Tulisiko uskonnon olla mukana politiikassa?

Joka puolella maailmaa monet, jotka sanovat seuraavansa Jeesusta Kristusta, ovat aktiivisesti mukana politiikassa. Jotkut tukevat jotain tiettyä ehdokasta tai puoluetta edistääkseen omia uskonnollisia näkemyksiään tai moraaliarvojaan. Poliitikot puolestaan ottavat usein kantaa yhteiskunnallisiin ja moraalikysymyksiin voittaakseen puolelleen uskonnollisia ihmisiä. Ei myöskään ole mitenkään harvinaista, että uskonnolliset johtajat pyrkivät poliittisiin virkoihin. Lisäksi joissain maissa jollain ”kristillisellä” uskontokunnalla voi olla erityisasema tai se voi olla jopa virallinen valtionuskonto.

Mitä sinä ajattelet? Pitäisikö Jeesuksen seuraajien osallistua politiikkaan? Vastaus selviää Jeesuksen esimerkistä. Hän sanoi: ”Minä – – näytin teille mallia, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Johannes 13:15.) Millaisen mallin Jeesus antoi suhtautumisesta politiikkaan?

Osallistuiko Jeesus politiikkaan?

Ei, Jeesus ei osallistunut politiikkaan.

Jeesus ei tavoitellut poliittista valtaa. Kun Paholainen tarjosi hänelle mahdollisuutta hallita ”kaikkia maailman valtakuntia”, hän kieltäytyi (Matteus 4:8–10).a Eräässä toisessa tilanteessa ihmiset, jotka huomasivat, että Jeesuksesta tulisi hyvä johtaja, yrittivät saada hänet mukaan politiikkaan. Raamatussa kerrotaan: ”Koska Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat tulla ja tehdä hänestä väkisin kuninkaan, hän vetäytyi jälleen vuorelle yksinäisyyteen.” (Johannes 6:15.) Jeesus ei antanut periksi ihmisten taivuttelulle vaan kieltäytyi osallistumasta politiikkaan.

Jeesus ei ottanut kantaa poliittisiin kysymyksiin. Jeesuksen aikaan juutalaiset olivat katkeria siitä, että heidän täytyi maksaa veroja Roomalle, ja he pitivät sitä epäoikeudenmukaisena vaatimuksena. He yrittivät saada Jeesuksen ottamaan kantaa tähän poliittiseen kysymykseen, mutta hän ei lähtenyt väittelemään siitä, olivatko tällaiset verot oikeudenmukaisia vai eivät. Hän sanoi heille: ”Antakaa takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.” (Markus 12:13–17.) Hän pysyi poliittisesti puolueettomana, mutta osoitti, että verot, joita keisaria edustavat Rooman viranomaiset vaativat, piti maksaa. Samalla hän kuitenkin osoitti, että tottelevaisuus maallisille vallanpitäjille oli rajallista. Ihmisen ei pitänyt antaa valtiolle sitä, mikä kuului ainoastaan Jumalalle, kuten ehdotonta uskollisuutta ja palvontaa (Matteus 4:10; 22:37, 38).

Jeesus kannatti taivaallista hallitusta, Jumalan valtakuntaa (Luukas 4:43). Hän ei osallistunut politiikkaan, koska hän tiesi, että ainoastaan Jumalan valtakunta pystyy tekemään maailmasta sellaisen kuin Jumala haluaa sen olevan (Matteus 6:10). Jeesus ymmärsi, että Jumalan valtakunta ei toimisi ihmisten hallintojärjestelmien kautta vaan se tulisi niiden tilalle (Daniel 2:44).

Osallistuivatko ensimmäisen vuosisadan kristityt politiikkaan?

Eivät, koska aivan kuten Jeesus sanoi, he ”eivät olleet osa maailmasta” (Johannes 15:19). He noudattivat Jeesuksen esimerkkiä eivätkä ottaneet kantaa maailman poliittisiin kysymyksiin (Johannes 17:16; 18:36). He keskittyivät sen sijaan Jeesuksen antamaan työhön: he kertoivat ihmisille Jumalan valtakunnasta ja opettivat heitä (Matteus 28:18–20; Apostolien teot 10:42).

Ensimmäisen vuosisadan kristityille Jumalan totteleminen oli heidän elämänsä tärkein asia, mutta he tiesivät myös, että heidän täytyi kunnioittaa maallisia vallanpitäjiä (Apostolien teot 5:29; 1. Pietarin kirje 2:13, 17). He noudattivat lakia ja maksoivat verot (Roomalaisille 13:1, 7). Vaikka he eivät olleet mukana politiikassa, he hyödynsivät lain antamaa suojaa ja yhteiskunnan tarjoamia palveluja (Apostolien teot 25:10, 11; Filippiläisille 1:7).

Varhaiskristityt ja politiikka – mitä historioitsijat sanovat?

”Kristityt kieltäytyivät osallistumasta eräisiin Rooman kansalaisten velvollisuuksiin. – – He eivät ottaneet poliittisia virkoja.” (On the Road to Civilization—A World History s. 238.)
”[Ei] ole pienintäkään todistetta, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että Jeesuksella oli sotilaallista tai poliittista kunnianhimoa, ja – – sama pitää paikkansa hänen opetuslapsistaan.” (Jesus and Judaism s. 231.)
”Kristitylle hänen uskontonsa oli jotakin, joka oli erossa poliittisesta yhteiskunnasta ja sitä ylempänä; hänen täysi alamaisuutensa ei kuulunut keisarille vaan Kristukselle.” (Caesar and Christ s. 647.)
”Paavali oli valmis Rooman kansalaisuuteensa vedoten vaatimaan suojakseen hänelle kuuluvaa oikeuskäsittelyä, mutta hän ei osallistunut poliittiseen keskusteluun aikansa yhteiskunnallisista kysymyksistä. – – Vaikka varhaiskristityt uskoivatkin, että heidän velvollisuutensa oli kunnioittaa vallanpitäjiä, he eivät pitäneet sopivana osallistua politiikkaan.” (Beyond Good Intentions—A Biblical View of Politics s. 122–123.)
”Kristittyjen keskuudessa vallitsi yleisesti sellainen vakaumus, että kenenkään heistä ei pitäisi olla [poliittisessa] valtion virassa – –. Vielä 200-luvun alussakin Hippolytos sanoi, että historiallinen kristillinen tapa vaati hallintoviranomaista eroamaan virastaan ennen kuin hän saattoi liittyä kirkkoon.” (A History of Christianity, 1. osa, s. 253.)

Kristillinen puolueettomuus nykyään

Raamattu osoittaa selvästi, että Jeesus ja hänen varhaiset seuraajansa eivät osallistuneet politiikkaan. Tästä syystä myös Jehovan todistajat pysyvät kaikkialla maailmassa täysin puolueettomina. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin he tekevät työtä, jota Jeesus käski tehdä: kertovat hyvää uutista Jumalan valtakunnasta (Matteus 24:14).

a Kun Jeesus kieltäytyi, hän ei kiistänyt sitä, että Saatanalla oli valta tehdä tuollainen tarjous. Hän sanoi myöhemmin Saatanaa ”maailman hallitsijaksi” (Johannes 14:30).