Teokraattisen palveluskoulun ohjelma vuodeksi 1990
OHJEET
Vuonna 1990 johdetaan teokraattista palveluskoulua seuraavien järjestelyjen mukaisesti:
OPPIKIRJAT: Raamattu sekä julkaisut ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” [si], Puhu perustellen käyttämällä Raamattua [rs] ja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä [pe] ovat määräysten perustana.
Koulu alkaa laululla, rukouksella ja tervetuliaissanoilla ja jatkuu sitten seuraavasti:
TEHTÄVÄ NRO 1: 15 minuuttia. Vanhimman tai pätevän avustavan palvelijan tulee käsitellä tämä tehtävä. Se perustuu ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” -kirjan aineistoon. Aluksi esitetään 10–12 minuuttia kestävä ohjepuhe, jota seuraa 3–5 minuutin suullinen kertaus julkaisuun painettujen kysymysten avulla. Tarkoitus ei ole vain tehdä yhteenvetoa aineistosta vaan kiinnittää huomiota esitettävien tietojen käytännölliseen arvoon ja korostaa sitä, mistä on erityisesti hyötyä seurakunnalle. Tarvittaessa tulisi puheelle valita teema. Kaikkia kehotetaan valmistautumaan huolellisesti etukäteen, jotta tästä aineistosta voitaisiin saada täysi hyöty.
Veljien, joille on määrätty tämä tehtävä, tulisi huolehtia siitä, että he pysyvät ajassa. Yksityistä neuvontaa tulisi antaa, jos se on tarpeellista.
KOHOKOHTIA RAAMATUNLUKUOSUUDESTA: 6 minuuttia. Koulunvalvoja tai joku toinen hänen määräämänsä pätevä vanhin tai avustava palvelija käsittelee tämän. Sen ei tulisi olla vain yhteenveto luettavasta osuudesta. Esitettyäsi lyhyen katsauksen Raamatun lukujen sisältöön auta kuulijoita ymmärtämään, miksi ja miten tiedot ovat arvokkaita meille. Etsi Vartiotornin numeroista lisäaineistoa kohokohtia varten. Tämän jälkeen koulunvalvoja lähettää oppilaat omiin luokkahuoneisiinsa.
PUHE NRO 2: 5 minuuttia. Veli lukee määrätyn osuuden Raamatusta. Tämä koskee sekä pääkoulua että rinnakkaisryhmiä. Lukutehtävät ovat tavallisesti niin lyhyitä, että oppilas voi lyhyesti esittää selittäviä tietoja alku- ja loppuhuomautuksissaan ja myös välihuomautuksissa. Niihin voi sisältyä historiallisia taustatietoja, profeetallisesti tai opillisesti merkittäviä piirteitä ja periaatteiden sovellutusta. Kaikki määrätyt jakeet tulee lukea.
PUHE NRO 3: 5 minuuttia. Tämä puhe määrätään sisarille. Puheen aiheet perustuvat vaihdellen joko Puhu perustellen tai Voit elää ikuisesti -kirjaan. Viimeksi mainittuun julkaisuun perustuvat puheet tulisi määrätä pääasiassa nuorille tai uusille oppilaille. Oppilaan, jolle puhe on määrätty, tulisi kyetä lukemaan. Oppilas voi puhetta pitäessään joko istua tai seisoa. Koulunvalvoja määrää yhden avustajan, mutta useampiakin voidaan käyttää. Lavastusten tulisi käsittää ensisijaisesti kenttäpalveluksessa tai satunnaisessa todistamisessa ilmeneviä tilanteita. Puhetta pitävä voi joko itse ottaa aloitteen keskustelussa lavastuksen ilmaisemiseksi tai järjestää niin, että hänen avustajansa tekee (tekevät) sen. Ensisijainen huomio tulee kiinnittää aineistoon eikä lavastukseen. Oppilaan tulisi käyttää ohjelmaan merkittyä teemaa.
