Voidaanko maailma muuttaa?
MONET ovat ajatelleet, että paremman maailman luominen on mahdollista. Menneisyydessä nuoret ovat innokkaasti yrittäneet muuttaa maailmaa. Esimerkiksi 1960-luvulla nuoret esiintyivät etusivun uutisissa yrittäessään uudistaa järjestelmää. Tuhatpäisinä joukkoina he protestoivat sellaista yhteiskuntaa vastaan, jota he pitivät rasistisena, laittomana ja raakana. Viime aikoina kaikki sellaiset yritykset järjestelmän muuttamiseksi ovat kuitenkin käytännöllisesti katsoen lakanneet.
Kun muutama vuosi sitten eräiden huomattavien johtomiesten turmelus tuotiin päivänvaloon, nuoret osoittivat vihastustaan tuskin lainkaan. Hiljaisuus oli yllättävää, kun muistetaan nuorten vain muutamia vuosia aikaisemmat uudistusyritykset! Mistä se johtui?
Kirjassaan The Conspiracy of the Young (Nuorison salaliitto) opettajat Paul Lauter ja Florence Howe mainitsevat, mikä sai aikaan nuorten asenteessa viime aikoina tapahtuneen muutoksen: ”[Vuosia sitten] oli olemassa perimmäinen usko, kutsukaamme sitä vaikkapa keskiluokan optimismiksi, että [yhteiskunnalliset] laitokset voitaisiin rakentaa uudelleen . . . Mutta [Vietnamin] sota muutti sen kaiken.”
Nuorten 1960-luvulla suorittamat ankarat ponnistelut järjestelmän uudistamiseksi panivat heidät kokemaan kovan todellisuuden. He alkoivat ymmärtää sellaista, mitä he eivät olleet ymmärtäneet aikaisemmin, sellaista, jolta monet vanhemmat ihmiset haluaisivat sulkea silmänsä. Se on: maailma on ja on aina ollut pohjimmaltaan ja perusperiaatteiltaan turmeltunut. Eräs 1960-luvun nuorisoaktivisti viittasi tämän tajuamiseen kirjoittaessaan äskettäin New York Times Magazine -lehdessä: ”Olimme oikein päätelleet, että elämme mädässä, turmeltuneessa, moraaliltaan luhistuneessa, raa’an riistävässä järjestelmässä, ja ainoastaan sitä emme ymmärtäneet, että tämä merkitsisi maailman toimivan jatkuvasti entiseen tapaansa.”
Mihin johtopäätökseen monet nuoret ovat sitten tulleet? Siihen, että he eivät voi tehdä mitään muuttaakseen vallitsevaa turmelusta; järjestelmä on läpikotaisin mätä, samoin sen politiikka, liikemaailma ja uskonnot. Maailmaa ei voida muuttaa paremmaksi. Eräs 1960-luvun nuorisoaktivisti sanoikin ponnisteluistaan maailman parantamiseksi: ”Nämä kokeet saivat minut ajattelemaan, että järjestelmää ei voi uudistaa. Luovuin muuttamasta sitä; omaksuin ’syö, juo ja iloitse’ -filosofian.” Näkemästämme päätellen miljoonat muutkin nuoret ovat omaksuneet tämän saman asenteen.
”Juuri se on vikana monissa nykyajan nuorissa”, jotkut vanhemmat ihmiset saattavat valittaa. ”He ovat niin kielteisiä ja pessimistisiä.” Mutta nuoret todennäköisesti vastaavat: ”Me emme ole kielteisiä; olemme vain realistisia.” Kasvava määrä ihmisiä, jotka ovat harkinneet todisteita, on tosiaan samaa mieltä. Esimerkiksi Rooman klubin laajaa julkisuutta saaneen ”Ihmiskunta tienhaarassa” -nimisen toisen raportin yhteenvedossa tultiin seuraavaan johtopäätökseen: ”Olemme kohtalokkaalla tiellä. . . . Ihmisellä ei näytä olevan paljoakaan mahdollisuuksia.”
Esimerkiksi professorit Dennis C. Pirages ja Paul R. Ehrlich ennustavat maailmantuhoa ja esittävät kirjansa Ark II (Arkki n:o 2) lopussa: ”Se mitä on tapahtunut ja tapahtuu parhaillaan Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa on oire teollista järjestelmää uhkaavasta suuronnettomuudesta. Me kaikki olemme nyt yhteisen kansan suunnattoman tragedian otteessa; jokainen ihminen, jokainen perhe ja jokainen kansa ponnistelee pysyäkseen edellä, samalla kuin koko järjestelmä on luhistumisen partaalla.”
Vaikka useimmat vanhahkot ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että maailma on huonossa tilassa, he sanovat, että se on ainoa maailma mikä meillä on. Sen tähden he sanovat, ettei meidän tule luopua yrittämästä ja tehdä suunnitelmia sen tuhon varalta, vaan meidän tulisi tehdä kaikki voitavamme sen pelastamiseksi, sen uudistamiseksi. Nykyajan nuoret kuitenkin yleisesti ottaen pitävät sellaisia uudistusyrityksiä ajanhukkana, kuin yrittäisi tyhjentää valtamerta sormustimella.
Ovatko sellaisen näkemyksen omaavat nuoret oikeassa? Onko tilanne toivoton? Onko järkevää omaksua filosofia ’syö, juo ja iloitse, sillä huomenna me kuolemme’?
