Mitä tarkoitetaan perisynnillä?

Raamattu vastaa

Aadam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset, jotka tekivät syntiä. Niin kutsuttu syntiinlankeemusa tapahtui, kun he olivat tottelemattomia Jumalalle ja söivät ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:6; Roomalaisille 5:19.) Aadamia ja Eevaa oli kielletty syömästä tuosta puusta, koska se edusti Jumalan valtaa ja oikeutta päättää ihmisten puolesta, mikä on oikein ja mikä väärin. Syömällä siitä Aadam ja Eeva päättivät omavaltaisesti valita itse, mikä on oikein ja mikä väärin. He eivät siis enää pitäneet Jumalaa moraalisena auktoriteettinaan.

• Miten syntiinlankeemus vaikutti Aadamiin ja Eevaan?

• Miten perisynti vaikuttaa meihin?

• Voimmeko vapautua perisynnin vaikutuksista?

• Vääriä käsityksiä perisynnistä

Miten syntiinlankeemus vaikutti Aadamiin ja Eevaan?

Koska Aadam ja Eeva tekivät syntiä, he vanhenivat ja lopulta kuolivat. He pilasivat suhteensa Jumalaan ja menettivät mahdollisuuden elää ikuisesti täydellisen terveinä. (1. Mooseksen kirja 3:19.)

Miten perisynti vaikuttaa meihin?

Aadamin ja Eevan syntisyys periytyi kaikille heidän jälkeläisilleen samalla tavalla kuin vanhempien perinnölliset heikkoudet siirtyvät heidän lapsilleen (Roomalaisille 5:12). Niinpä kaikki ihmiset ovat syntyneet syntisinäb, mikä merkitsee sitä, että olemme epätäydellisiä ja taipuvaisia toimimaan väärin (Psalmit 51:5; Efesolaisille 2:3).

Perityn syntisyyden eli epätäydellisyyden vuoksi me sairastumme, vanhenemme ja kuolemme (Roomalaisille 6:23). Lisäksi omat ja toisten virheet aiheuttavat meille kärsimystä (Saarnaaja 8:9; Jaakobin kirje 3:2).

Voimmeko vapautua perisynnin vaikutuksista?

Kyllä voimme. Raamatussa sanotaan, että Jeesus kuoli ”sovitusuhrina syntiemme puolesta” (1. Johanneksen kirje 4:10). Hänen uhrinsa ansiosta voimme vapautua perisynnin vaikutuksista ja saada takaisin sen, minkä Aadam ja Eeva menettivät: ikuisen elämän täydellisen terveinä (Johannes 3:16).c

Vääriä käsityksiä perisynnistä

Käsitys: Perisynti erkaannuttaa meidät pysyvästi Jumalasta.

Tosiasia: Jumala ei syytä meitä siitä, mitä Aadam ja Eeva tekivät. Hän ymmärtää, että olemme epätäydellisiä, eikä odota meiltä sellaista, mihin emme pysty (Psalmit 103:14). Vaikka perisynti vaikuttaakin meihin, meillä on mahdollisuus saada läheinen suhde Jumalaan (Sananlaskut 3:32).

Käsitys: Kaste vapauttaa perisynnistä, ja siksi lapset täytyy kastaa.

Tosiasia: Ihminen täytyy kastaa, jotta hän voisi pelastua, mutta vain usko Jeesuksen uhriin puhdistaa synnistä (1. Pietarin kirje 3:21; 1. Johanneksen kirje 1:7). Aito usko perustuu tietoon, joten sitä ei voi olla pikkulapsilla. Raamattu ei siksi opeta lapsikastetta. Varhaiskristityt eivät kastaneet pikkulapsia vaan ”miehiä ja naisia”, jotka uskoivat Jumalan sanaan (Apostolien teot 2:41; 8:12).

Käsitys: Jumala kirosi naiset, koska Eeva oli ensimmäinen, joka söi kiellettyä hedelmää.

Tosiasia: Jumala ei kironnut naisia vaan ”alkuperäisen käärmeen, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi” ja joka houkutteli Eevan tekemään syntiä (Ilmestys 12:9; 1. Mooseksen kirja 3:14). Jumalan silmissä pääsyyllinen ensimmäiseen syntiin oli sitä paitsi Aadam eikä hänen vaimonsa (Roomalaisille 5:12).

Miksi Jumala sanoi, että Aadam hallitsisi vaimoaan? (1. Mooseksen kirja 3:16.) Jumala ei antanut hyväksyntäänsä tällaiselle käytökselle, vaan hän ainoastaan kuvaili synnistä koituvia seurauksia. Jumala odottaa, että mies rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan ja kohtelee muitakin naisia kunnioittavasti (Efesolaisille 5:25; 1. Pietarin kirje 3:7).

Käsitys: Ensimmäinen synti oli sukupuoliyhteys.

Tosiasia: Ensimmäinen synti ei voinut olla sukupuoliyhteys seuraavista syistä:

• Kun Jumala kielsi Aadamia syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta, Aadam oli vielä yksin eikä hänellä ollut vaimoa (1. Mooseksen kirja 2:17, 18).

• Jumala käski Aadamia ja Eevaa ”olemaan hedelmälliset ja lisääntymään”, toisin sanoen hankkimaan lapsia (1. Mooseksen kirja 1:28). Jumala olisi ollut julma, jos hän olisi rangaissut heitä tämän käskyn noudattamisesta.

• Aadam ja Eeva tekivät syntiä erikseen, ensin Eeva ja myöhemmin hänen miehensä (1. Mooseksen kirja 3:6).

• Raamatussa puhutaan myönteisesti aviomiehen ja vaimon välisestä seksistä (Sananlaskut 5:18, 19; 1. Korinttilaisille 7:3).