Gibeonilaiset – hieno esimerkki meille

1–2. Miksi on hyödyllistä tutkia Raamatun kertomuksia gibeonilaisista?

ELETÄÄN vuotta 1473 eaa. Israelin kansa on aloittanut Luvatun maan valloittamisen, ja he ovatkin saaneet jo suuria voittoja Jerikon ja Ain kaupungeissa. Sitten tapahtuu jotain erikoista. Israelilaisten luo saapuu joukko tuntemattomia miehiä, jotka väittävät tulevansa kaukaisesta maasta. He haluavat tehdä rauhansopimuksen.

² Nuo miehet ovat gibeonilaisia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun heistä puhutaan Raamatussa, mutta ei suinkaan viimeinen. Monesta raamatunkohdasta huomataan, että he elivät israelilaisten joukossa vielä vuosisatojen ajan. Näistä kertomuksista opimme paljon siitä, millaisia ihmisiä meidän pitäisi olla, ja ne auttavat myös tuntemaan Jehovan paremmin.

USKOA JA NÖYRYYTTÄ TARVITAAN

3. a) Keitä gibeonilaiset olivat? b) Miksi he halusivat tehdä rauhan Israelin kanssa?

³ Kun israelilaiset lähtivät valloittamaan Luvattua maata, gibeonilaiset asuivat linnoitetussa kaupungissa nimeltä Gibeon. He kuuluivat hivviläisiin, yhteen seitsemästä kanaanilaiskansasta, jotka olivat israelilaisia suurempia ja mahtavampia (5. Moos. 7:1). Gibeonilaisilla siis riitti sotilaallista voimaa (Joos. 10:2). Toisin kuin muut kanaanilaiset he kuitenkin tajusivat, ettei Israelia vastaan ollut mitään järkeä taistella. Jehova soti israelilaisten puolesta ja oli luvannut häätää kanaanilaiset pois heidän tieltään. (2. Moos. 34:11; Joos. 9:24.) Niinpä kun Jeriko ja Ai olivat kaatuneet, gibeonilaiset lähettivät miehiä Joosuan luo Gilgaliin hieromaan rauhaa.a

4. a) Millaisen suunnitelman gibeonilaiset toteuttivat? (Joosua 9:8–13.) (Ks. myös kuva.) b) Mitä tapahtui, kun heidän huijauksensa paljastui?

⁴ Lue Joosuan 9:8–13. Gibeonilaiset valehtelivat, että he olivat kaukaisesta maasta. He kertoivat kuulleensa, miten Jehova oli auttanut israelilaisia voittamaan ensin egyptiläiset ja sitten amorilaiskuninkaat Sihonin ja Ogin. Mutta he jättivät ovelasti mainitsematta sen, mitä tapahtui Jerikossa ja Aissa. Se oli viisasta, koska uutiset eivät olisi ehtineet vielä kantautua kaukaiseen maahan. Israelilaiset nielaisivat syötin ja tekivät rauhanliiton gibeonilaisten kanssa kysymättä asiaa Jehovalta (Joos. 9:14, 15). Hieman myöhemmin huijaus paljastui, mutta israelilaiset pitivät liiton, koska he olivat vannoneet valan Jehovan kautta (Joos. 9:16–19). Gibeonilaiset määrättiin vaatimattomaan tehtävään. Heistä tuli ”puunkerääjiä ja vedennoutajia kansaa varten ja Jehovan alttaria varten” (Joos. 9:27).

5. Miten gibeonilaiset osoittivat uskoa Jehovaan?

⁵ Kun sana gibeonilaisten ja israelilaisten liitosta levisi, viisi amorilaiskuningasta päätti yhdistää voimansa ja hyökätä gibeonilaisten kimppuun. Gibeonilaiset säikähtivät ja pyysivät, että Joosua auttaisi heitä puolustautumaan. (Joos. 10:3–7.) Joosua kokosi armeijansa ja lähti Gibeoniin taistelemaan amorilaisia vastaan. Jehova oli heidän tukenaan ja järjesti niin, että amorilaisten niskaan satoi valtavia rakeita ja auringonvaloa riitti epätavallisen pitkään, kunnes taistelu oli voitettu. (Joos. 10:9–14.) Gibeonilaisilla oli selvästi vahva usko Jehovaan, koska he halusivat tehdä rauhan israelilaisten kanssa ja pyysivät heiltä apua hädän hetkellä. He luottivat siihen, että Jehova pitäisi lupauksensa ja suojelisi kansaansa.

