Antaako viha aihetta iloon?

1. Mitä yllättävää Jeesus sanoi vuorisaarnassa?

VUORISAARNASSA Jeesus sanoi: ”Onnellisia olette te aina kun ihmiset vihaavat teitä.” (Luuk. 6:22.) Tämä ajatus on varmaan yllättänyt monet kuulijat. Ei kai kukaan halua olla vihattu? Miksi Jeesus sitten sanoi niin? Sitä on hyvä miettiä, koska meitä saatetaan vihata Jeesuksen seuraamisen takia. Tässä kirjoituksessa kerrotaan tarkemmin, miksi meitä vihataan ja miksi voimme olla iloisia, kun meitä vihataan.

MIKSI MEITÄ VIHATAAN?

2–3. Mikä on yksi syy sille, että meitä vastustetaan, ja miten sen ymmärtäminen vaikuttaa suhtautumiseemme vastustajiin? (Johannes 16:2, 3.)

² Palvomme Jehovaa. Jeesus sanoi niistä, jotka vainoaisivat ja jopa tappaisivat hänen seuraajiaan: ”He eivät ole oppineet tuntemaan Isää eivätkä minua.” (Lue Johanneksen 16:2, 3.) Kenen vika se pohjimmiltaan on, että Jehovan kansaa vastustetaan? Saatanan, joka on ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4:3, 4). Hän yrittää piilottaa ihmisiltä totuuden Jehovasta ja ajaa heitä vastustamaan niitä, jotka tuntevat Jehovan ja rakastavat häntä (Joh. 8:42–44). Miten tämän kaiken tietäminen vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme vastustajistamme? Meidän on ainakin helpompi olla vastaamatta vihaan vihalla, kun ymmärrämme, että heitä on johdettu harhaan.

³ Pavela asuu maassa, jossa Jehovan todistajien toiminta on kielletty. Koska hän jatkoi uskollisesti Jehovan palvelemista, hänet pidätettiin, pahoinpideltiin ja laitettiin kuukausiksi eristysselliin. Nyt hän kertoo: ”On ilmiselvää, että vaino johtuu Saatanasta ja demoneista, jotka yrittävät estää meitä palvelemasta Jehovaa. Suurimmalla osalla vankilan työntekijöistä ei ole mitään Jehovan todistajia vastaan. He ovat vain töissä siellä.” Kroatiassa eräs veli kohtasi rajua vastustusta vanhempiensa taholta. Hän sanoo: ”Olen alkanut ymmärtää, että vanhempani eivät ole vihollisiani vaan Saatana.” (Ef. 6:12.)

4. Mitä opimme Jeesuksen ja Stefanoksen esimerkeistä? (Ks. myös kuva.)

⁴ Me emme vihaa niitä, jotka vastustavat meitä. Päinvastoin voimme jopa rukoilla heidän puolestaan. (Matt. 5:44.) Jeesus ja Stefanos antoivat tästä hyvän mallin. Kun roomalaiset sotilaat naulitsivat Jeesuksen kidutuspaaluun, hän rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi.” (Luuk. 23:34.) Hän siis pyysi Jehovaa antamaan anteeksi hänet teloittaneille sotilaille. Ehkä hänellä oli myös mielessään ne ihmiset, jotka olivat uskonnollisten johtajien yllyttäminä vaatineet, että hänet tapettaisiin. Jeesus tajusi, että eivät nämä ihmiset oikeasti tienneet, mitä tekivät. Myös Stefanos pyysi Jehovaa antamaan anteeksi niille, jotka teloittivat hänet (Apt. 7:58–60). Jehova vastasi Jeesuksen ja Stefanoksen rukouksiin. Monet niistä, joilla oli ollut jokin osuus Jeesuksen kuolemassa, myöhemmin katuivat, alkoivat uskoa Jeesukseen ja kävivät kasteella (Apt. 2:36–41). Ja ainakin yksi ihminen, joka oli antamassa tukensa Stefanoksen teloitukselle, tuli myöhemmin kristityksi. Hänhän oli Saul, ja hän oli jälkikäteen todella pahoillaan kaikesta, mitä oli tietämättömyyttään tehnyt (1. Tim. 1:13).

