Onko oikeaa ja väärää koskevilla Raamatun normeilla mitään merkitystä?
Monet ihmiset, myös jotkut kristityiksi tunnustautuvat, ovat sitä mieltä, että seksiä ja avioliittoa koskevat Raamatun normit ovat vanhanaikaisia. Jotkin uskontokunnat ovat halunneet mukautua nykyaikaan ja ovat muuttaneet näkemyksiään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Onko sillä, mitä Raamattu sanoo oikeasta ja väärästä, enää merkitystä? Kyllä on. Miksi näin voidaan sanoa?
Ihmiset tarvitsevat Jumalan normeja
Ihmiset luotiin niin, että he tarvitsevat ohjausta Luojaltaan. Raamatussa sanotaan: ”Ihminen ei pysty ohjaamaan edes omia askeleitaan.” (Jeremia 10:23.) Jehovaa Jumala antoi meille kyvyn tehdä päätöksiä, mutta hän ei antanut meille valtuuksia eikä kykyä määritellä itse, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän haluaa, että siinä asiassa turvaudumme häneen. (Sananlaskut 3:5.)
Jumalan moraaliohjeet löytyvät Raamatusta. Seuraavassa on kaksi syytä, joiden vuoksi ne ovat niin arvokkaita.
Jumala on luonut meidät (Psalmit 100:3). Luojanamme Jehova Jumala tietää täsmälleen, mitä me tarvitsemme ollaksemme onnellisia ja voidaksemme hyvin fyysisesti ja henkisesti. Hän tietää myös, mitä siitä seuraa, jos jätämme hänen ohjeensa huomiotta. (Galatalaisille 6:7.) Lisäksi Jehova haluaa, että voisimme elää mahdollisimman hyvää elämää. Tämän vuoksi hän sanoo meille Raamatussa: ”Minä opetan sinua elämään tavalla, josta on sinulle hyötyä, ja opastan sinua tiellä, jota sinun tulee vaeltaa.” (Jesaja 48:17.)
Halumme voivat johtaa meidät harhaan. Monet ajattelevat, että he voivat itse päätellä, mikä on oikein ja mikä väärin, kuuntelemalla sydäntään eli toimimalla sen mukaan, mikä heistä tuntuu hyvältä. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että ”sydän on petollisempi kuin mikään muu, se on toivoton” (Jeremia 17:9). Jos emme kuuntele Jumalan viisaita neuvoja, sydämemme voi saada meidät tekemään sellaista, mitä joudumme myöhemmin katumaan (Sananlaskut 28:26; Saarnaaja 10:2).
Pitäisikö uskonnollisten johtajien sivuuttaa se, mitä Raamattu sanoo oikeasta ja väärästä?
Ei. Raamattu opettaa totuuden Jumalasta ja siitä, miten hän haluaa meidän käyttäytyvän. (1. Korinttilaisille 6:9–11; Galatalaisille 5:19–23.) Jumala toivoo, että ihmiset saisivat tietää nämä asiat (1. Timoteukselle 2:3, 4). Kristittyjen, joilla on vastuutehtäviä seurakunnassa, täytyy siksi opettaa sitä, mitä Jumalan sanassa sanotaan (Titukselle 1:7–9).
Monet, jotka eivät hyväksy Raamatun moraalinormeja, kääntyvät sellaisten uskonnollisten opettajien puoleen, jotka ”puhuvat vain sitä, mitä he haluavat kuulla” (2. Timoteukselle 4:3). Raamatussa kuitenkin varoitetaan: ”Voi niitä, jotka sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi.” (Jesaja 5:20.) Jumala selvästikin pitää tilivelvollisina sellaisia uskonnollisia johtajia, jotka eivät opeta sitä, mitä Jumala sanoo oikeasta ja väärästä.
Antavatko Raamatun moraaliarvot oikeuden suvaitsemattomuuteen?
Eivät. Ne jotka haluavat miellyttää Jumalaa, noudattavat Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja opetuksia. Jeesus opetti seuraajilleen, että heidän ei tule tuomita toisia vaan rakastaa ja kunnioittaa kaikkia ihmisiä (Matteus 5:43, 44; 7:1).
Jeesuksen seuraajien piti itse elää Jumalan moraalinormien mukaan. Heidän piti kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että muut ihmiset saattoivat valita toisenlaiset arvot (Matteus 10:14). Jeesus ei valtuuttanut seuraajiaan käyttämään poliittisia tai mitään muitakaan keinoja pakottaakseen toisia elämään Jumalan normien mukaisesti (Johannes 17:14, 16; 18:36).
Mitä hyötyä Raamatun moraaliarvojen mukaan elämisestä on?
Ne jotka pyrkivät noudattamaan oikeaa ja väärää koskevia Jumalan normeja, hyötyvät siitä nyt ja tulevaisuudessa (Psalmit 19:8, 11). Tällaisia hyötyjä ovat esimerkiksi:
a Jehova (Jahve) on Raamatun mukaan Jumalan nimi (Jesaja 42:8).