6. Mitä opimme siitä, miten Jehova kohteli gibeonilaisia?

⁶ Mitä opimme Jehovasta? Hän on nöyrä ja armollinen. Hän oli käskenyt israelilaisia: ”Teidän on ajettava edestänne kaikki maan asukkaat.” (4. Moos. 33:51, 52.) Tähän sisältyivät myös gibeonilaiset. Mutta kun israelilaiset lupasivat olla tuhoamatta heitä, Jehova oli armollinen ja antoi heidän elää. Hän teki niin, vaikka israelilaiset eivät kysyneet hänen mielipidettään ennen liiton solmimista. Hän jopa auttoi heitä pitämään lupauksensa, kun hän pelasti gibeonilaiset ihmeen välityksellä. (Joos. 9:26; 11:19.)

7. Miten voimme jäljitellä gibeonilaisten uskoa ja nöyryyttä? (Ks. myös kuva.)

⁷ Miten voimme olla kuin gibeonilaiset? Meidän on tärkeää vahvistaa omaa uskoamme Jehovaan. Meillä on hänestä paljon enemmän tietoa kuin gibeonilaisilla oli siihen aikaan, joten meillä on myös enemmän syitä luottaa häneen (Ps. 40:4, 5). Lisäksi meidän pitäisi olla valmiita tekemään Jehovan palveluksessa tehtäviä, jotka eivät ehkä tunnu niin tärkeiltä (Joos. 9:23, 27). Betelissä palvelevalle nuorelle veljelle nimeltä Luke jäi mieleen, miten iäkkäämpi beteliläinen näytti tästä esimerkkiä. Vaikka tuolla veljellä oli painavia vastuita ja näkyvä rooli Betelissä, hän tarjoutui kaikessa hiljaisuudessa olemaan yövahtina valtakunnansalin rakennustyömaalla. Luke sanoo: ”Opin, että nöyryys ei voi jäädä vain ajatuksen tasolle. Sen pitää näkyä siitä, mitä tekee tai mitä jättää tekemättä.” Luota siis gibeonilaisten tavoin Jehovaan, kun sinulle tulee elämässä haasteita, ja suhtaudu nöyrästi tehtäviin Jehovan järjestössä.

ODOTA ETTÄ JEHOVA KORJAA VÄÄRYYDET

8. Mitä julmaa Saul teki?

⁸ Gibeonilaiset mainitaan uudestaan Raamatussa kuningas Saulin aikana. Hän yritti tuhota heidät kaikki, ”koska hän puolusti kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja”. (2. Sam. 21:2, 5, 6.)b Monet gibeonilaiset menettivät henkensä, ja se oli todella suuri vääryys. Saul rikkoi liiton, joka oli ollut jo pitkään olemassa gibeonilaisten ja israelilaisten välillä.

9. Milloin gibeonilaisia kohdanneeseen vääryyteen lopulta puututtiin?

⁹ Jehova ei oikaissut tätä vääryyttä saman tien, vaan hän puuttui asiaan vasta sen jälkeen kun Daavid oli tullut Saulin tilalle kuninkaaksi. Hän aiheutti kuivuuden ja nälänhädän, jota kesti kolme vuotta. Kun Daavid kysyi Jehovalta, mistä tilanne johtui, hän vastasi, että Saul ja hänen sukunsa olivat vuosia aiemmin murhanneet gibeonilaisia eikä asiaa ollut hoidettu. (2. Sam. 21:1.)

