Kaksi kääntäjää jotka palauttivat Jumalan nimen Uuteen testamenttiin

Isä meidän -rukous, jonka Jeesus opetti seuraajilleen, on usein ensimmäisiä rukouksia, jonka ihmiset oppivat. Tuo rukous on kirjoitettu muistiin Raamatun osaan, jota monesti kutsutaan Uudeksi testamentiksi. Se alkaa sanoilla: ”Meidän Isämme, joka olet taivaassa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Jumalan nimi Jehova (tai Jahve) esiintyy kuitenkin vain harvoin Uuden testamentin käännöksissä. Tämä pitää paikkansa myös englanninkielisistä käännöksistä. Silti niissä esiintyy väärien jumalien nimiä, kuten Zeus, Hermes ja Artemis. Eikö siis olisi loogista, että myös tosi Jumala ja Raamatun tekijä mainittaisiin niissä nimeltä? (Apostolien teot 14:12; 19:35; 2. Timoteukselle 3:16.)

Englanninkieliset raamatunkääntäjät Lancelot Shadwell ja Frederick Parker olivat sitä mieltä, että Jumalan nimi pitäisi palauttaa Uuteen testamenttiin. Miten niin ”palauttaa”? He päättelivät, että Jumalan nimeä oli käytetty alkuperäisissä kirjoituksissa mutta se oli myöhemmin otettu pois. Miksi he tekivät sellaisen päätelmän?

Shadwell ja Parker tiesivät, että niin sanotun Vanhan testamentin käsikirjoituksissa, jotka kirjoitettiin alun perin pääasiassa hepreaksi, Jumalan nimi esiintyy tuhansia kertoja. Siksi he ihmettelivät, miksi heillä käytössä olleista Uuden testamentin käsikirjoituksista puuttui Jumalan nimen täydellinen muoto.a Shadwell huomasi myös, että kun Uuden testamentin käsikirjoituksissa käytettiin yleisiä Vanhan testamentin ilmauksia, kuten ”Jehovan enkeli”, kreikkalaisen Uuden testamentin jäljentäjät olivat ilmeisesti korvanneet Jumalan nimen muun muassa sanalla Kýrios, joka tarkoittaa ’Herraa’ (2. Kuninkaiden kirja 1:3, 15; Apostolien teot 12:23).

Jo ennen kuin Shadwell ja Parker julkaisivat englanninkielisen käännöksensä, jotkut kääntäjät olivat palauttaneet Jumalan nimen englanninkielisiin Uusiin testamentteihin, mutta vain muutamiin kohtiin.b Ennen vuotta 1863, jolloin Parker julkaisi teoksen A Literal Translation of the New Testament, kenenkään englanninkielisen kääntäjän ei tiedetä palauttaneen Jumalan nimeä laajassa mitassa mihinkään julkaistuun Uuteen testamenttiin. Keitä olivat Lancelot Shadwell ja Frederick Parker?

Lancelot Shadwell

Lancelot Shadwell (1808–1861) oli lakimies ja korkea-arvoisen englantilaisen tuomarin Sir Lancelot Shadwellin poika. Hän kuului Englannin kirkkoon. Vaikka hän uskoi kolminaisuuteen, hän kunnioitti Jumalan nimeä ja kuvaili sen olevan ”loistoisa nimi JEHOVA”. Käännöksessään The Gospels of Matthew, and of Mark hän käytti nimeä ”Jehova” 28 kertaa päätekstissä ja 465 kertaa kommenteissaan.

Shadwell on saattanut oppia Jumalan nimen hepreankielisestä Vanhasta testamentista. Hän sanoi, että ne, jotka olivat korvanneet Jumalan nimen sanalla Kýrios Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä, ”eivät olleet sydämeltään rehtejä kääntäjiä”.

The Gospel according to Matthew, englanninkielinen käännös ja kommentit, L. Shadwell, 1859. Kuva: Bodleian Libraries. Lisenssi: CC BY-NC-SA 2.0 UK. Muokkaus: teksti korostettu.

Käännöksessään Shadwell käytti nimeä ”Jehova” ensimmäisen kerran Matteuksen 1:20:ssä. Hän kommentoi tuota jaetta seuraavasti: ”Tässä ja monissa muissa Uuden testamentin kohdissa sana Kýrios tarkoittaa Jumalan nimeä JEHOVA. Tämän sanan palauttaminen englanninkieliseen käännökseen on ensiarvoisen tärkeää.” Hän lisäsi: ”Jumalan kunnia vaatii sitä. Hän on julistanut nimensä olevan JEHOVA. Parasta, mitä voimme tehdä, on käyttää tuota nimeä, kun puhumme hänestä.” Sitten hän jatkoi: ”[Kuningas Jaakon käännöksessä] nimi JEHOVA esiintyy harvoin – –. Jumalan nimen sijasta näemme kirjoitettavan The Lord [Herra].” Shadwell sanoi: ”The Lord – – on täysin kelvoton nimike korvaamaan Jumalan nimen”, ja hän lisäsi, että jopa häntä kutsutaan tuolla nimikkeellä hänen omassa kartanossaan.

