Ole valpas saarnaamisedun suhteen!
1 Mikä suurenmoinen etu onkaan olla kaikkeuden Suvereenin Hallitsijan todistajia, kantaa hänen nimeään ja olla mukana työssä, jonka hän on antanut tehtäväksi! Jehovan kristittyinä todistajina meillä on tämä kallisarvoinen etu. Arvostammeko sitä?
2 Jeesus osoitti, kuinka voimme ilmaista, että olemme todella valppaita tämän edun suhteen. Hän sanoi: ”Meidän täytyy suorittaa lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä; tulee yö, jolloin kukaan ihminen ei voi tehdä työtä.” Työtä, jonka Jumala on uskonut meille, ei voida huolettomasti jättää sikseen; nyt on aika tehdä sitä, kun siihen on vielä tilaisuus. Mitä tähän työhön sisältyy? Jeesus selitti: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Joh. 9:4; 18:37) Kun hän menetteli näin, hän tarttui jokaiseen tilaisuuteen saarnata hyvää uutista ja teki siitä huomattavan osan elämästään. (Luuk. 4:43) Hän antoi meille esimerkin. Seuraatko sinä hänen esimerkkiään? Oletko jatkuvasti valpas saarnaamisedun suhteen?
3 Se, että on mahdollista lakata arvostamasta tätä etua, ilmenee hiljattain suoritetusta tutkimuksesta, joka osoittaa, että noin 20 prosenttia tämän maan julistajista on epäsäännöllisiä kenttäpalveluksessaan. Tämä merkitsee, että silloin tällöin – ja joissakin tapauksissa useinkin – menee kokonainen kuukausi ohi heidän kertomatta totuutta toisille. Ja kuinka paljon on lisäksi sellaisia, jotka käyttävät totuuden kertomiseen vain muutaman tunnin kuussa – ei siksi, että huono terveys estäisi heitä tai että heillä olisi muita rajoituksia, vaan siksi, että he eivät pidä todella arvossa saarnaamisetua? He saattavat ajatella: ”Teinhän minä sentään jotakin kenttäpalveluksessa tässä kuussa.” Mutta onko se kokosieluista palvelusta? – Luuk. 10:25–28.
ONKO SE YHDENTEKEVÄÄ?
4 Onko henkilöllä, joka on tullut epäsäännölliseksi kenttäpalveluksessaan, syytä olla huolissaan? On todellakin, jos se ei johdu väistämättömästä tilanteesta, vaan ilmaisee välinpitämättömyyttä. Niille Laodikean seurakunnassa oleville, jotka olivat tulleet haaleiksi Jumalalle suorittamassaan palveluksessa, ”uskollinen ja totuudellinen todistaja” Jeesus Kristus sanoi: ”Koska siis olet haalea . . . olen oksentava sinut suustani.” (Ilm. 3:14–16) Ja apostoli Paavali varoitti välinpitämättömyydestä, kun hän kirjoitti: ”Haluamme, että kukin teistä osoittaa samaa uutteruutta säilyttääkseen toivon täyden varmuuden loppuun saakka, jottette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” (Hepr. 6:11, 12) Se ei siis ole yhdentekevää. Se, että ihminen tulee välinpitämättömäksi ja laiminlyö saarnaamisetunsa, voi johtaa niiden siunausten menettämiseen, joiden vuoksi hän on työskennellyt. Kukaan meistä ei varmaankaan halua, että meille kävisi siten.
5 Mutta onko toisten hyvinvoinnin kannalta yhdentekevää, saarnaammeko me heille vai emme? Roomalaisille 10:14 esittää vastauksen. Koska me rakastamme Jehovaa ja lähimmäistämme, niin meidän pitäisi haluta olla niiden joukossa, jotka osallistuvat täysin määrin saarnaamistyöhön. Kysymyksessä on elämä. Kehotettuaan Timoteusta pitämään hellittämättä kiinni Jumalan palveluksestaan Paavali muistutti häntä: ”Näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” – 1. Tim. 4:16.
MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ
6 Säännöllisyys kenttäpalveluksessa riippuu paljolti hyvästä aikataulusta. On hyvä, että meillä kullakin on aikataulu, joka on järkevä, joustava ja omiin olosuhteisiimme sopiva. Jos sinulla ei vielä ole palvelusaikataulua, niin miksi et laatisi sitä nyt? Kun olet jonkin aikaa käyttänyt aikatauluasi, huomaat ehkä, miten voit parantaa sitä, ja on hyvä tehdä siihen muutoksia sen huomioon ottaen, mikä osoittautuu parhaaksi sinulle, perheellesi ja alueen suhteen.
7 Kun laadimme aikatauluamme, tärkeimpänä huomioon otettavana seikkana pitäisi tietenkin olla halu auttaa alueella olevia ihmisiä. Milloin todennäköisimmin tapaamme heidät kotoa ja milloin he ovat vastaanottavaisimpia? Jos ketään ei ole kotona päivällä, voisimmeko käydä iltapäivällä tai illan suussa? Näin menettelemällä voimme havaita, että tavoitamme ihmisiä, jotka ovat harvoin, jos koskaan, kuulleet hyvää uutista.
MITÄ SEURAKUNTA VOI TEHDÄ
8 Me kaikki seurakunnassa olevat voimme auttaa toinen toistamme osoittautumaan Jehovan uskollisiksi todistajiksi. Kun suunnittelet osallistumista kenttäpalvelukseen, miksi et pyytäisi jotakuta toista mukaasi? Kerro toisille julistajille aloitustavoista ja raamatuntutkistelujen aloittamiskeinoista, jotka olet havainnut hyviksi.
9 Vanhinten hyvä esimerkki on erityisen tärkeä. Heitä kehotetaan 1. Pietarin 5:2, 3:ssa: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti . . . tulemalla laumalle esimerkeiksi.” Jos vanhimmat ovat esimerkillisiä saarnaamistyössä, niin tavallisesti seurakunta osoittaa samanlaista arvostusta saarnaamisetua kohtaan. Monet vanhimmat ovat todenneet, että suunnittelemalla etukäteen työskentelevänsä julistajien ja tienraivaajien kanssa kenttäpalveluksessa he voivat usein kiinnittää tarvittavaa henkilökohtaista huomiota seurakunnan jäseniin, kun he kulkevat yhdessä talosta toiseen. Varsinkin kenttävalvoja, joka käsittelee kenttäpalvelusraportteja, voi helposti huomata, ketkä voisivat saada hyötyä henkilökohtaisesta avusta, ja jos rakkaudellinen kiinnostus saa hänet ilmoittamaan tämän tiedon edelleen kirjantutkistelunjohtajille, he voivat järjestää niin, että kokeneet julistajat antavat käytännöllistä apua.
10 Se, mitä Jehova varaa meille rakennukseksemme, on säännöllistä, jatkuvaa ja luotettavaa. (Ilm. 22:2) Arvostaessamme suurenmoista etua palvella häntä pyrkikäämme kaikki innokkaasti ilmaisemaan noita samoja ominaisuuksia omassa elämässämme.