Voitko auttaa ei-uskovaa puolisoa?
1. Miksi muutkin kuin jakautuneessa huonekunnassa elävät kristityt ovat kiinnostuneita ei-uskovien puolisoiden auttamisesta omaksumaan totuus?
1 Onko joillakin seurakuntanne julistajilla ei-uskova puoliso? He epäilemättä toivovat, että tämä liittyisi heidän rinnalleen tosi palvontaan. He eivät kuitenkaan ole ainoita. Koko seurakunta tuntee samoin kuin Jumala, joka haluaa, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:4). Miten voimme auttaa seurakuntamme julistajien ei-uskovia puolisoita?
2. Mitä hyötyä ymmärtäväisyydestä on auttaessamme ei-uskovaa puolisoa?
2 Meidän tulisi ensinnäkin yrittää nähdä asiat ei-uskovan kannalta. Monet heistä rakastavat perhettään ja yrittävät olla hyviä puolisoita ja vanhempia. Heillä saattaa olla vilpittömiä uskonnollisia näkemyksiä, jotka poikkeavat omistamme. Ehkäpä he tietävät Jehovan todistajista lähinnä vain sen, mitä ennakkoluuloinen tai väärää tietoa saanut tuttavapiiri on kertonut. Joitakin harmittaa se, että puoliso käyttää palvontaan aikaa, joka ennen kului perheen parissa. Ymmärtäväisyys voi auttaa meitä kohtelemaan ei-uskovaa huomaavaisesti ja kunnioittavasti ja estää meitä olemasta turhan jännittyneitä hänen seurassaan (Sananl. 16:20–23).
3. Mikä voi olla paras tapa voittaa ei-uskova totuuden puolelle?
3 Henkilökohtainen kiinnostus. Ei-uskovan puolison voittamiseksi totuuden puolelle on ehkä parasta, ainakin aluksi, keskittyä raamatullisten keskustelujen sijasta siihen, miten toimimme (1. Piet. 3:1, 2). On tärkeää ilmaista henkilökohtaista kiinnostusta. Seurakunnan sisaret voivat osoittaa kiinnostusta ei-uskovaa vaimoa ja veljet ei-uskovaa miestä kohtaan. Miten?
4. Miten voimme osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta?
4 Jollet vielä ole tavannut ei-uskovaa puolisoa, voisit ehkä järjestää tapaamisen keskusteltuasi hänen kristityn puolisonsa kanssa. Älä pety, vaikka ei-uskova suhtautuisikin alkuun penseästi. Ystävällisyytemme ja henkilökohtainen kiinnostuksemme voivat saada hänet suhtautumaan todistajiin myönteisemmin (Room. 12:20). Jotkut kypsät kristityt ovat kutsuneet ei-uskovan perheineen aterialle, jotta he voisivat tutustua häneen paremmin ja hälventää hänellä mahdollisesti olevia ennakkoluuloja. He ovat jutelleet häntä kiinnostavista asioista johtamatta keskustelua väkisin hengellisiin aiheisiin. Myöhemmin, kun ei-uskova tuntee olonsa mukavammaksi, voi olla mahdollista puhua myös raamatullisista asioista. Hän saattaa ottaa vastaan kutsun tulla kokouksiin katsomaan, mitä hänen puolisonsa oppii, varsinkin jos hän tuntee jo joitakin seurakuntalaisia. Vaikka hän ei olisikaan valmis tutkimaan totuutta lähemmin, on varmasti paikallaan kiittää häntä siitä, että hän tukee uskovaa puolisoaan.
5. Miten vanhimmat voivat auttaa ei-uskovaa?
5 Erityisesti vanhinten tulisi auttaa ei-uskovia puolisoita ja tarttua valppaasti todistamistilaisuuksiin. Sellainenkin, joka ei ole ilmaissut haluavansa keskustella Raamatusta, voi kuunnella raamatullista rohkaisua ollessaan sairaalassa tai kohdatessaan vakavia terveysongelmia. Jos jakautuneessa huonekunnassa sattuu jokin kriisi, esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, vanhimmat voivat pyytää ei-uskovan mukaan keskusteluun, kun he lohduttavat perhettä.
6. Mitä syitä meillä on auttaa ei-uskovia puolisoita?
6 Kuvittele, millaista iloa kristitty tuntee, jos hänen puolisonsa tulee totuuteen! Se ilahduttaa suuresti myös Jehovaa, enkeleitä ja seurakuntalaisia (Luuk. 15:7, 10). Jos ei-uskova ei kuitenkaan aluksi ilmaise vastakaikua, voimme kaikesta huolimatta iloita siitä, että hellittämättömät ponnistelumme miellyttävät Jehovaa, joka ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Piet. 3:9).
[Huomioteksti s. 6]
Ei-uskovan puolison voittamiseksi totuuden puolelle on ehkä parasta, ainakin aluksi, keskittyä raamatullisten keskustelujen sijasta siihen, miten toimimme.