PUHE NRO 4: 5 minuuttia. Määrätään veljelle tai sisarelle. Tämä puhe perustuu Puhu perustellen -kirjan aineistoon. Kun puhe määrätään veljelle, sen tulisi olla koko kuulijakunnalle esitetty puhe. Veljen on tavallisesti parasta valmistaa puheensa mielessään valtakunnansalin kuulijakunta, niin että puhe on opettava ja hyödyllinen niille, jotka todellisuudessa kuuntelevat sitä. Jos aineisto kuitenkin luontuu paremmin johonkin toiseen käytännölliseen ja sopivaan lavastukseen, joka koskee koko kuulijakuntaa, niin veli voi katsoa parhaaksi kehitellä puheensa sen mukaisesti. Oppilaan tulisi käyttää painettuun ohjelmaan merkittyä teemaa.
Kun tämä tehtävä annetaan sisarelle, hänen tulee esittää aineisto kuten on mainittu puheesta nro 3.
NEUVONTA JA HUOMAUTUKSET: Kunkin harjoituspuheen jälkeen koulunvalvoja antaa täsmällisiä neuvoja. Hän ei välttämättä noudata edistyvän neuvonnan ohjelmaa, joka on hahmoteltu puheenneuvontalomakkeessa. Hänen tulisi pikemminkin keskittyä sellaisiin kohtiin, joissa oppilaan on tarpeellista edistyä. Jos harjoituspuheen pitäjä saa vain H-merkinnän, eikä mitään muuta puheen ominaisuutta ole merkitty E- tai P-merkinnällä, niin neuvoja antavan tulisi rengastaa sitä puheen ominaisuutta koskeva (P-, E- tai H-kirjaimelle tarkoitettu) tyhjä ruutu, jonka hyväksi oppilaan tulisi seuraavaksi työskennellä. Hän ilmoittaa oppilaalle kyseisen puheenominaisuuden tuona iltana sekä merkitsee sen myös oppilaan seuraavaan Teokraattisen palveluskoulun puhemääräys (S-89-FI) -lomakkeeseen. Harjoituspuheiden pitäjien tulisi istua salin etuosassa. Se säästää aikaa, ja siten koulunvalvoja voi esittää neuvontansa suoraan kullekin oppilaalle. Sikäli kuin aika sallii, neuvoja voi esittää tarpeellisten suullisten neuvojen jälkeen huomautuksia opettavista ja käytännöllisistä kohdista, joita oppilaat eivät käsitelleet. Koulunvalvojan tulisi varoa käyttämästä kunkin harjoituspuheen jälkeen neuvontaan ja huomautuksiin enempää kuin yhteensä kaksi minuuttia. Jos Raamatun kohokohtia ei jossakin suhteessa esitetty kuten pitäisi, voidaan antaa neuvoja yksityisesti.
PUHEIDEN VALMISTAMINEN: Veljien, jotka huolehtivat tehtävästä nro 1, tulisi tarvittaessa valita teema. Oppilaiden, joille on määrätty puhe nro 2, tulisi valita sellainen teema, jonka puitteissa he voivat parhaiten käsitellä aineiston. Oppilaiden, joille on määrätty puhe nro 3 tai 4, tulisi käyttää ohjelmaan merkittyä teemaa. Oppilaiden on hyvä lukea Koulun ohjekirjasta ennen puheensa esittämistä sitä puheen ominaisuutta koskeva aineisto, jonka hyväksi he työskentelevät.
AJOITUS: Minkään puheen ei tulisi ylittää aikaa, ei myöskään koulunvalvojan neuvonnan ja huomautusten. Puheet nro 2–4 tulisi tahdikkaasti keskeyttää, kun aika on kulunut umpeen. Veljen, joka on määrätty antamaan lopetusmerkki, tulisi antaa se heti ajan päätyttyä. Jos tehtävästä nro 1 huolehtivat veljet ylittävät aikaa, heille tulisi antaa neuvoja yksityisesti. Kaikkien tulisi tarkkailla huolellisesti ajan käyttöään. Koko ohjelma kestää 45 minuuttia, kun mukaan ei lasketa lauluun ja rukoukseen käytettyä aikaa.
KIRJALLINEN KERTAUS: Määräajoin pidetään kirjallinen kertaus. Valmistautuessasi siihen kertaa ohjelmaan kuuluva aineisto ja lue määrätyt Raamatun luvut loppuun. Vain Raamattua saa käyttää kertauksen aikana, joka kestää 25 minuuttia. Jäljelle jäävä aika käytetään kysymyksistä ja vastauksista keskustelemiseen. Kukin oppilas tarkastaa oman paperinsa. Koulunvalvoja lukee kaikki vastaukset ja keskittyy vaikeampiin kysymyksiin sekä auttaa kaikkia ymmärtämään vastaukset selvästi. Jos paikallisten olosuhteiden vuoksi on jostakin syystä tarpeellista, kirjallinen kertaus voidaan pitää viikkoa myöhemmin kuin ohjelmaan on merkitty.