5. Mitä opit Césarin kokemuksesta?

⁵ Jehova vastaa nykyäänkin vastustajien puolesta esitettyihin rukouksiin. Venezuelassa asuu César-niminen veli. Hänen isänsä oli kovasti totuutta vastaan. César sanoo: ”Äitini oli kaikkea, mitä hyvältä vaimolta ja äidiltä voi odottaa. Hän onnistui aina pitämään hengelliset asiat tärkeimpänä mutta ei myöskään koskaan jättänyt isää huomiotta. Äiti opetti minua ja sisaruksiani kunnioittamaan isää ja tottelemaan häntä, paitsi jos hän pyytäisi meiltä jotain, mikä ei ole Jehovan mielen mukaista.” Vuosia kului, ja Césarin isän asenne pehmeni. César kertoo: ”Erään kerran, kun olin rukoillut sydämestäni Jehovaa, kysyin isältä, voisinko alkaa tutkia Raamattua hänen kanssaan. En osaa edes kuvailla, miltä minusta tuntui, kun hän suostui.” Lopulta Césarin isä kävi kasteella. Kaikki kokemukset eivät tietenkään pääty näin, mutta monesti se, millaisia ihmisiä olemme ja miten kohtelemme toisia, saa vastustajien asenteen muuttumaan. On mahtavaa, kun näin tapahtuu, ja odotamme mielenkiinnolla, kuinka monet oppivat vielä tuntemaan Jehovan, joka on anteeksiantavainen ”koko maan Tuomari” (1. Moos. 18:25).

6. Mikä on Markuksen 13:13:n mukaan yksi syy siihen, että meitä vihataan?

⁶ Kannatamme Jeesusta. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni vuoksi.” (Lue Markuksen 13:13.) Jeesuksen ”nimi” edustaa hänen persoonansa ja maineensa lisäksi sitä valta-asemaa, joka hänellä on Jumalan valtakunnan kuninkaana. Meitä vihaavat sellaiset ihmiset, jotka kannattavat tämän maailman johtajia eivätkä hyväksy Jehovan valitsemaa johtajaa, Jeesusta. Tämä tilanne on kuitenkin väliaikainen. Jeesus on ollut Jumalan valtakunnan kuningas vuodesta 1914 lähtien, ja pian kaikki muut vallanpitäjät saavat väistyä.

7–8. Mikä on vielä yksi syy siihen, että Jehovan kansaa vihataan? (Johannes 15:18–20.) (Ks. myös kuvat.)

⁷ Pidämme etäisyyttä Saatanan maailmaan. Jeesus kertoi seuraajilleen vielä yhden syyn, miksi heitä vihattaisiin: ”Koska ette ole osa maailmasta.” (Lue Johanneksen 15:18–20.) Jo ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien me kristityt olemme yrittäneet ajatella, toimia ja puhua tavalla, joka miellyttää Jehovaa. Siksi saatamme erottua joukosta, ja meitä voidaan pilkata tai kiusata töissä tai koulussa (1. Piet. 4:3, 4). Joskus käy niinkin, että vastustajat muuttuvat ja alkavat kunnioittaa meitä, koska seisomme arvojemme takana.

⁸ Keski-Amerikassa asuvan Ignacion kokemus valaisee tätä. Koulussa yksi opettaja pilkkasi häntä vuosikausia siitä, että hän halusi elää Jehovan arvojen mukaisesti. Vähän ennen Ignacion valmistumista opettaja kuitenkin kysyi häneltä, miten hän oli pystynyt pitämään kiinni Raamatun periaatteista niin vihamielisessä ympäristössä. Ignacio selitti, että hän uskoo Jehovan ohjeiden olevan ihmiselle suojaksi. Hän pyysi myös opettajan kokoukseen, ja kuinka ollakaan, opettaja tuli paikalle. Hän oli niin vaikuttunut siitä, miten lämmin tunnelma valtakunnansalilla oli, että hän alkoi käydä kokouksissa säännöllisesti. Hänelle alettiin pitää raamattukurssia, ja hän joutui itsekin kohtaamaan vastustusta. Kaikesta huolimatta hän edistyi hengellisesti ja kävi lopulta kasteella.

9–10. a) Mikä on yksi piirre, joka tekee meistä erilaisia? b) Mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä?