10. Miten gibeonilaisten sanoista näkyy, että he kunnioittivat Jehovan lakia? (2. Samuelin kirja 21:3–6.)

¹⁰ Lue 2. Samuelin kirjan 21:3–6. Daavid kysyi gibeonilaisilta, miten Saulin tekemät julmuudet voitaisiin sovittaa. He eivät yrittäneet hyötyä rahallisesti vaan sanoivat, että tilanteessa ”ei ole kyse hopeasta tai kullasta”. Murha oli Mooseksen lain mukaan niin vakava asia, ettei sitä voinut korvata rahalla (4. Moos. 35:30, 31). He ymmärsivät myös, etteivät he saisi ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Lopulta Daavid antoi luvan teloittaa seitsemän Saulin jälkeläistä, joilla oli ollut ehkä osansa Saulin yrittämässä kansanmurhassa. Vähän ajan päästä sateet palasivat ja nälänhätä oli ohi. Se oli merkki siitä, että oikeus oli toteutunut Jehovan silmissä. (2. Sam. 21:9, 10, 14.)

11. Mitä opimme Jehovasta?

¹¹ Mitä opimme Jehovasta? Tämä tapaus korostaa sitä, että Jehova on oikeudenmukainen Jumala (Ps. 37:28). Hän haluaa, että kaikkia kohdellaan reilusti ja tasapuolisesti, eikä hyväksy sitä, että ulkomaalaisia ja muita vähemmistöihin kuuluvia sorretaan. Hänellä on jo mielessään aika, jolloin hän korjaa kaikki ne vääryydet, joita hänen palvelijansa ovat joutuneet kokemaan. Jehova myös odottaa, että pidämme lupauksemme aivan niin kuin israelilaistenkin tuli pitää lupauksensa gibeonilaisille. (Vrt. Aam. 1:9.)

12. Miten voimme suhtautua epäoikeudenmukaisuuteen gibeonilaisten tavalla?

¹² Miten voimme olla kuin gibeonilaiset? Älä ota oikeutta omiin käsiin siinäkään tapauksessa, että sinua kohdellaan epäreilusti järjestön sisäpuolella. Luota sen sijaan Jehovaan ja odota kärsivällisesti, että hän ratkaisee tilanteen omana aikanaan. Sisar Laura French teki niin. Hän aloitti Betel-palveluksen Kanadassa 1926, mutta kymmenisen vuotta myöhemmin hän joutui suuren vääryyden uhriksi. Hänen epäiltiin kuuluvan luopioiden ryhmään, ja siksi hänet lähetettiin pois Betelistä. Se teki tietysti kipeää, mutta hän ei koskaan puhunut pahaa järjestöstä tai vastuuveljistä. Hän jatkoi palvelustaan innokkaasti tienraivaajana, ja neljä vuotta myöhemmin 1940 häntä odotti iloinen yllätys. Hänet kutsuttiin takaisin Beteliin, ja hän palveli siellä uskollisesti noin 50 vuotta – aina maanpäällisen elämänsä loppuun asti. Jos sinua on kohdeltu väärin, keskity itse hyvän tekemiseen ja luota siihen, että Jehova korjaa asiat, kun aika on oikea (Jes. 26:3, 4).

TUE USKOLLISESTI JEHOVAN PALVONTAA

13. Keitä temppelipalvelijat olivat, ja mitä he tekivät, kun juutalaiset palasivat kotimaahansa?

¹³ Noin 500 vuotta Daavidin aikojen jälkeen gibeonilaiset mainitaan taas Raamatussa. Juutalaiset oli viety väkisin Babyloniaan, ja 70 vuotta myöhemmin vuonna 537 eaa. ensimmäiset heistä pääsivät palaamaan takaisin Jerusalemiin käskynhaltija Serubbabelin johdolla (Esra 2:1, 2, 58). Vuonna 468 eaa. palasi toinen joukko, jossa oli mukana jäljentäjä Esra (Esra 7:1–7). Molempiin ryhmiin kuului myös temppelipalvelijoita perheineen (Esra 2:58; 7:7). He olivat ”ei-israelilaisia, jotka palvelivat temppelissä”, ja monet heistä olivat todennäköisesti gibeonilaisten jälkeläisiä (ks. Sanasto, ”Temppelipalvelijat”).