SUURET JA PIENET SEURAKUNNAT: Seurakunnat, joissa kouluun on ilmoittautunut 50 oppilasta tai enemmän, saattavat haluta järjestää toisia oppilasryhmiä pitämään merkityt puheet toisten neuvojien edessä. Tietenkin myös kastamattomat henkilöt, jotka elävät kristillisten periaatteiden mukaisesti, voivat liittyä kouluun ja saada tehtäviä.
POISSAOLOT: Kaikki seurakuntaan kuuluvat voivat osoittaa arvostusta tätä koulua kohtaan pyrkimällä olemaan läsnä joka viikko, valmistautumalla hyvin tehtäviinsä ja osallistumalla ohjelmanosiin, joissa tehdään kysymyksiä. Kaikkien oppilaiden toivotaan suhtautuvan tunnollisesti tehtäviinsä. Jos oppilas ei ole läsnä, kun hänen tulisi esittää puhe, joku vapaaehtoinen voi huolehtia tehtävästä mainiten mitä tahansa sovellutuksia, jotka hän tuntee olevansa pätevä esittämään saatuaan tiedon tehtävästä niin myöhään, tai koulunvalvoja voi käsitellä aineiston kuulijoiden sopivasti osallistuessa.
OHJELMA
1. tammik. Raamatun lukeminen: Luukas 2 ja 3
Nro 1: Johdanto Galatalaiskirjeeseen (si s. 218 § 1–6)
Nro 2: Luukas 3:7–22
Nro 3: Jeesus antoi esimerkin Jumalan nimen kunnioittamisesta (pe 22. luku § 1–4)
Nro 4: Jehovan todistajat eivät amerikkalainen uskonto, eivät kultti (rs s. 108 § 1–3; s. 109 § 1, 2)
8. tammik. Raamatun lukeminen: Luukas 4 ja 5
Nro 1: Galatalaisille 1:1–3:29 (si s. 219 § 7–10)
Nro 2: Luukas 4:16–30
Nro 3: Jehovan todistajat eivät uusi uskonto (rs s. 109 § 3 – s. 110 § 3)
Nro 4: Miksi me uskomme, että vain meillä on oikea uskonto? (rs s. 110 § 4, 5)
15. tammik. Raamatun lukeminen: Luukas 6 ja 7
Nro 1: Galatalaisille 4:1–6:18 (si s. 219 § 11–13)
Nro 2: Luukas 6:20–38
Nro 3: Miksi olemme omaksuneet nimen Jehovan todistajat? (pe 22. luku § 5, 6)
Nro 4: Peruste tosi uskonnon tunnistamiseksi (rs s. 111 § 1)
22. tammik. Raamatun lukeminen: Luukas 8 ja 9
Nro 1: Johdanto Efesolaiskirjeeseen (si s. 220 § 1 – s. 221 § 8)
Nro 2: Luukas 9:1–17
Nro 3: Avaimet Raamatun ymmärtämiseksi (rs s. 111 § 2 – s. 112 § 2)
Nro 4: Miksi Jehovan todistajat ovat tarkistaneet opetuksiaan? (rs s. 112 § 3)
29. tammik. Raamatun lukeminen: Luukas 10 ja 11
Nro 1: Efesolaisille 1:1–3:21 (si s. 222 § 9–11)
Nro 2: Luukas 11:1–20
Nro 3: Ainoastaan ketkä saarnaavat nykyään Jumalan valtakuntaa? (pe 22. luku § 7–9)
Nro 4: Talosta taloon saarnaaminen raamatullista ja tehokasta (rs s. 112 § 4 – s. 113 § 3)
5. helmik. Raamatun lukeminen: Luukas 12 ja 13
Nro 1: Efesolaisille 4:1–6:24 (si s. 222 § 12 – s. 223 § 15)
Nro 2: Luukas 12:32–48
Nro 3: Miksi Jehovan todistajia vainotaan? (rs s. 114 § 1, 2)
Nro 4: Jeesus Kristus oli historiallinen henkilö (rs s. 87)
12. helmik. Raamatun lukeminen: Luukas 14–16
Nro 1: Johdanto Filippiläiskirjeeseen (si s. 224 § 1–7)
Nro 2: Luukas 14:16–35
Nro 3: Tosi uskonto kunnioittaa Jumalan sanaa (pe 22. luku § 10–13)
Nro 4: Jeesus ei ollut vain hyvä ihminen (rs s. 88 § 1)
19. helmik. Raamatun lukeminen: Luukas 17 ja 18
