Mikä on Raamatun kanta?
Tullaanko maa jonakin päivänä tuhoamaan?
EPÄOIKEUDENMUKAISUUS, rikollisuus ja sota tekevät maasta aina vain vaarallisemman asuinpaikan ihmisille. Mutta eikö maa siitä huolimatta itsessään ole kaunis koti, täynnä erilaista kasvi- ja eläinelämää? On tosiaan paljon sellaista, mikä ilahduttaa haju-, maku-, kosketus-, näkö- ja kuuloaistia.
Tulisiko meidän sitten uskoa, että maan Luoja on määrännyt lopun pilviä hipoville lumihuippuisille vuorille, syrjäisille vihreille laaksoille, vehreille niityille, reheville viidakoille, synkille metsille, palmujen reunustamille hiekkarannoille, ryöppyäville vesiputouksille, kiemurteleville joille, mahtaville merille ja valtamerille, lintujen tirskunnalle ja viserrykselle sekä tuhansien kiehtovien eläinlajien tempuille? Tuleeko Jumala tuhoamaan maan, tai salliiko hän ihmisen tehdä siitä elottoman hylyn? Vastataksemme näihin kysymyksiin meidän tarvitsee tarkastella, miten Jumala suhtautuu luomakuntaansa.
Raamatun ensimmäiset luvut kertovat niistä edistyvistä askelista, joihin Jumala ryhtyi tehdäkseen maasta sopivan ja miellyttävän kodin ihmiselle. Kunkin luomiskauden päättyessä hän julisti kaiken tekemänsä ”hyväksi”. Pyhässä Raamatussa ei ole mitään, mikä osoittaisi, että Jumala on alkanut pitää kaikkea maallista luomakuntaansa luonnostaan pahana, sellaisena, joka soveltuu ainoastaan tuhottavaksi.
Päinvastoin Raamattu paljastaa, että Jehova Jumala välittää syvästi koko luomakunnastaan. Sekään, mitä tapahtuu järkeä vailla oleville linnuille, ei jää häneltä huomaamatta. Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä.” (Matt. 10:29) Lisäksi hän välittää eläinten tunteista. Laki, jonka Jumala antoi israelilaisille, kehotti osoittamaan myötätuntoa eläimiä kohtaan. Heidän ei tullut ottaa pesässään istuvaa uhanalaista emolintua, vaan sen tuli sallia paeta, niin että se saattoi kasvattaa lisää poikasia. (5. Moos. 22:6, 7) Jumala kielsi iestämästä härkää ja aasia yhteen, jotta heikompi eläin ei joutuisi kärsimään. (5. Moos. 22:10) Härän suuta ei tullut sitoa viljaa puitaessa. Eläintä ei tullut kiusata estämällä sitä syömästä hieman viljaa, jota se pui. – 5. Moos. 25:4.
Kaikki tämä valaisee sitä, että Jehova Jumala on kiinnostunut luomakunnastaan. Hän ei katso suosiollisesti, miten ihminen turmelee maata ja teurastaa turhaan eläimiä. Raamattu kertoo, että Jumalan tarkoitus on ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilm. 11:18) Lisäksi ”näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti”. (Jes. 45:18) Niinpä hän ei salli ihmisten koskaan tuhota täysin luomakuntaansa.
Mutta saattaisiko maan turmelijoitten tuhoaminen aiheuttaa tuhon itse maalle? Siihen voidaan vastata vastakysymyksillä: Voisivatko maan turmelijat pakottaa Jumalan turmelemaan oman hyvän työnsä? Miten heidän toimintansa saisi hänet toimimaan vastoin maan suhteen julistamaansa päätöstä?
Niiden loppu, jotka turmelevat maata, ei merkitse maan tuhoa, mikä käy ilmi siitä, mitä tapahtui Nooan päivinä. Jumala tuhosi väkivaltaisen ihmismaailman koko maapallon käsittävällä vedenpaisumuksella. Mutta hän piti huolen siitä, että vanhurskas Nooa ja seitsemän hänen perheensä jäsentä samoin kuin eläinten peruslajit säilyivät elossa.