14. Mistä näkyi, että gibeonilaiset olivat uskollisia Jehovalle? (1. Aikakirja 9:2.)

¹⁴ Lue 1. Aikakirjan 9:2. Temppelipalvelijat palasivat ensimmäisten joukossa Babyloniasta Israeliin. Se on merkittävää, koska kaikki juutalaiset eivät tehneet niin. Joillekin heistä oli luultavasti karttunut jonkin verran omaisuutta Babyloniassa, eikä tuntunut kovin houkuttelevalta luopua kaikesta ja lähteä jälleenrakentamaan tuhoutunutta kotimaata. Ne jotka rakastivat Jehovan palvontaa, halusivat kuitenkin päästä korjaamaan Jerusalemin temppeliä ja olivat valmiita isoihinkin uhrauksiin. Toisin kuin juutalaisilla gibeonilaisten jälkeläisillä ei ollut mitään perintöosuutta. Kaikesta huolimatta he palasivat Israeliin hoitamaan tehtäviä temppelissä ja jopa auttoivat Jerusalemin muurien korjaamisessa (Neh. 3:26).

15. Mitä opimme Jehovasta?

¹⁵ Mitä opimme Jehovasta? Hän rakastaa todella paljon uskollisia palvelijoitaan ja pitää aina heistä huolta. Hän auttoi gibeonilaisia monella tavalla noin tuhannen vuoden aikana. Hän pelasti heidät ihmeen välityksellä Joosuan päivinä. Kun babylonialaiset tuhosivat Juudan ja Jerusalemin 607 eaa., Jehova huolehti, että gibeonilaisten jälkeläiset säilyivät elossa. Sen jälkeen kun he olivat palanneet Babyloniasta, heillä oli edelleen tärkeä rooli Jehovan palvonnassa. He auttoivat leeviläisiä temppelissä, ja monet heistä asuivat todennäköisesti sen lähistöllä (Esra 2:70; Neh. 11:21). Ja koska he osallistuivat temppelipalvelukseen, heidän ei tarvinnut maksaa veroja tai tullia (Esra 7:24).

16. Miten voimme suhtautua Jehovan palvontaan niin kuin gibeonilaiset?

¹⁶ Miten voimme olla kuin gibeonilaiset? Mekin haluamme tukea Jehovan palvontaa niin hyvin kuin pystymme. Siihen voi liittyä uhrauksia, mutta ne eivät haittaa, koska rakastamme Jehovaa. Filippiiniläisellä Alwin-nimisellä veljellä oli hyväpalkkainen työ öljy-yhtiössä, mutta hän halusi olla enemmän Jehovan käytettävissä. Hän alkoi ottaa vapaata töistä kierrosviikolla niin että voisi osallistua toimintaan ja olla kentällä. Se tuntui hänestä tosi mukavalta, ja jonkin ajan päästä hän alkoi rukoilla, että Jehova auttaisi häntä löytämään sellaisen työn, joka mahdollistaisi tienraivauksen. Se tarkoitti sitä, että pitäisi tulla toimeen vähemmällä. Uusi työpaikka löytyi, tienraivaus alkoi, ja Alwinin vaimostakin tuli tienraivaaja. Yhdessä he ovat auttaneet 21:tä ihmistä oppimaan totuuden. He ovat todella tyytyväisiä tekemäänsä muutokseen, ja Jehovakin varmasti arvostaa sitä kovasti. Voit olla varma, että Jehova on iloinen kaikesta, mitä teet hänen palveluksessaan, palkitsee uhrauksesi ja huolehtii sinusta aina (Matt. 6:33).

17. Mitä olemme oppineet gibeonilaisilta?

¹⁷ Gibeonilaisia koskevat kertomukset opettavat paljon siitä, miten hieno persoona Jehova on. Hän on nöyrä, armollinen, oikeudenmukainen ja uskollinen, ja hän palkitsee aina palvelijansa. Opimme gibeonilaisilta myös monia asioita, jotka koskettavat omaa elämäämme. Meidänkin kannattaa vahvistaa uskoa Jehovaan ja opetella luottamaan häneen, kun elämässä on ongelmia. Huolehdimme nöyrästi mistä tahansa tehtävistä, joita meillä on Jehovan järjestössä. Odotamme kärsivällisesti, että hän korjaa kaikki vääryydet, ja tuemme innokkaasti hänen palvontaansa. Gibeonilaisten esimerkki on meille erittäin hyödyllinen ja lisää onnellisuuttamme.