Nro 1: Filippiläisille 1:1–2:30 (si s. 225 § 8, 9)
Nro 2: Luukas 17:5–21
Nro 3: Jeesus ei vain omatekoinen profeetta (rs s. 88 § 2)
Nro 4: Miksi useimmat juutalaiset eivät ottaneet Jeesusta Messiaanaan vastaan? (rs s. 89)
26. helmik. Raamatun lukeminen: Luukas 19 ja 20
Nro 1: Filippiläisille 3:1–4:23 (si s. 225 § 10, 11)
Nro 2: Luukas 20:21–40
Nro 3: Tosi uskonto pysyy erossa maailmasta (pe 22. luku § 14, 15)
Nro 4: Mistä tiedämme, ettei Jeesus ole todellisuudessa Jumala? (rs s. 90 § 1, 2)
5. maalisk. Raamatun lukeminen: Luukas 21 ja 22
Nro 1: Johdanto Kolossalaiskirjeeseen (si s. 226 § 1 – s. 227 § 5)
Nro 2: Luukas 22:7–23
Nro 3: Mitä Johanneksen 1:1 sanoo, ja mitä se ei sano? (rs s. 90 § 4–6)
Nro 4: Johanneksen 20:28 ei todista, että Jeesus olisi Jumala (rs s. 91)
12. maalisk. Raamatun lukeminen: Luukas 23 ja 24
Nro 1: Kolossalaisille 1:1–2:7 (si s. 227 § 6–8)
Nro 2: Luukas 24:36–53
Nro 3: Keskinäinen rakkaus niiden tuntomerkki, joilla on tosi uskonto (pe 22. luku § 16–18)
Nro 4: Miksi Matteuksen 1:23 ei osoita, että Jeesus olisi Jumala? (rs s. 92 § 1–3)
19. maalisk. Raamatun lukeminen: Johannes 1–3
Nro 1: Kolossalaisille 2:8–4:18 (si s. 227 § 9 – s. 228 § 11)
Nro 2: Johannes 1:1–18
Nro 3: Miksi Johanneksen 5:18 ei osoita, että Jeesus on Jehova? (rs s. 92 § 4, 5)
Nro 4: Miksi Jeesusta ei tule palvoa? (rs s. 93 § 1–3)
26. maalisk. Raamatun lukeminen: Johannes 4 ja 5
Nro 1: Johdanto 1. Tessalonikalaiskirjeeseen (si s. 229 § 1–5)
Nro 2: Johannes 4:16–38
Nro 3: Miksi voi olla olemassa vain yksi tosi uskonto? (pe 22. luku § 19, 20)
Nro 4: Jeesuksen suorittamat ihmeet eivät todista, että hän olisi Jumala (rs s. 93 § 4 – s. 94 § 2)
2. huhtik. Raamatun lukeminen: Johannes 6 ja 7
Nro 1: 1. Tessalonikalaisille 1:1–3:13 (si s. 229 § 6 – s. 230 § 8)
Nro 2: Johannes 6:52–71
Nro 3: Tarvitaanko pelastuksen saamiseksi muuta kuin uskoa Jeesukseen? (rs s. 94 § 4)
Nro 4: Jeesus oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan (rs s. 94 § 5 – s. 95 § 1)
9. huhtik. Raamatun lukeminen: Johannes 8 ja 9
Nro 1: 1. Tessalonikalaisille 4:1–5:28 (si s. 230 § 9–12)
Nro 2: Johannes 8:31–47
Nro 3: Mistä tiedämme, että Jumalalla on näkyvä järjestö? (pe 23. luku § 1–3)
Nro 4: Jeesus ei ottanut liharuumistaan taivaaseen (rs s. 95 § 2–5)
16. huhtik. Raamatun lukeminen: Johannes 10 ja 11
Nro 1: Johdanto 2. Tessalonikalaiskirjeeseen (si s. 231 § 1 – s. 232 § 4)
Nro 2: Johannes 10:1–18
Nro 3: Jeesus on sama persoona kuin Miikael (rs s. 96)
Nro 4: Jehovan todistajat uskovat Jeesukseen (rs s. 97 § 1–3)
23. huhtik. Raamatun lukeminen: Johannes 12 ja 13
Nro 1: 2. Tessalonikalaisille 1:1–3:18 (si s. 232 § 5 – s. 233 § 9)
Nro 2: Johannes 13:21–35
Nro 3: Mikä osoittaa, että Jumala ohjasi palvelijoitaan järjestyksellisesti? (pe 23. luku § 4–6)
Nro 4: Jehovan todistajat hyväksyvät Jeesuksen Kristuksen Pelastajana (rs s. 97 § 4 – s. 98 § 1)
30. huhtik. Kirjallinen kertaus. Lue Luukas 2–24; Johannes 1–13 loppuun.
