Mikä on Raamatun kanta?
Oletko elänyt koskaan aikaisemmin?
ONKO sinusta koskaan tuntunut tavatessasi jonkun ensimmäistä kertaa, että hän oli vanha tuttu? Tai oletko matkustanut vieraalle paikkakunnalle ja kuitenkin nähtävästi muistanut sen sangen hyvin? Englantilainen kirjailija Charles Dickens sanoi sellaisesta kokemuksesta: ”Jos minut olisi murhattu siellä jossakin aikaisemmassa elämässä, en nähtävästikään olisi voinut muistaa paikkaa läpikotaisemmin tai sen saamatta vielä painokkaammin vertani hyytymään.” – Pictures from Italy.
Tämänkaltaiset kokemukset ovat saaneet jotkut ajattelemaan, että heillä on ollut aikaisempi elämä. Vaikka tällaisten ihmisten näkemykset vaihtelevat jonkin verran, niin olennaisesti he uskovat jälleensyntymiseen. He uskovat siihen, että ihmisluomuksilla on sielu, joka siirtyy kuoleman jälkeen toiseen ruumiiseen.
Jälleensyntymistä opetettiin muinaisessa Egyptissä, ja sielunvaellus kuului kreikkalaisen filosofin Pythagoraan huomattaviin opetuksiin. Nykyään buddhalaiset ja monet hindut uskovat jälleensyntymiseen, ja siihen uskominen lisääntyy myös länsimaissa. Jotkut uskovat Raamatun tukevan tätä käsitystä. Kirkkohistorian professori Cyril Richardson New Yorkin kaupungin Union Theological Seminarystä mainitsi tästä asiasta: ”Sanoisin, että jälleensyntyminen on sopusoinnussa kristillisyyden kanssa.”
Niinpä saatat ihmetellä: Todistaako se, että täysin uudet tuttavuudet ja paikat tuntuvat oudolla tavalla tutuilta, jälleensyntymisen olevan tosiasia? Tukeeko Raamattu tätä uskomusta?
Harkitsehan ensiksi sitä tunnetta, joka sinulla on saattanut olla, että tunnet jo entuudestaan henkilön, johon vasta äsken aloit tutustua. Onko se osoitus siitä, että tunsit tuon ihmisen aikaisemmassa elämässä? Oletko sitten koskaan erehtynyt luulemaan jotakuta miestä tai naista joksikin toiseksi, joka parhaillaan elää? Monilla on ollut se kokemus siksi, että monilla aikalaisillamme on samankaltaisia tapoja tai he jopa näyttävät lähes samanlaisilta. Näin ollen se, että ensi kerran tapaamasi henkilö näyttää tutulta, ei todista jälleensyntymisestä.
Mitä on sitten sanottava uudesta mutta näennäisesti tutusta paikasta, kenties jostakin talosta? Merkitseekö sen tutunomaisuus sitä, että olet elänyt siellä aikaisemman elämäsi kuluessa? Ei, sillä talo ei ehkä ole niin vanhakaan, että asia voisi olla siten. Lisäksi monet talot näyttävät hyvin paljon toistensa kaltaisilta. Eikö lisäksi ole totta, että toisistaan etäällä olevilla paikkakunnilla maisema saattaa näyttää hyvin samanlaiselta? Nähtävästikään sellaiset samankaltaisuudet eivät osoita jälleensyntymisen olevan totta.
Mutta meidän ei tarvitse turvautua pelkkään päättelyyn. Kun kääntyy Raamatun puoleen, niin mistään ei löydy sellaisia ilmauksia kuin ”jälleensyntyminen” ja sielunvaellus”. Jos jälleensyntymistä olisi tapahtunut, niin ihmissielunhan täytyisi olla kuolematon. Onko se? Ei Raamatun mukaan, sillä se sanoo: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7) Kuten voit nähdä, niin ei sanota, että Jumala pani ihmiseen kuolemattoman sielun. Ei tässä eikä muuallakaan Raamatussa sanota mitään siitä, että kuolematon sielu olisi ihmisruumiista erillään ja erillinen.
Raamattu ei sano, että sielu elää sen jälkeen kun kuolema on tapahtunut. Sen sijaan se puhuu kuolleesta ihmisestä ”kuolleena sieluna”. (4. Moos. 6:6, UM) Vielä selvemmin Raamattu sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19) Tähän sisältyvät kaikki epätäydelliset ihmiset, jotka ovat kuolleet, sillä ”kuka voi sanoa: ’Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni’?” (Sananl. 20:9) Raamatun mukaan ihmisen kuollessa sielu kuolee.