Onko lainkaan tulevaisuutta?
Toivottomalta näyttävien maailman olosuhteitten tähden monet nuoret alkoivat elää pelkästään aistillista tyydytystä varten. Pian monet heistä kuitenkin havaitsivat, että se ei tuottanut heille todellista iloa ja onnea. Päinvastoin se johti usein sydänsuruun. Yksi osoitus tästä on itsemurhien lisääntyminen huimaavasti nuorten keskuudessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa määrä nousi 15–24-vuotiaitten keskuudessa vuosina 1955–1975 pöyristyttävät 250 prosenttia.
”Mihin ratkaisuun te sitten oikein tähtäätte?” nuori lukija saattaa kysyä. ”Aiotteko kertoa meille, että jos me vain olemme hyviä ja elämme ’kultaisen säännön’ mukaan, se ratkaisee ongelmamme ja me olemme onnellisia? Aiotteko sanoa, että tämä tekee maailman paremmaksi ja kaikki nuo ennustetut kauhistuttavat onnettomuudet siten vältetään?”
Ei, me emme yritä sanoa lainkaan sitä. Elitpä niin kutsuttua ”hyvää elämää” tai et, sillä on luultavasti hyvin vähän, jos lainkaan, vaikutusta maailman menoon. Jeesus Kristus eli esimerkillistä elämää maan päällä, mutta se ei ole muuttanut maailmaa. Myöskään Jeesuksen varhaisten opetuslasten ei onnistunut parantaa maailmaa. Mutta he eivät odottaneet muuttavansa eivätkä edes yrittäneet muuttaa maailmaa. Hämmästyttääkö se sinua?
Kun tarkastelemme sitä, mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa opettivat tästä maailmasta, me emme hämmästy. Jeesus ymmärsi, että maailman järjestelmä on turmeltunut ja että sitä ei voi korjata. Niinpä hän osoitti ainoan realistisen ratkaisun ja selitti, että tämän järjestelmän täytyy tuhoutua. Hän vertasi sitä Nooan päivien tuhoon, kun hän sanoi:
”Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” – Matt. 24:37–39.
Jeesuksen opetuslapset olivat erittäin kiinnostuneita hänen tätä aihetta koskevista opetuksistaan. He olivat juuri esittäneet hänelle kysymyksen: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3) He hyväksyivät Jeesuksen opetuksen asiainjärjestelmän lopusta, ja yksi heistä kirjoitti myöhemmin: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:17.
Kysyt ehkä: voisiko maailman loppu, josta Kristus ja hänen opetuslapsensa puhuivat, olla käsillä? On kiinnostavaa tarkastella vastausta, jonka Jeesus esitti opetuslapsilleen, kun nämä kysyivät asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä”. Hänen vastauksensa on merkitty muistiin Raamattuun, pääasiassa Matteuksen 24., Markuksen 13. ja Luukkaan 21. lukuun.
Jeesus esitti siinä ”tunnusmerkin”, joka koostuu monista piirteistä. Hän sanoi, että kaikki nämä eri tapahtumat sattuisivat juuri ennen maailmantuhoa. Ja merkittävää on, että juuri nämä tapahtumat, jotka hän ennusti, käyvät paraikaa toteen kaikkialla maailmassa! Jeesuksen ennustuksen mukaan tämä merkitsee sitä, että järjestelmän tuho on käsillä!
”Jos se pitää paikkansa, eikö nyt kannattaisi ottaa kaikki irti elämästä, ennen kuin se pian katkeaa?” saatat kysyä. ”Mitä tulevaisuutta siinä on?”
Asian ydin on, että tämän maailmanjärjestelmän loppu avaa tien mitä loistoisimmalle tulevaisuudelle, joka ylittää parhaimmatkin kuvitelmamme. Tämä johtuu siitä, että tämän turmeltuneen asiainjärjestelmän loppu ei merkitse kaiken elämän loppumista maan päältä. Muista, että edellä lainattu Raamatun lupaus kuuluu: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” Elämä, josta silloin nautitaan maan päällä, on oleva laadultaan parasta. Voimme olla varmat siitä, koska Raamattu sanoo Luojastamme: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elävien toiveen.” – Ps. 145:16, UM.
”Mutta tuo kuulostaa toiveajattelulta”, jotkut ehkä sanovat. Kuitenkin se on enemmän kuin sitä. On pakottavia syitä, joiden tähden voimme odottaa optimistisesti pysyvää, onnellista tulevaisuutta paremmassa maailmassa. Harkitsehan, miksi sanomme näin.
[Tekstiruutu s. 6]
TULEVAISUUDENPELKO
Uhkaavan tuhon pelosta monet ovat ryhtyneet toimenpiteisiin säilyäkseen hengissä. ”Time”-lehti kertoi 4. elokuuta 1975 yhdestä sellaisesta suunnitelmasta: ”Harmagedonin odottaminen on aikamme omituinen, sairaalloisen kutkuttava harraste. . . . Ryhmä kalifornialaisia aluerakentajia on perustanut niin kutsutun Scott Meadows -klubin – 288 hehtaaria Pohjois-Kalifornian Siskiyou Countyssa sijaitsevaa hedelmällistä Sierran erämaata, joka on järjestetty salaiseksi turvapaikaksi, kun sivistyksemme sellaisena kuin sen tunnemme on hävinnyt.”