7. toukok. Raamatun lukeminen: Johannes 14–16
Nro 1: Johdanto 1. Timoteuksen kirjeeseen (si s. 233 § 1 – s. 234 § 6)
Nro 2: Johannes 15:1–19
Nro 3: Juutalaiset eivät enää Jumalan valittu kansa (rs s. 122 § 3 – s. 123 § 3)
Nro 4: Eivät kaikki juutalaiset käänny uskomaan Kristukseen (rs s. 124 § 2, 3)
14. toukok. Raamatun lukeminen: Johannes 17 ja 18
Nro 1: 1. Timoteukselle 1:1–3:16 (si s. 234 § 7 – s. 235 § 10)
Nro 2: Johannes 17:1–19
Nro 3: Jumala käyttää samanaikaisesti vain yhtä järjestöä (pe 23. luku § 7–9)
Nro 4: Juutalaisten täytyy uskoa Jeesukseen Kristukseen voidakseen pelastua (rs s. 125 § 1, 2)
21. toukok. Raamatun lukeminen: Johannes 19–21
Nro 1: 1. Timoteukselle 4:1–6:21 (si s. 235 § 11–14)
Nro 2: Johannes 21:9–23
Nro 3: Raamatun ennustukset eivät täyty nykyään Israelissa (rs s. 125 § 3 – s. 126 § 1)
Nro 4: Ennallistusprofetiat soveltuvat hengelliseen Israeliin (rs s. 127)
28. toukok. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 1–3
Nro 1: Johdanto 2. Timoteuksen kirjeeseen (si s. 236 § 1 – s. 237 § 4)
Nro 2: Apostolien teot 2:22–36
Nro 3: Ensimmäisen vuosisadan kristityt muodostivat järjestön (pe 23. luku § 10–12)
Nro 4: Jumalan valtakunta on todellinen hallitus (rs s. 396 § 4 – s. 397 § 1)
4. kesäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 4–6
Nro 1: 2. Timoteukselle 1:1–2:26 (si s. 237 § 5, 6)
Nro 2: Apostolien teot 5:17–32
Nro 3: Keitä Jumalan valtakunnan hallitsijat ovat? (rs s. 397 § 2–4)
Nro 4: Mitä Jumalan valtakunta tulee tekemään ihmishallituksille? (rs s. 397 § 5 – s. 398 § 1)
11. kesäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 7 ja 8
Nro 1: 2. Timoteukselle 3:1–4:22 (si s. 237 § 7 – s. 238 § 9)
Nro 2: Apostolien teot 8:25–40
Nro 3: Hallintoelin ohjaa saarnaamistyötä nykyään (pe 23. luku § 13–16)
Nro 4: Jumalan valtakunta kannattaa Jehovan suvereenisuutta ja lopettaa Saatanan hallinnon (rs s. 398 § 2–4)
18. kesäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 9 ja 10
Nro 1: Johdanto Tiituksen kirjeeseen (si s. 239 § 1–4)
Nro 2: Apostolien teot 10:30–48
Nro 3: Jumalan valtakunta yhdistää ihmiskunnan puhtaassa palvonnassa (rs s. 399 § 1, 2)
Nro 4: Jumalan valtakunta vapauttaa ihmiskunnan sodasta ja sorrosta (rs s. 399 § 3–6)
25. kesäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 11–13
Nro 1: Tiitukselle 1:1–3:15 (si s. 239 § 5 – s. 240 § 7)
Nro 2: Apostolien teot 12:1–17
Nro 3: Miten opetustyötä nykyään suoritetaan? (pe 23. luku § 17–23)
Nro 4: Jumalan valtakunta huolehtii siitä, että ruokaa on runsaasti, ja poistaa sairauden (rs s. 400 § 1–3)
2. heinäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 14–16
