Kun opin Jumalan näkökannan avioliitosta

Kerrottu Herätkää!-lehden Surinamin-kirjeenvaihtajalle

KUN katson menneisyyteen, näen sen kaiken alkaneen niin viattomasti. Olin vain 19-vuotias ja tapasin nuoren miehen, joka viehätti minua suuresti. Kävimme ulkona yhdessä. Meillä oli paljon viatonta huvia. Mutta pian tilanteesta oli kaikonnut viattomuus. Olin raskaana.

On syytä mainita, että maassani ei ole lainkaan harvinaista, että mies ja nainen elävät yhdessä yhteisestä sopimuksesta, toisin sanoen, ilman aviositeitten tuomaa hyötyä. Monilla tuollaisilla pareilla on jopa sellainen käsitys, että niin pian kuin he laillistavat yhteisestä sopimuksesta solmitun suhteensa, vaikeudet alkavat, koska silloin molemmat osapuolet tietävät, että laki sitoo heidät yhteen. Siksi he mieluummin elävät jatkuvasti ilman avioliiton hyötyä.

Kaiken lisäksi erilaiset kirkolliset uskontokunnat todellisuudessa antavat sen anteeksi, vaikkeivät ne avoimesti hyväksy sitä. Niinpä monet katolisen ja protestanttisen kirkon jäsenet elävät yhdessä kuin aviomies ja vaimo tuossa yhteisestä sopimuksesta solmitussa suhteessa. Vaikka heitä ei pidetä kelvollisina ottamaan osaa ehtoolliseen, niin heidän katsotaan muuten olevan hyvässä asemassa kirkossa.

Odottaessani lastani asuin tavan mukaan vanhempieni kodissa, ja miesystäväni kävi jatkuvasti siellä tapaamassa minua. Odottaessani hänen toista lastaan tuli kuitenkin järkyttäviä uutisia. Äitini näytti minulle sanomalehti-ilmoitusta, jossa kerrottiin tuon miehen lupautuneen menemään naimisiin toisen naisen kanssa! Hämmästyksekseni luin, että avioliitto solmittaisiin seuraavalla viikolla. Minusta tuntui, että kyseessä täytyi olla jokin erehdys, joten hänen ilmestyessään seuraavan kerran kerroin hänelle mitä olin lukenut ja toivoin sisimmässäni hänen kieltävän sen. Mutta hän myönsi tyynenä, että hän oli pannut ilmoituksen lehteen, vaikkakin hän väitti, ettei hän todellisuudessa menisikään naimisiin tuon toisen naisen kanssa. Herkkäuskoisena hyväksyin hänen vakuutuksensa, että hän välitti vain minusta. Viikon kuluessa hän oli katkeraksi pettymyksekseni mennyt naimisiin tuon toisen naisen kanssa!

Vanhempani lupasivat huolehtia minusta ja lapsistani, jos jättäisin tuon miehen enkä olisi enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Suostuin siihen, mutta kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli solminut avioliiton, hän oli jälleen ovellani ja pyysi minua palaamaan luokseen. Hän väitti, että hän oli nainut tuon toisen naisen vain tämän vanhempien painostuksesta naisen tullessa raskaaksi. Vaikka tiesin, ettei se ollut oikea tapa elää, hänen pyyntönsä ja lupauksensa mursivat minut ja jätin vanhempani muuttaakseni kotiin, jonka hän oli vuokrannut minua varten.

Minusta oli nyt tullut sellainen, joka Surinamissa tunnetaan nimellä buitenvrouw eli ”ulkopuolinen nainen”. Sellainen tilanne on aivan yleinen täällä. Miehet jopa väittävät sen olevan raamatullista, koska Aabrahamilla ja muilla patriarkoilla oli jalkavaimoja. He sanovat, että yksiavioisuus on luonnollista naiselle, mutta ei miehelle. Tuohon aikaan elämässäni olin täysin tietämätön Jumalan näkökannasta avioliiton suhteen.

Viisi vuotta tuo mies osoitti jatkuvasti minulle rakkautta eläessämme noissa olosuhteissa. Mutta äkkiä hänen suhtautumisensa muuttui. Hänen käyttäytymisensä tuli sietämättömäksi. Usein hän pieksi minua täysin syyttä; ja kerran, kun odotin hänen neljättä lastaan, hän työnsi minut alas portaita. Voin muistaa usein rukoilleeni Jumalaa auttamaan minua pois tuosta pelottavasta ja surkeasta tilasta.

