”Tämä on Jehovan palvelijoiden perintöomaisuus” (Jes. 54:17)

JEHOVAN palvelijat Georgiassa ovat saarnanneet hyvää uutista väsymättä, ja Jehova on siunannut heidän ahkeraa työtään. Tämän ansiosta hyvä uutinen on levinnyt miltei tuon maan joka kolkkaan.

Innokkaat julistajat ja tienraivaajat ovat kiinnittäneet viime vuosina enemmän huomiota harvoin käydyillä alueilla asuviin ihmisiin. Joihinkin vuoristoisilla seuduilla sijaitseviin syrjäisiin kyliin pääsee ainoastaan nelivetoisilla kulkuneuvoilla tai köysiratavaunulla.

Vuodesta 2009 lähtien Georgian haaratoimisto on joka vuosi lähettänyt seurakunnille luettelon alueista, joita ei ole määrätty millekään seurakunnalle, ja kannustanut julistajia osallistumaan saarnaamistyöhön näillä alueilla. Voidakseen tukea tätä työtä monet veljet ja sisaret ovat tehneet suuria uhrauksia.

Temuri ja Ana Bliadze olivat hiljattain menneet naimisiin, kun he saivat tietää, että vuoristoisella Adžarian alueella tarvittiin kipeästi julistajia. He olivat juuri ostaneet tontin oman talon rakentamista varten. Nyt heille kuitenkin avautui tilaisuus laajentaa palvelustaan.

Temuri ja Ana menivät Adžariaan aluksi yhdeksi viikoksi. Temuri muistelee ensivaikutelmiaan: ”Päästäkseen pieniin kyliin paikalliset julistajat kävelivät paljon. Meillä oli nelivetoinen pakettiauto, ja ajattelin heti, että siitä olisi täällä paljon hyötyä.”

Ana kertoo: ”Muuttaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa, koska olimme hyvin kiintyneitä seurakuntaamme ja sukulaisiimme. Mutta Jehova siunasi meitä.” Temuri ja Ana ovat yli kolmen vuoden ajan tukeneet Adžariassa sijaitsevan Kedan kaupungin paikallista ryhmää.

Innovatiivisia tienraivaajia

Tilapäisten erikoistienraivaajien apu syrjäseuduilla tehtävässä saarnaamistyössä on ollut korvaamatonta. Tehtävämääräyksen päätyttyä monet tienraivaajista ovat halunneet jäädä määräalueelleen huolehtimaan raamatuntutkisteluoppilaistaan.

Kaksi Hatuna-nimistä tienraivaajasisarta lähetettiin viehättävään Manglisin kaupunkiin, jossa ei asunut todistajia. Sisaret saivat palveluksessa erittäin hyviä tuloksia. Heillä oli ensimmäisessä kuussa 9 raamatuntutkistelua, seuraavassa 12, sitä seuraavassa 15 ja lopulta 18! Tutkisteluoppilaidensa vuoksi he päättivät jäädä Manglisiin.

Hankkiakseen toimeentulonsa sisarten täytyi olla erittäin innovatiivisia. Monet Manglisissa vierailevat turistit pitävät paikallisesta erikoisuudesta – männynkävyistä valmistetusta hillosta, joka tunnetaan hyvistä terveysvaikutuksistaan. Niinpä sisaret keräsivät vihreitä männynkäpyjä, valmistivat niistä kuuluisaa hilloa ja myivät sitä torilla. Sitten ilmaantui yllättävä tulonlähde!

Eräänä päivänä yksi raamatuntutkisteluoppilas antoi heille vastikään kuoriutuneita kananpoikia. Hän selitti, että yksi hänen kanoistaan oli muninut piilopaikkaan ja tuonut kotiin liudan kananpoikia. Nainen halusi lahjoittaa tämän yllättävän ”perheenlisäyksen” opettajilleen. Toisella sisarista oli kokemusta kanankasvatuksesta, joten he päättivät perustaa pienen siipikarjatilan elättääkseen itsensä.

Toinen sisarista toteaa: ”Jehovan avulla sekä veljien ja tutkisteluoppilaiden tuella pystyimme jäämään Manglisiin viideksi vuodeksi.” Nyt siellä toimii aktiivinen veljien ja sisarten ryhmä.

Tienraivaajia vieraskielisellä kentällä

Viime vuosina Georgiaan on muuttanut paljon ihmisiä muista maista. Monille tienraivaajille tämä on merkinnyt uusia palvelusmahdollisuuksia, ja he ovat alkaneet opiskella vieraita kieliä, muun muassa arabiaa, azeria, englantia, kiinaa, kurdia, persiaa ja turkkia.

Jotkut tienraivaajat ovat siirtyneet vieraskielisiin ryhmiin ja seurakuntiin, kun taas toiset ovat muuttaneet Georgiasta sellaisiin maihin, joissa julistajista on vieläkin suurempi tarve. Veljet nimeltä Giorgi ja Gela olivat nuoria aikuisia muuttaessaan erääseen naapurimaahan. Giorgi kertoo: ”Halusimme antaa Jehovalle parhaamme, ja muutto antoi siihen loistavan tilaisuuden.”

Gela muistelee: ”Aika, jonka palvelin vanhimpana tarvealueella, opetti minulle paljon. On mahtavaa tuntea olevansa työkalu, jota Jehova käyttää ’pienten lampaidensa’ auttamisessa.” (Joh. 21:17.)

Giorgi lisää: ”Siellä oli omat haasteensa, mutta keskityimme palvelukseen emmekä missään vaiheessa katuneet päätöstämme. Meistä tuntui, että teimme sitä, mitä meidän pitikin tehdä.”

Eräs toinen Gela-niminen veli palveli muutamia vuosia Turkissa. Hän kertoo: ”Alussa, kamppaillessani paikallisen kielen kanssa, minun oli vaikeaa säilyttää iloni. Kun sitten lopulta pystyin kommunikoimaan veljien ja sisarten sekä alueen ihmisten kanssa, riemullani ei ollut rajoja.”

Sisar nimeltä Nino, joka on toiminut yli kymmenen vuotta tienraivaajana Istanbulissa Turkissa, kuvailee tunteitaan seuraavasti: ”Koin Jehovan tuen heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kun palvelee tienraivaajana ulkomailla, voi saada ’vuosikirjakokemuksia’ melkein joka päivä.”