Nro 1: Filemonille: johdanto ja sisältö (si s. 241 § 1–6)
Nro 2: Apostolien teot 15:13–29
Nro 3: Jumalan valtakunta tarjoaa jokaiselle asunnon ja tyydyttävää työtä (rs s. 400 § 4, 5)
Nro 4: Jumalan valtakunta varmistaa turvallisuuden ja oikeuden (rs s. 400 § 6 – s. 401 § 2)
9. heinäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 17–19
Nro 1: Heprealaiskirje: Paavalin kirjoittama ja henkeytetty (si s. 242 § 1 – s. 243 § 5)
Nro 2: Apostolien teot 17:22–34
Nro 3: Eri kokoustemme tarkoitus (pe 23. luku § 24–28)
Nro 4: Jumalan valtakunta herättää kuolleet ja poistaa Aadamista johtuvan kuoleman (rs s. 401 § 4–7)
16. heinäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 20 ja 21
Nro 1: Heprealaiskirje: milloin ja miksi kirjoitettu (si s. 243 § 6 – s. 244 § 9)
Nro 2: Apostolien teot 20:17–35
Nro 3: Jumalan valtakunta tekee maasta paratiisin (rs s. 402 § 2–6)
Nro 4: Jumalan valtakuntaa ei perustettu ensimmäisellä vuosisadalla (rs s. 402 § 7 – s. 403 § 2)
23. heinäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 22–24
Nro 1: Heprealaisille 1:1–4:16 (si s. 244 § 10–12)
Nro 2: Apostolien teot 24:9–23
Nro 3: Miksi ja milloin me vietämme Herran illallista (pe 23. luku § 29, 30)
Nro 4: Mikä osoittaa, että me elämme ”viimeisissä päivissä”? (rs s. 410 § 4)
30. heinäk. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 25 ja 26
Nro 1: Heprealaisille 5:1–7:28 (si s. 244 § 13 – s. 245 § 16)
Nro 2: Apostolien teot 26:8–23
Nro 3: Totaalinen sota, viimeisten päivien tunnusmerkki (rs s. 411 § 1–3)
Nro 4: Nälänhätä ja maanjäristykset tunnusmerkkejä viimeisistä päivistä (rs s. 412 § 1–4)
6. elok. Raamatun lukeminen: Apostolien teot 27 ja 28
Nro 1: Heprealaisille 8:1–10:39 (si s. 245 § 17–19)
Nro 2: Apostolien teot 28:17–31
Nro 3: Mitä se, että Jehovalla on näkyvä järjestö, vaatii meiltä? (pe 23. luku § 31, 32)
Nro 4: Ruttotaudit ja laittomuus viimeisten päivien merkkejä (rs s. 413 § 1–3)
13. elok. Raamatun lukeminen: Roomalaisille 1–3
Nro 1: Heprealaisille 11:1–13:25 (si s. 245 § 20 – s. 246 § 22)
Nro 2: Roomalaisille 1:8–23
Nro 3: Viimeisten päivien merkkejä: saarnaamistyö ja kristittyjen vainoaminen (rs s. 414 § 3 – s. 415 § 1)
Nro 4: Mihin viimeiset päivät viittaavat, ja millainen näkemys historioitsijoilla on viimeisistä päivistä? (rs s. 415 § 2, 4 – s. 416 § 3)
20. elok. Raamatun lukeminen: Roomalaisille 4–6
Nro 1: Jaakobin kirje: kenen kirjoittama? (si s. 257 § 1–4)
Nro 2: Roomalaisille 6:8–23
Nro 3: Keille Mooseksen laki annettiin ja miksi? (pe 24. luku § 1–4)
Nro 4: Jotkut säilyvät elossa maailman lopusta (rs s. 417 § 1–4)
27. elok. Kirjallinen kertaus. Lue Johannes 14–21; Apostolien teot 1–28; Roomalaisille 1–6 loppuun.