Mikä on sitten kuolleitten tila? Kun ihminen kuolee, ”hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin [häviävät hänen ajatuksensa, UM].” (Ps. 146:4) ”Kuolleet eivät tiedä mitään”, eikä ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta Šeolissa, ihmiskunnan yhteisessä haudassa. (Saarn. 9:5, 10) Ei ole myöskään oikein sanoa, että eläinsielut vaeltavat ihmisiin. Miksi ei? Koska Jumalan sana toteaa: ”Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat.” (Saarn. 3:19) Niin, kuolleet, ovatpa ne ihmisiä tai eläimiä, ovat todella kuolleita.
Kaikesta huolimatta jotkut uskovat, että Jeesus Kristus esitti jälleensyntymistä tukevia lausuntoja. Esimerkiksi Jeesus sanoi kerran viitatessaan Johannes Kastajaan: ”Elia on jo tullut, eivätkä he tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle mitä tahtoivat.” (Matt. 17:12, 13) Merkitsikö tämä sitä, että Kristus tunnisti Johanneksen jälleensyntyneeksi Eliaksi? Varmasti Johannes itse tiesi, että hän ei ollut tuo heprealainen profeetta, sillä kun häneltä kysyttiin: ”Oletko sinä Elia?” hän sanoi: ”En ole.” (Joh. 1:21) Mutta Johannes valmisti tietä Jehovan Messiaan eteen, kuten oli ennustettu. ”Elian hengessä ja voimassa” Johannes kehotti juutalaisia katumaan Jumalaa vastaan tekemiään syntejä. (Luuk. 1:16, 17; Mal. 4:5, 6) Kun Jeesus siis sanoi, että ”Elia on jo tullut”, hän osoitti, että Johannes Kastaja täytti ennustuksen suorittamalla Elian työn kaltaista työtä.
Eräässä toisessa tilaisuudessa jotkut opetuslapset kysyivät Jeesukselta eräästä sokeasta miehestä: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?” (Joh. 9:1, 2) Kirja Reincarnation, An East-West Anthology (Jälleensyntyminen, kirjallisuusvalikoimaa idästä ja lännestä) sanoo: ”Opetuslapsilla on täytynyt olla mielessään jälleensyntymisajatus, sillä jos mies oli syntynyt sokeana, hänen syntiään ei selvästikään ollut voitu tehdä tässä elämässä.”
Vaikka nämä nimenomaiset opetuslapset eivät olleetkaan seuranneet Jeesusta kovin pitkään, ajattelivatko he sielunvaellusta? Tai olivatko heihin vaikuttaneet juutalaiset fariseukset, jotka sanoivat, että ”ainoastaan hyvien ihmisten sielut siirretään toisiin ruumiisiin”? (Josephus, Wars of the Jews, II kirja, 8. luku, §14) On todennäköisempää, että opetuslapset uskoivat Raamattuun ja tiesivät, että sielu ei ole kuolematon. Mutta koska kohdussa kehittyvä lapsikin on elävä ja on siinnyt synnissä, he ovat ehkä ajatelleet, olisiko sellainen syntymätön lapsi voinut tehdä syntiä. – 2. Moos. 21:22–25; Ps. 51:7.
Joka tapauksessa Jeesuksen vastaus ei tukenut jälleensyntymistä tai antanut aihetta ajatella, että kehittymässä oleva lapsi olisi tehnyt syntiä ennen syntymää. Hän tiesi, että kaikki onnettomuudet eivät kohtaa ihmisiä heidän tekemiensä syntien vuoksi, vaan että myös inhimilliset vajavaisuudet ja epätäydellisyydet periytyvät syntiseltä ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta. (Job 14:4; Luuk. 13:1–5) Siksi Jeesus sanoi ennen ryhtymistään parantamaan: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.” (Joh. 9:3–7) Kristuksen vastaus ei tukenut jälleensyntymistä vaan oli sopusoinnussa sen raamatullisen totuuden kanssa, että ihmissielu on kuolevainen.
On siis ilmeistä, että et ole elänyt koskaan aikaisemmin. Mutta Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat [minun] ääne[ni] ja tulevat esiin.” (Joh. 5:28, 29) Kuolleet eivät tule elämään uudelleen jälleensyntymisen välityksellä vaan siten, että heidät palautetaan elämään ylösnousemuksessa.