Arvostatko omaisuuttasi?
1 Tuottaako omaisuutesi sinulle iloa nyt? Onko tuo omaisuus sama kuin se, joka toi mielihyvää Jumalan uskolliselle palvelijalle Daavidille? Daavid kirjoitti siitä: ”Herra on minun pelto- ja maljaosani; . . . Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.” – Ps. 16:5, 6.
2 Pane merkille, että Daavid totesi ’pelto-osansa’ olevan Korkeimmassa Jumalassa. Hänen suuresti arvostamansa omaisuus oli hyväksytty suhde Jehovaan ja mahdollisuus palvella häntä. Hänelle oli tuo omaisuus kaikkein mieluisin. Toisin kuin ”tämän maailman ihmiset”, joilla ei ole uskoa, Daavid ei keskittänyt elämäänsä aineellisen ympärille. Alituinen tietoisuus Jehovan läsnäolosta merkitsi todella jotakin hänelle. Aamulla herätessään hän keskitti ajatuksensa Korkeimpaan Jumalaan. Daavid oli tyytyväinen tietäessään, että Jehova oli aina hänen kanssaan valmiina tulemaan hänen avukseen. – Ps. 17:14, 15.
ONKO JEHOVAN PALVELUS ENSI SIJALLA?
3 Miten on meidän laitamme nykyään? Pidämmekö me Daavidin tavoin suhdettamme Jehovaan ja palvelustamme hänelle parhaana mitä omistamme? Heijastuuko tämä siitä, että olemme ahkeria hyvissä teoissa, Valtakunnan saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen mukaan luettuina? Vai vievätkö elämän päivittäiset huolet, huvitukset, jokin harrastus tai muut kiinnostuksen kohteet meitä väärään suuntaan? Mitä teet, kun valittavana on jokin henkilökohtainen halu tai kenttäpalvelukseen osallistuminen, valtakunnansalin siivoamisessa auttaminen, seurakunnan sairaan jäsenen luona vieraileminen tms.? Pääseekö henkilökohtainen halu usein voitolle? Onko sinulla aikaa katsoa televisiosta lempiohjelmaasi tai lukea romaania, mutta tahtooko Raamatun ja Raamattuun perustuvien julkaisujen lukeminen aina jäädä? Käytätkö lauantaisin tuntikausia ruumiinliikuntaan tai huvitteluun, mutta et löydä lainkaan aikaa kenttäpalvelukseen, koska on niin paljon tekemistä? Vai laaditko halukkaasti toiminta-aikataulusi sellaiseksi, että huolehdittuasi välttämättömistä tehtävistä, suurin osa jäljelle jäävästä ajasta voidaan käyttää seurakunnan sisä- ja ulkopuolella olevien ihmisten auttamiseen?
4 Yksi tärkeä tapa, jolla voimme auttaa seurakunnan ulkopuolella olevia ihmisiä, on osallistuminen Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen. Kukaan ei tietenkään voi päättää puolestamme, kuinka paljon aikaa meidän tulisi käyttää tähän toimintaan. Mutta olisiko kenenkään todella Jehovaa rakastavan johdonmukaista ajatella, että se on samantekevää, kunhan hän tekee edes jotakin, jos hän voisi tehdä paljon enemmän? Voisiko joku sanoa, että hän arvostaa tilaisuutta palvella Jumalaa ja Kristusta, kun hän käyttää enemmän aikaa harrastustensa tai huvitusten parissa kuin hengellisissä toimissa? Antaako hän tosiaan parhaansa? – Vrt. Mal. 1:8.
5 Ymmärtäessämme, että Jumala ja Kristus vaativat meidät tilille, meidän on hyvä valvoa sitä, miten käytämme aikamme. (Room. 14:10; 2. Kor. 5:10; vrt. Luuk. 12:35–40, 47, 48.) Me olemme valinneet heidän palvelemisensa ja saaneet siksi korvaamattomia etuja: syntiemme anteeksiannon, Jumalan apua ja ohjausta ja ikuisen elämän lupauksen. Ajankäyttötapamme tulisi siksi olla sopusoinnussa sen kanssa, mitä olemme suostuneet tekemään, ja ilmaista arvostusta sitä kohtaan, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet puolestamme. Me voimme kysyä itseltämme yksilöinä: Haluaisinko seisoa Jumalan edessä ja antaa hänen tutkia hyviä tekojani? Olenko halukas rukoilemaan Daavidin tavoin: ”Tutki minua, Herra”? – Ps. 26:2.
6 Kenties tajutessamme, ettemme ole ehkä käyttäneet aikaamme hyvin, voisimme olla vastahakoisia tulemaan tutkittaviksi nyt. Jos niin on, meidän tulisi ajatella vakavasti parannuksen tekemistä tulevaisuudessa. Rakkautemme Jehovaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan tulee saada meidät olemaan kokosieluisia heidän palveluksessaan. Jos teemme sen, minkä järkevästi katsoen voimme tehdä, niin meillä ei ole mitään syytä pelätä sen huolellista tutkimista, mitä kristittyinä olemme. Todellisuudessa olemme onnellisia siitä, että hyviä tekojamme tarkastellaan, koska luotamme Jehovan palkitsevan meidät. – Hepr. 6:10.
7 Haluamme tosiaan olla Daavidin kaltaisia siinä, että saamme mielihyvää suhteestamme Jehovaan ja palveluksestamme hänelle. Jos pidämme tätä jatkuvasti verrattoman arvokkaana omaisuutena, voimme odottaa iloiten seisovamme hyväksyttyinä Herramme Jeesuksen Kristuksen ja samalla myös Jehova Jumalan tuomarinistuimen edessä.