3. syysk. Raamatun lukeminen: Roomalaisille 7–9
Nro 1: Jaakobin kirje: oikeaperäisyys sekä miksi kirjoitettu (si s. 258 § 5–7)
Nro 2: Roomalaisille 8:26–39
Nro 3: Miksi Jumala on sallinut pahuutta niin kauan? (rs s. 417 § 5–7)
Nro 4: Vastaaminen sitä koskeviin vastaväitteisiin, että me elämme viimeisissä päivissä (rs s. 418 § 2 – s. 419 § 1)
10. syysk. Raamatun lukeminen: Roomalaisille 10–12
Nro 1: Jaakob 1:1–2:26 (si s. 258 § 8–10)
Nro 2: Roomalaisille 12:1–16
Nro 3: Mitä seuraa siitä, että Kristus on Lain loppu? (pe 24. luku § 5–9)
Nro 4: Miten elämän tarkoitus voidaan toteuttaa? (rs s. 49 § 6; s. 50 § 3, 4)
17. syysk. Raamatun lukeminen: Roomalaisille 13–16
Nro 1: Jaakob 3:1–5:20 (si s. 259 § 11–14)
Nro 2: Roomalaisille 15:1–16
Nro 3: Meitä ei ole tehty elämään vain muutamia vuosia ja sitten kuolemaan (rs s. 51 § 1–3)
Nro 4: Pitäisikö elämämme olla vain kärsimystä? (rs s. 51 § 5 – s. 52 § 1)
24. syysk. Raamatun lukeminen: 1. Korinttolaisille 1–3
Nro 1: Johdanto Pietarin 1. kirjeeseen (si s. 247 § 1 – s. 248 § 5)
Nro 2: 1. Korinttolaisille 3:1–15
Nro 3: Mitkä lait soveltuvat kristittyihin? (pe 24. luku § 10, 11)
Nro 4: Mitä perustetta on toivolle tulevasta elämästä? (rs s. 52 § 4–6)
1. lokak. Raamatun lukeminen: 1. Korinttolaisille 4–6
Nro 1: 1. Pietari 1:1–3:22 (si s. 248 § 6 – s. 249 § 8)
Nro 2: 1. Korinttolaisille 6:1–11, 15–20
Nro 3: Miten tulevan elämän odotteet toteutuvat? (rs s. 52 § 7, 8)
Nro 4: Miksi lain vaatimukset täytyy avioliitossa ottaa huomioon? (rs s. 43 § 5 – s. 44 § 2)
8. lokak. Raamatun lukeminen: 1. Korinttolaisille 7–9
Nro 1: 1. Pietari 4:1–5:14 (si s. 249 § 9, 10)
Nro 2: 1. Korinttolaisille 9:11–27
Nro 3: Mikä on Kristuksen laki, joka kristittyjen tulee täyttää? (pe 24. luku § 12–14)
Nro 4: Moniavioisuus ei sovi kristityille, vaikka se olisi laillista (rs s. 45 § 1, 2)
15. lokak. Raamatun lukeminen: 1. Korinttolaisille 10–12
Nro 1: Johdanto Pietarin 2. kirjeeseen (si s. 250 § 1–3)
Nro 2: 1. Korinttolaisille 10:1–13, 31–33
Nro 3: Miksi aikoinaan sallittu moniavioisuus ei ole kristittyjä varten? (rs s. 45 § 3 – s. 46 § 1)
Nro 4: Onko avioero luvallinen, jos avioliitossa on vaikeuksia? (rs s. 46 § 2)
22. lokak. Raamatun lukeminen: 1. Korinttolaisille 13 ja 14
Nro 1: 2. Pietari 1:1–2:22 (si s. 251 § 4, 5)
Nro 2: 1. Korinttolaisille 13:1–13
Nro 3: Mikä on se maailma, josta kristittyjen täytyy pysyä erossa? (pe 25. luku § 1–4)
Nro 4: Ainoa avioeron peruste, joka vapauttaa avioitumaan uudelleen (rs s. 46 § 3 – s. 47 § 3)
29. lokak. Raamatun lukeminen: 1. Korinttolaisille 15 ja 16
Nro 1: 2. Pietari 3:1–18 (si s. 251 § 6, 7)
Nro 2: 1. Korinttolaisille 15:20–34