Toistuvasti uhkasin jättää hänet, ja kolme kertaa kokosin riittävästi voimaa ja rohkeutta tehdä niin. Mutta joka kerran annoin periksi ja palasin, sillä näyttää siltä, että pelkäsin kovasti, että jotain kauheaa tapahtuisi minulle ja lapsilleni, ellen palaisi takaisin. Me riitelimme jatkuvasti samasta ongelmasta – elämäntavastamme. Väitin jatkuvasti, että se ei ollut oikea tapa elää ja kasvattaa lapsia. Se johti tavallisesti siihen, että hän pieksi minua enemmän ja että erosimme väliaikaisesti.

Apua oikeaan aikaan

Sitten eräänä päivänä muuan nainen tuli kotiini. Hän osoittautui Jehovan todistajaksi. Suostuin siihen, että hän tulisi johtamaan viikoittaista raamatuntutkistelua minulle. Kuitenkin samaan aikaan tuttavani suostuttelivat minut kääntymään spiritistin puoleen saadakseni apua ongelmiini. Spiritisti antoi minulle jauhemaista ainetta lisättäväksi salaa ”aviomieheni” ruokaan ja juomaan. Sen piti selvittää kaikki vaikeudet ja palauttaa kumppanini rakkaus. Mutta se ei tuonut mitään parannusta. Itse asiassa tilanne paheni jatkuvasti.

Erään viikoittaisen raamatuntutkistelun jälkeen aloin uskoutua todistajaystävälleni kertoen olosuhteistani mainitsematta kuitenkaan, että olin turvautunut spiritismiin. Hän rohkaisi minua ystävällisesti mutta lujasti jatkamaan Raamatun tutkimista ja piti vireillä toivoa, että näennäisesti voittamattomat ongelmat selviäisivät aikanaan. Lopuksi tunnustin hänelle suoraan totuuden aviollisesta tilanteestani. Tämän keskustelun jälkeen tulimme sellaiseen kohtaan pienessä Raamatun tutkimisen apuvälineessä Eläminen vanhurskaan uuden maailman toivossa, joka muutti koko ajatustapani.

Seuraavassa on tuosta kirjasesta lainaus, joka kiinnitti huomioni: ”Kristitty ei turvaa sen tähden milloinkaan demonismiin eikä noituuteen suojelu- tai parantumistarkoituksessa. Jumala käskee antautunutta kristittyä uskomaan Häneen.” Samalla viitattiin Ef. 6:14–18:ssa olevaan raamatunkohtaan. Siinä oli myös kuva, jossa kristitty nainen lapsi selkäänsä kiedottuna kättään ojentaen torjuu avun noitatohtorilta, jolla on varusteet mukanaan.

Myöhemmin keskustelimme myös saman julkaisun tärkeästä kohdasta, joka käsitteli ”Kunniallista käyttäytymistä avioliitossa”. Keskustelun aikana opin, että miehet eivät nykyään voi vedota Aabrahamiin ja muihin patriarkkoihin esimerkkeinä siitä, että mies saisi olla suhteissa useampaan kuin yhteen naiseen. Kristuksen tullessa heprealaisten harjoittamaa moniavioisuutta ei enää suvaittu. Kristityn miehen piti olla ”yhden vaimon mies”, ja ’kullakin naisella piti olla oma aviomiehensä’. (1. Tim. 3:2, 12; 1. Kor. 7:2) Millainen paljastus se olikaan!

Ja seuraavassa on kirjan kappale, joka todella esitti minulle haasteen: ”Jos perhe-elämäsi tottumuksen tai jonkin muun syyn takia ei täytä näitä Raamatun vaatimuksia, niin kun sinä kuulet tämän oivallisen neuvon Raamatusta, se antaa sinulle haasteen. Teetkö sinä tarpeellisen muutoksen? Jos teet, niin voit olla varma runsaan siunauksen saamisesta Jehovalta, avioliiton Alkuunpanijalta ja Häneltä, joka suo iankaikkisen elämän uudessa maailmassa kaikille ihmiskunnan tottelevaisille perheille.”

Oikean ratkaisun tekeminen

Minun oli siis tehtävä ratkaisu. Minun täytyi saattaa elämäni sopusointuun sen näkökannan kanssa, joka Jumalalla on avioliitosta. (Hepr. 13:4) Minun täytyi jättää tuo mies, joka on laillisesti naimisissa erään toisen kanssa. Mutta miten voin saada rohkeutta? Pelkäsin häntä suunnattomasti. Hän oli uhannut tappaa minut, jos vielä joskus jättäisin hänet. Hän jopa uhkasi vahingoittaa tuota todistajanaista, joka tutki Raamattua kanssani.