⁹ Erotumme Saatanan maailmasta, koska olemme poliittisesti puolueettomia emmekä osallistu sotiin (Joh. 18:36). Yritämme olla kunnon kansalaisia, kuten Roomalaiskirjeen 13:1 kehottaa. Emme kuitenkaan ota kantaa poliittisiin kysymyksiin emmekä äänestä tai asetu ehdolle vaaleissa. Mehän olemme sitoutuneet kannattamaan Jehovaa ja hänen valtakuntaansa, jonka johdossa on Jeesus. Vakaumuksensa takia monet Jehovan todistajat ovat joutuneet vankilaan, mutta sielläkin he jatkavat hyvän uutisen kertomista aivan niin kuin Paavali, joka oli vuosia kotiarestissa ja vankilassa (Apt. 24:27; 28:16, 30). Hän puhui totuudesta kaikille, jotka halusivat kuunnella, esimerkiksi vanginvartijoille, viranomaisille ja ehkä jopa Rooman keisari Neron edustajille (Apt. 9:15).

¹⁰ Tällä hetkellä vankilassa olevat veljet ja sisaret kertovat totuudesta esimerkiksi tuomareille, valtion viranomaisille ja vanginvartijoille, jos nämä vain haluavat kuunnella. Yksi veli oli vankilassa yli kuusi vuotta poliittisen puolueettomuutensa takia. Hän yritti ajatella, ettei vankilatuomio ollut niinkään rangaistus vaan ennemmin tehtävä Jehovalta. Nyt hänellä olisi tilaisuus etsiä ihan uudesta ympäristöstä sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat oppia tuntemaan Jehovan. (Kol. 4:3.) On oikeastaan aika hienoa, jos Jehova pystyy käyttämään meitä tällä tavalla. Mistä muusta voimme saada iloa, jos meitä vihataan?

KOLME AIHETTA ILOON

11. Miten vastustuksen kokeminen voi vahvistaa uskoa? Kerro esimerkki.

¹¹ Meihin kohdistuva viha täyttää sen, mitä on ennustettu Raamatussa. Heti Raamatun alussa Jehova ennusti, että Saatana ja hänen kuvaannollinen jälkeläisensä eli hänen puolellaan olevat vihaisivat niitä, jotka rakastavat Jehovaa (1. Moos. 3:15). Jeesus toisti saman ajatuksen moneen otteeseen, kuten kaikista neljästä evankeliumista huomataan (Matt. 10:22; Mark. 13:9–12; Luuk. 6:22, 23; Joh. 15:20). Muissakin Raamatun kirjoissa puhutaan tästä (2. Tim. 3:12; Jaak. 1:2; 1. Piet. 4:12–14; Juud. 3, 17–19). Niinpä vainossa ei ole sinänsä mitään yllättävää. Olemme iloisia siitä, että näemme Raamatun ennustuksen täyttyvän. Vaino vahvistaa, että olemme tosiaan oikealla puolella. Eräs sisar asuu maassa, jossa työtämme rajoitetaan, ja hän sanoo: ”Kun vihkiydyin Jehovalle, tiesin, että vainoa tulisi ennemmin tai myöhemmin. Siksi se ei päässyt yllättämään eikä tuntunut niin pelottavalta.” Sisaren mies oli yksi lukuisista vastustajista. Hän kohteli sisarta huonosti ja poltti tämän Raamatun ja muita julkaisuja. Sisar ei lamaantunut, vaan hänen uskonsa jopa vahvistui. (Hepr. 10:39.) Hän sanoo vielä: ”Vaino on ennustettu, joten pitäähän sitä osata odottaa. Vaino oikeastaan vahvisti, että olin löytänyt oikean uskonnon.”

12. Mikä auttoi yhtä veljeä selviytymään vainosta?

¹² Vaikka vainoa on odotettavissa, ei sen kestäminen silti välttämättä ole helppoa. Yksi veli kirjoitti omasta vankila-ajastaan: ”Välillä olin niin huolissani ja masentunut, etten pystynyt muuta kuin itkemään.” Mikä auttoi häntä pärjäämään? ”Yritin aina rukoilla. Aloitin jokaisen aamun rukouksella, ja päivän mittaan rukoilin aina kun tuli vastaan erilaisia vaikeita tilanteita. Jos minua suututti se, että minua oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, lukittauduin vessaan ja rukoilin.” Rukoilemisen lisäksi tämä veli mietti sellaisia menneisyydessä ja nykyaikana eläneitä ihmisiä, jotka ovat onnistuneesti kestäneet vainoa. Tämä kaikki auttoi häntä selviytymään vaikeiden aikojen läpi ja saamaan mielenrauhan, jonka Jeesus lupasi seuraajilleen (Joh. 14:27; 16:33).

