen täytyy olla oikean kokoinen, etteivät kasvit ”hukuta” sitä. Itse astian ei toisaalta tulisi saada asetelmaa vaikuttamaan pieneltä tai jakaa katselijan huomiota kukkien ja maljakon kesken. Vain aivan pienet kukat sopivat hyvin yhteen pienoismaljakon kanssa. Samoin jykevässä astiassa oleva suuri kukka-asetelma muodostaa onnistuneen kokonaisuuden raskastekoisella pöydällä suuressa huoneessa.

Korkeisiin astioihin kukat asetetaan usein ilman mitään tukea. Jos on tarpeen tukea niitä, jotta ne pysyisivät pystyssä, astian voi täyttää likustereilla tai muilla ikivihreillä kasveilla kuten esimerkiksi katajilla tai saniaisilla, jotka sitten katkaistaan maljakon reunaa myöten. Vielä useammin tukena käytetään kokoonpuristettua metallilankaverkkoa. Myös vettä imevästä vaahtomuovista on tullut suosittu tukimateriaali. Leikkaa se sopivan muotoiseksi ja kastele vedessä. Työnnä varsien päät sitten vain märkään sieneen.

Yleisimmin käytetty tuki on kuitenkin ”fakiirin piikkimatto”, metallineuloilla päällystetty painava metallialusta. Niitä on saatavana eri kokoisina ja eri muotoisina. Metallipiikkeihin työnnetyt varret pysyvät tukevasti; ja itse pidike pysyy maljakon pohjalla kukkasaven avulla. Hopeamaljakoissa pidetään sulatettua parafiinia parempana, koska se ei tummuta astiaa.

Terävät sakset, läpinäkyvä teippi, kuminauhat ja metallilanka kuuluvat kukka-asetelman tekijän tavanomaisiin varusteisiin. Niiden avulla kukkien varret ja puiden oksat voidaan pitää näkymättömästi paikoillaan. Varsiin kätketty metallilanka vahvistaa niitä ja antaa niille oikean muodon.

Vihjeitä vasta-alkajille

Vaikka seuraavat yksinkertaiset vihjeet ovat kaikkea muuta kuin tarkkoja sääntöjä, niin ne ovat hyödyllisiä vasta-alkajalle.

1) Käytä pienikukkaisten ja nupulla olevien kasvien korkeita viuhkoja pitkien linjojen luomiseen. Ne sopivat myös täytemateriaaliksi.

2) Pane tasapainon vuoksi suuret kukat ja tummat kasvit asetelman alaosaan.

3) Älä pane toista kukkaa aivan toisen yläpuolelle. Vältä geometristä tarkkuutta, paitsi nykyaikaisissa symmetrisissä asetelmissa.

4) Harmonian saavuttamiseksi käytä värejä aina rykelminä tai ryhminä; älä koskaan sirottele niitä sikin sokin.

5) Pidä aina huolta siitä, että sommittelet asetelmasi kolmelta sivulta, koska katselija voi nähdä sen edestä ja kahdelta sivulta.

6) Anna asetelmalle kolmiulotteinen vaikutelma suuntaamalla joitakin kukkia ja lehtikoristeita sivullepäin. Suuret asetelmat näyttävät runsaammilta, kun joitakin kukka- ja lehtiryhmiä suunnataan sivullepäin ja kaarrutetaan keskikohdasta taaksepäin.

Kirja Flower Arrangements (Kukka-asetelmia) suosittelee lisäksi gladiolusten kaltaisille leikkokukille seuraavaa: ”Mikäli mahdollista, anna gladioluksenvarsien imeytyä ainakin tunnin ajan vettä täynnä olevassa korkeassa kannussa ja lisää siihen kaksi tai kolme jääkuutiota. Tämä auttaa kukkiasi elämään kauemmin.

”Perussääntö kukkien asettelussa on: sinulla tulee olla rohkeutta leikata varsia. . . . Kaikkein yksinkertaisimman kukka-asetelman tekemiseksi ensimmäinen askel on kaikkien kukkavarsien asettaminen riviin tiski- tai työpöydällesi. Lajittele kukat: säilytä pieninuppuiset ja pienikukkaisimmat pitempivartisina, avonaisemmat kukat seuraavaksi ja kaikkein suurikukkaisimmat säilytä lyhytvartisimpina.”

Miksi et siis yrittäisi? Noudata näitä ehdotuksia tai kukkien asettelusta julkaistujen kirjojen esittämiä suuntaviivoja. Aloita yksinkertaisesta asetelmasta. Saat heti paljon mielihyvää aikaansaannoksistasi. Ja pian voit edistyä taidossasi niin paljon, että kukkien asettelustasi tulee taidetta.

[Kuvat s. 21]

1 Määrää ensin asetelman korkeus ja leveys

2 Täydennä ja tasapainota lisäämällä erilaisia kasveja

3 Lisää keskiosaan tukevuutta ja täytä aukot