Apostoli Pietari käytti tuolloin tapahtunutta esimerkkinä siitä, mitä oli edessäpäin, kun hän kirjoitti: ”Sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä. Mutta saman sanan vaikutuksesta nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään.” – 2. Piet. 3:6, 7.
Pane merkille, että toisin kuin vedenpaisumuksessa tulevaa tuhoa ei kohdisteta kaikkiin ihmisiin ja eläimiin, vaan ”jumalattomiin ihmisiin”. Kirjaimellista maata ei tuhota niin kuin ei tuhottu Nooankaan päivinä. Mutta miksi sitten 2. Pietarin 3:10 sanoo: ”Taivaat katoavat pauhaten, mutta alkuaineet äärimmäisen kuumina hajoavat, ja maa ja siinä olevat työt paljastuvat”?
Kun otetaan huomioon Jumalan tarkoitus pitää maa asuttuna, nämä sanat täytyy selvästi ymmärtää vertauskuvallisella tavalla. Niillä on rinnakkaisuutensa muissa Raamatun osissa. Esimerkiksi Jumalan tuomiosta Babylonia vastaan Jesajan 13:13 sanoo: ”Maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä.”
Kun Babylon kukistui meedialaisten ja persialaisten edessä vuonna 539 eaa., kirjaimellinen maa ei järkkynyt paikaltaan. Babylonin maallinen valtapiiri kuitenkin järkkyi. Kukistuessaan Babylon menetti valvonnan suureen osaan maata, ja siitä tuli pelkästään Persian valtakunnan maakunta.
Samaten viittaus ”nykyisten taivaitten ja maan” tuhoon on vertauskuvallinen. Raamatullisessa kielenkäytössä sana ”maa” merkitsee toisinaan pelkästään maan päällä olevia ihmisiä. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 11:1:stä luemme: ”Kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.” Entä keihin tai mihin ihmiset, jotka muodostavat ”maan”, ovat kohdistaneet luottamuksensa ja avunpyyntönsä? Ihmiskunnan historia osoittaa, että ne ovat odottaneet apua ja suojelusta ylhäisiltä hallituksiltaan, ”esivalloilta”. (Room. 13:1) Niinpä ”taivaat”, jotka katoavat ”pauhaten”, ovat sellaisia hallituksia. Samaten jumalattomasta ihmiskunnasta koostuva ”maa” tuhoutuu. ”Maa [paha ihmisyhteiskunta] ja siinä olevat työt paljastuvat.”
Tämä ei merkitse sitä, että vertauskuvallinen maa ja sen työt pelkästään kärvennetään paljaiksi ja jätetään makaamaan paljastettuina. Pikemminkin tuli havaitsee eli ”paljastaa” ne tulenaroiksi. Ilmaus ”paljastuvat” sisältää samanlaisen ajatuksen, jonka apostoli Paavali esittää 1. Korinttolaisille 3:13:ssa: ”Kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on.”
Vertauskuvallisten taivaitten katoamista ja jumalattoman ihmiskunnan tuhoa seuraa maapallomme tekeminen mitä ihastuttavimmaksi kodiksi niille, jotka pyrkivät tekemään Jumalan tahdon. Paikasta, missä suru, kipu, sairaus ja kuolema vallitsevat, maa muutetaan paratiisiksi, joka on vapaa kaikesta sellaisesta. – Ilm. 21:4.
Maa tulee näin ollen Jumalan tarkoituksen mukaisesti pysymään jatkuvasti. Jos sinä haluat säilyä Jumalan luomakunnan pysyvänä osana, noudata henkeytettyä kehotusta: ”Tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” (2. Piet. 3:14) Niin, varmistaudu siitä, mikä on Jumalan tahto, ja päätä tehdä se.