13. Miten voimme kestää vihaa?

¹³ Rakkautemme on vahvempaa kuin kohtaamamme viha. Jeesus rakasti Isäänsä koko sydämestään loppuun asti. Hän rakasti myös ystäviään (Joh. 13:1; 15:13). Kun meilläkin on toisemme, Jehova ja paljon rakkautta, pystymme helpommin kestämään ulkopuolelta tulevan vihan. Mietitään tähän liittyen Paavalin esimerkkiä.

14. Mikä auttoi Paavalia pysymään uskollisena Jehovalle kuolemankin edessä?

¹⁴ Vähän ennen kuin Paavali tapettiin, hän kirjoitti rakkaalle ystävälleen Timoteukselle: ”Jumalahan ei antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen ajattelutavan hengen.” (2. Tim. 1:7.) Mitä Paavali tarkoitti näillä sanoilla? Kun rakkaus Jehovaan on vahvaa, voi kestää rankkojakin koettelemuksia (2. Tim. 1:8). Aivan varmasti Paavalin oma rakkaus Jehovaa kohtaan auttoi häntä pysymään rohkealla mielellä ja pitämään kiinni Jehovan palvonnasta kuolemaansa asti (Apt. 20:22–24).

15. Miten veljien ja sisarten rakkaus näkyy nykyään? (Ks. myös kuva.)

¹⁵ Ystävämme, jotka kestävät vainoa, ovat meille tosi rakkaita. Monet auttavat heitä, vaikka saattavat joutua siitä itse ongelmiin. Aquila ja Priscilla toimivat samalla tavalla, kun he vaaransivat henkensä Paavalin vuoksi (Room. 16:3, 4). Venäjällä veljet ja sisaret ovat menneet oikeudenkäynteihin pidätettyjen ystävien tueksi. Kun yksi pidätetty sisar näki kymmenet paikalle tulleet veljet ja sisaret oikeudessa, hänellä nousi tunteet pintaan eikä hän saanut hetkeen sanottua mitään. Ystävien pyyteetön rakkaus antoi sisarelle voimaa, kun hän sitä eniten tarvitsi. On aivan mahtavaa, että meillä on ympärillämme tällaista rakkautta, joka on paljon voimakkaampaa kuin mikään meihin kohdistuva viha.

16. Miksi Pietari sanoi, että huono kohtelu antaisi aihetta iloon? (1. Pietarin kirje 4:14.)

¹⁶ Vihan kestäminen johtaa Jehovan hyväksyntään. (Lue 1. Pietarin kirjeen 4:14.) Pietari sanoi, että jos kestämme epäoikeudenmukaista kohtelua Jehovan palvelemisen vuoksi, voimme olla onnellisia. Se nimittäin puhuu sen puolesta, että Jehova hyväksyy meidät ja meillä on hänen henkeään. Pietarilla oli itselläänkin kokemusta vainon kestämisestä ja siitä, miltä Jehovan hyväksyntä tuntuu. Vähän vuoden 33 helluntain jälkeen Pietari ja muut apostolit olivat temppelissä saarnaamassa, kun juutalaiset temppelipoliisit tulivat pidättämään heidät. Pietari seisoi rohkeasti uskonsa takana. (Apt. 5:24–29.) Sittenkään kun heidät piestiin, he eivät lopettaneet Jeesuksesta puhumista. He olivat iloisia siitä, että ”heillä oli ollut kunnia saada osakseen häpeää hänen nimensä tähden”. Mekin voimme olla iloisia samasta syystä. (Apt. 5:40–42.)

17. Mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kuolemaansa?

¹⁷ Jeesus sanoi apostoleille viimeisenä iltana ennen kuolemaansa: ”Sitä taas, joka rakastaa minua, minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä.” (Joh. 14:21.) Mieti, millaista on elää sellaisessa maailmassa, jossa meitä vain ja ainoastaan rakastetaan – ei vihata – koska palvelemme Jehovaa (2. Tess. 1:6–8). Sitä ei tarvitse odottaa enää kauaa. Mutta nyt, kun tilanne on vielä toinen, yritetään keskittyä niihin moniin ilonaiheisiin, joita vihankin keskellä on.