Uskontojen tuki sodalle

◆ Kirjassa War, Communism and World Religions (Sota, kommunismi ja maailman uskonnot) tri Charles S. Braden kirjoitti: ”Koko ensimmäisen maailmansodan ajan kirkot tukivat sitä velvollisuudentuntoisesti, myivät velkakirjoja, värväsivät sotilaita itse kirkossa ja ylimalkaan siunasivat sen. Oli joitakuita, jotka omantunnonarkoina menivät vankilaan, mutta heitä oli vähän, ja yleensä he eivät saaneet osakseen paljonkaan myötätuntoa kirkkojen taholta.”

Koska olemme tuosta ajasta puolen vuosisadan päässä, niin jotkut saattaisivat kysyä, omaksuivatko papit todella sellaisen epäkristillisen näkemyksen. Mutta kirja Thoughts in War-Time (Ajatuksia sota-aikana) lainaa kaniikki B. H. Streeterin ensimmäisen maailmansodan aikana julkaistua kirjoitelmaa. Esseessään ”Sota, tämä sota ja vuorisaarna” pappi päätteli seuraavasti:

”Jos sotilas on vakuuttunut siitä, että syy, minkä vuoksi hän taistelee, liittyy koko ihmiskunnan hyvinvointiin ja siksi pitkällä tähtäimellä myös Saksan hyvinvointiin, niin hän ei ainoastaan voi ampua vastakkaisella puolella taisteluhaudassa olevaa saksalaista tuntematta minkäänlaista henkilökohtaista vastenmielisyyttä, vaan hän voi tehdä niin ihmisrakkaudesta. . . . Sotilas on ennen kaikkea mies, joka on valmis kuolemaan maansa puolesta; ja valmius kuolemiseen toisten puolesta on olennaisesti kristillistä.”

Millaisessa asemassa ajattelet sellaisten verivelkaisten uskonnollisten johtajien olevan Sen edessä, ”jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi”? – Apt. 10:42.