Shadwell julkaisi Matteuksen evankeliumin käännöksensä vuonna 1859 ja Matteuksen ja Markuksen evankeliumit yhdessä vuonna 1861. Tämän pidemmälle hän ei kuitenkaan päässyt, sillä hän kuoli 52 vuoden iässä 11. tammikuuta 1861. Hänen vaivannäkönsä ei kuitenkaan ollut turhaa.

Frederick Parker

Varakas lontoolainen liikemies Frederick Parker (1804–1888) sai tietää Shadwellin tekemästä Matteuksen evankeliumin käännöksestä. Parker oli alkanut kääntää Uutta testamenttia, kun hän oli noin kahdenkymmenen. Toisin kuin Shadwell, Parker ei uskonut kolminaisuuteen. Hän kirjoitti toivovansa, että ”koko [Jumalan] rakkaan Pojan kirkko – – omaksuisi sydämestään totuuden – – ja palvoisi ainoaa Kaikkivaltiasta Jehovaa”. Parkerista myös tuntui, että Uuden testamentin käsikirjoitukset, joissa käytettiin sanaa Kýrios sekä Jumalasta että Jeesuksesta, hämärsivät näiden kahden eroa. Siksi hän oli erittäin kiinnostunut siitä, että Shadwell käänsi joissain kohdissa sanan Kýrios vastineella ”Jehova”.

Miten Parker pystyi ymmärtämään tällaisia asioita? Hän opiskeli kreikkaa ja kirjoitti useita kirjoja ja lehtisiä kreikan kieliopista. Hän liittyi myös Anglo-Biblical Instituteen, joka edisti Raamatun käsikirjoitusten tutkimista, jotta voitaisiin tuottaa yhä parempia englanninkielisiä Raamattuja. Vuonna 1842 Parker alkoi julkaista osissa ensimmäistä käännöstään Uudesta testamentista, josta tulisi useita laitoksia.c

Parkerin pyrkimyksiä palauttaa Jumalan nimi

Parker oli joidenkin vuosien ajan käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Milloin sana Kýrios viittaa ”Herraan Jeesukseen” ja milloin ”Herraan Jumalaan”? Miksi sanaa Kýrios käytetään usein kieliopillisesti nimenä eikä arvonimenä?

Kun Parker näki Shadwellin vuoden 1859 Matteuksen evankeliumin käännöksen ja hänen kommenttinsa sanasta Kýrios, hän vakuuttui siitä, että tietyissä tekstiyhteyksissä sana Kýrios ”pitäisi kääntää vastineella Jehova”. Niinpä hän tarkisti koko Uuden testamentin käännöksensä ja sisällytti nimen Jehova jokaiseen kohtaan, jossa sen hänen mielestään pitäisi kontekstin tai kreikan kieliopin perusteella esiintyä. Parkerin vuonna 1863 julkaistu yksiosainen laitos A Literal Translation of the New Testament sisältää Jumalan nimen 187 kertaa päätekstissä. Se on tiettävästi ensimmäinen julkaistu englanninkielinen versio, jossa Jumalan nimi esiintyy läpi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten.d

Vuonna 1864 Parker julkaisi omaa käännöstään ja Kuningas Jaakon käännöstä vertailevan teoksen A Collation of an English Version of the New Testament – – With the Authorized English Version. Hän painatti nuo kaksi eri Uuden testamentin käännöstä yksiin kansiin osoittaakseen, missä ja miten ne erosivat toisistaan.e

Valaistakseen sitä, miten tärkeää Jumalan nimen palauttaminen on, Parker viittasi lukuisiin Kuningas Jaakon käännöksen jakeisiin, esimerkiksi Roomalaiskirjeen 10:13:een, jossa sanotaan: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Parker kysyi: ”[Kenellä] ikinä tulisi mieleen näitä Kuningas Jaakon käännöksen jakeita lukiessa, että siinä tarkoitetaan Jehovaa eikä hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme.”

Parker käytti tuhansia puntia, mikä oli siihen aikaan pienoinen omaisuus, lehtistensä, artikkeleidensa ja muiden kirjoitustensa julkaisemiseen ja mainostamiseen. Kerran hän käytti työhön vain yhdessä vuodessa 800 puntaa, mikä vastaa nykyrahassa yli 100 000:ta puntaa tai noin 115 000:ta euroa. Hän myös lähetti monia julkaisujaan tuttavilleen ja korkea-arvoisille kirkonmiehille heidän arvioitavakseen.

Parkerin kirjoituksia ja Uuden testamentin käännöksiä painettiin hyvin rajallinen määrä, ja jotkut oppineet pilkkasivat niitä. Näin he osoittivat, etteivät he arvostaneet Parkerin, Shadwellin ja muiden vilpittömiä pyrkimyksiä palauttaa Jumalan nimi englanninkieliseen Uuteen testamenttiin.

Sinua saattaa kiinnostaa myös kymmenen minuutin video: Kiertokäynnit Warwickin näyttelyissä: ”Raamattu ja Jumalan nimi”.