Ystävällinen todistajanainen vahvisti minua jatkuvasti vakuuttaen, että Jehova lupaa auttaa niitä, jotka pyrkivät soveltamaan hänen vanhurskaita periaatteitaan elämässään. (Ps. 34:8) Hän kehotti minua rukoilemaan Jehovalta apua. Arvostin hänen neuvoaan ja tein kuten hän sanoi, mutta tilanne näytti yhä synkältä. Sitten eräänä päivänä yhtäkkiä muistin, että minulla oli vielä vähän tuota jauhetta, jota spiritisti oli antanut minulle. Hävitin sen heti.

Nyt asiat alkoivat muuttua. Olin tehnyt päätökseni. Jo seuraavassa tutkistelussamme kerroin tuolle todistajanaiselle: ”Tiedän, että minun täytyy jättää tuo mies voidakseni saattaa elämäni sopusointuun sen kanssa, mitä Jumala odottaa. Olen päättänyt tehdä sen. Auttaisitko minua löytämään pienen talon itselleni ja kuudelle lapselleni?” Hän vakuutti tekevänsä kaiken voitavansa auttaakseen.

Pian vapautui eräs talo. Ollessani pakkaamassa vaatteitamme ”mieheni” tuli kotiin. Hän ei voinut uskoa, että aioin todella jättää hänet. Kun hän näki, miten luja olin päätöksessäni, hän alkoi tehdä monia lupauksia paremmasta elämästä yhdessä. Pysyin järkkymättömästi päätöksessäni. Se oli mahdollista vain, koska Jehova auttoi minua. Mies vaati, että hän saisi nähdä talon, jonka olin vuokrannut, sillä hän ei uskonut, että todella olin vuokrannut talon.

Tuona samana iltana hän tuli vasta hankkimaani kotiin ja pyysi minua tulemaan takaisin. Kieltäytyessäni hän alkoi piestä minua. Tällä kertaa en antanut pelottelun vaikuttaa itseeni. Jehova todella vuodatti minuun voimaa. Ja pieksemisen aiheuttaman häiriön takia vuokraisäntä toimitti voimakeinoin entisen toverini pois talosta ja kielsi häntä tulemasta enää hänen maalleen. Sillä välin rukoilin lakkaamatta Jehovaa, jotta hän auttaisi minua pitämään kiinni päätöksestäni. Hän ei ole koskaan pettänyt minua.

Onnellisia tuloksia

Millainen helpotus olikaan vihdoin elää sopusoinnussa Jehovan vaatimusten kanssa! Miten onnellisia ja kiitollisia lapseni olivatkaan siitä, että olin tehnyt tuon ratkaisun! Jatkuva riitely ja piekseminen oli pahasti vaikuttanut heidän elämäänsä. Nyt he olivat täynnä sisäistä tyytyväisyyttä ja onnea, jonka helposti havaitsin äitinä.

Tietenkin oli ongelmia. Nyt minun piti ansaita elatus perheelleni. Onneksi voin saada työtä kello 8:n ja 14:n välillä. Se merkitsi, että voin olla lasteni kanssa, kun he palasivat koulusta kotiin. Me kävimme yhdessä Jehovan todistajien raamatullisissa kokouksissa ja niin palvelimme Jehovaa todella yksimielisenä perheenä.

Aika ajoin tapasin entisen ”aviomieheni” matkustaessani työhön tai mennessäni ostoksille. Kun hän alkoi puhua minulle, rukoilin hiljaa Jehovalta voimaa ja yritin aina todistaa hänelle siitä, miten Jumala katselee avioliittoa, tai muista elämää koskevista Raamatun periaatteista.

Kun nyt muistelen sitä päivää, jolloin ensi kerran aloin tuntea Jumalan näkökantaa avioliiton suhteen, ymmärrän, että se saattoi minut vastatusten tähän mennessä elämäni suurimman haasteen kanssa. Muistan vieläkin, miten vaikea ratkaisu se oli – ratkaisu, joka sisälsi niin perinpohjaisia muutoksia. Mutta nyt minun täytyy tunnustaa, että nykyinen onnellisuus, josta minä itse ja lapseni nautimme, ylittää suuresti ne vaikeudet, jotka olemme läpikäyneet.

Jehova on ollut voiman lähde ja vain hänen kauttaan olen voinut saada rohkeutta, joka oli tarpeen oikean ratkaisun tekemiseksi ja siinä lujana pysymiseksi. Olen niin kiitollinen, että Jehova on varannut palvelijansa näinä ”viimeisinä päivinä” auttaakseen kaltaisiani ihmisiä muuttamaan elämänmallinsa ja mukautumaan hänen oikeaan näkökantaansa avioliiton suhteen!