Nro 3: Miksi Jumala aluksi salli veljen ja sisaren välisen avioliiton? (rs s. 47 § 4 – s. 48 § 1)
Nro 4: Miten avioliittoa voidaan parantaa? (rs s. 48 nro 1, 2)
5. marrask. Raamatun lukeminen: 2. Korinttolaisille 1–4
Nro 1: Johanneksen 1. kirje: kenen kirjoittama? (si s. 252 § 1 – s. 253 § 3)
Nro 2: 2. Korinttolaisille 3:1–6, 12–18
Nro 3: Mitkä ovat Saatanan maailman kolme pääosaa? (pe 25. luku § 5–9)
Nro 4: Miten avioliittoa voidaan parantaa? (rs s. 48 nro 3, 4)
12. marrask. Raamatun lukeminen: 2. Korinttolaisille 5–8
Nro 1: Johanneksen 1. kirje: miksi kirjoitettu? (si s. 253 § 4, 5)
Nro 2: 2. Korinttolaisille 6:3–18
Nro 3: Miten avioliittoa voidaan parantaa? (rs s. 48 – s. 49 nro 5, 6)
Nro 4: Mitä voimme oppia Mariasta Raamatun kertomuksen perusteella? (rs s. 233 nro 1, 2, 5)
19. marrask. Raamatun lukeminen: 2. Korinttolaisille 9–13
Nro 1: 1. Johannes 1:1–3:24 (si s. 253 § 6–8)
Nro 2: 2. Korinttolaisille 9:1–15
Nro 3: Miksi meidän täytyy olla varuillamme Saatanan maailman suhteen? (pe 25. luku § 10, 11)
Nro 4: Miten avioliittoa voidaan parantaa? (rs s. 49 nro 7, 8)
26. marrask. Raamatun lukeminen: Galatalaisille 1–3
Nro 1: 1. Johannes 4:1–5:21 (si s. 254 § 9, 10)
Nro 2: Galatalaisille 3:15–29
Nro 3: Maria oli todellakin neitsyt synnyttäessään Jeesuksen (rs s. 233 § 7 – s. 234 § 1)
Nro 4: Maria ei pysynyt aina neitsyenä (rs s. 234 § 2–4)
3. jouluk. Raamatun lukeminen: Galatalaisille 4–6
Nro 1: Johanneksen 2. kirje: johdanto ja sisältö (si s. 255 § 1–4)
Nro 2: Galatalaisille 5:13–26
Nro 3: Miten välttyä olemasta osa maailmasta? (pe 25. luku § 12–14)
Nro 4: Maria ei ollut Jumalan äiti (rs s. 235 § 1–3)
10. jouluk. Raamatun lukeminen: Efesolaisille 1–3
Nro 1: Johanneksen 3. kirje: johdanto ja sisältö (si s. 256 § 1–4)
Nro 2: Efesolaisille 3:8–21
Nro 3: Marian sikiäminen ei ollut saastaton (rs s. 236 § 1, 2)
Nro 4: Maria ei noussut liharuumiissa taivaaseen (rs s. 236 § 3, 4)
17. jouluk. Raamatun lukeminen: Efesolaisille 4–6
Nro 1: Johdanto Juudaan kirjeeseen (si s. 260 § 1 – s. 261 § 4)
Nro 2: Efesolaisille 5:15–33
Nro 3: Miksi kristityt eivät vietä joulua? (pe 25. luku § 15)
Nro 4: Raamattu ei esitä Mariaa esirukoilijana (rs s. 237 § 1, 2)
24. jouluk. Raamatun lukeminen: Filippiläisille 1–4
Nro 1: Juudas 1–25 (si s. 261 § 5–7)
Nro 2: Filippiläisille 4:4–20
Nro 3: Jeesuksen esimerkki siitä, ettei hän antanut äidilleen erikoiskunniaa (rs s. 238 § 3, 4)
Nro 4: Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Tämä on minun ruumiini”? (rs s. 240 § 2 – s. 241 § 3)
31. jouluk. Kirjallinen kertaus. Lue Roomalaisille 7–16; 1. Korinttilaisille 1–16; 2. Korinttilaisille 1–13; Galatalaisille 1–6; Efesolaisille 1–6; Filippiläisille 1–4 loppuun.