Kirje tienraivaajilta

Rakkaat Veljet ja Sisaret kaikkialla

Rakkaudellisen teokraattisen perheemme alati kasvaessa meidän kaikkien tienraivaajien on mahdotonta henkilökohtaisesti tavata teitä tuhansia julistajia eri puolilla Suomea. Toivomme kuitenkin, että tämän kirjeemme avulla voisitte tutustua meihin vähän paremmin.

Heti aluksi haluamme teidän tietävän, miten paljon me arvostamme kaikkea sitä, mitä te seurakunnanjulistajat olette tehneet vuosien varrella työskennellessänne talosta taloon, tehdessänne uusintakäyntejä, johtaessanne raamatuntutkisteluja ja auttaessanne monia, monia uusia kasvamaan kypsyyteen. Itse asiassa kaikki te seurakunnanjulistajat yhdessä käytätte evankeliuminpalvelukseen paljon enemmän tunteja kuin me tienraivaajat.

Te totisesti ansaitsette kiitokset myös siitä henkilökohtaisesta ponnistelusta, jota osa teistä joutuu pitämään yllä. Monet teistä ovat perheellisiä, ja me tiedämme, että kun on pieniä lapsia ja joutuu kamppailemaan ylläpidon varaamiseksi perheelle, niin teiltä vaaditaan joskus paljon enemmän muutaman palvelustunnin saamiseksi kuukaudessa kuin tavoitteiden saavuttaminen vaatii niiltä tienraivaajilta, jotka ovat hyvissä voimissa ja ilman rajoituksia. Mutta muistakaa, että Jehova, joka oli tyytyväinen lesken ’kahteen ropoon’, on hyvin tyytyväinen myös teidän ylistysuhriinne, jos olette kokosydämisiä palveluksessanne, niin pieneltä kuin se joskus näyttääkin ihmisten silmissä. – Mark. 12:41–44.

Yhteen aikaan mekin olimme seurakunnanjulistajia, mutta onnistuimme järjestämään asiamme siten, että saatoimme käyttää enemmän aikaa Jehovan nimen ylistämiseen, hänen Kuninkaansa ja Valtakuntansa julistamiseen ja ihmisten tekemiseen onnellisiksi totuuden tuntemuksen avulla. Tämä täysipainoinen elämä Jehovan palveluksessa on vuorostaan lisännyt iloamme ja tyytyväisyyttämme. Ehkä jotkut teistä onnistuvat myös järjestämään asiansa niin, että voitte ryhtyä kokoajansaarnaajiksi.

Monet meistä ovat toimineet tienraivaajina kauan, kauan aikaa, jotkut melkein puoli vuosisataa. Mutta jos katsot tämän kirjeen sisältämää taulukkoa (n:o 1), niin havaitset, että melkoinen osa meistä on ollut tienraivaajina vähemmän kuin kymmenen vuotta. Kun siis kehotamme teitä liittymään riveihimme, emme pyri vain saamaan uusia voimia meidän joidenkin ikääntyneiden tilalle. Pikemminkin varsinaisena vaikuttimenamme on ajan kiireisyys ja sen työn suunnaton määrä, joka on vielä suoritettava tämän ”lopun ajan” loppuosan kuluessa.

Kysymyshän ei ole siitä, että alkaisimme vasta koota ”suurta joukkoa . . . kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Ei, vaan päinvastoin siitä, että lähestymme tämän suuren työn lopullista päätöstä. – Ilm. 7:9, 10.

Tienraivaustyön aloittamiseen sisältyy suuri ratkaisu. Tiedämme sen; mekin jouduimme tekemään sen. Niinpä, ennen kuin teet ratkaisusi, sinulla tulisi olla hyvä kuva siitä, mitä asiaan liittyy.

”Lamppu”-kirjassa (s. 192–198) esitetään tietystikin perusvaatimukset, jotka tienraivaajan ja lomatienraivaajan on täytettävä. Kerratkaamme kuitenkin lyhyesti joitakin kohtia teidän uusien hyödyksi, jotka olette vasta hiljattain alkaneet toimia kanssamme. Ennen kuin voit ryhtyä tavalliseksi tienraivaajaksi, sinun on ensinnäkin täytynyt olla kastettu evankeliuminpalvelija ainakin kuusi kuukautta, ja viimeisten kuuden kuukauden aikana sinun on täytynyt olla säännöllinen julistaja ja raportoida ainakin kymmenen tuntia ja kuusi uusintakäyntiä keskimäärin joka kuukausi. Sinun on parhaillaan johdettava ainakin yhtä raamatuntutkistelua. On myös itsestään selvää, että käytöksesi on oltava suositus siitä, että sinut tunnetaan hyvänä kristittynä yhdyskunnassa.

Kun olet kerran aloittanut tavallisen tienraivaustyön, sinun odotetaan käyttävän kenttäpalvelukseen keskimäärin 100 tuntia joka kuukausi (yhteensä 1200 tuntia vuodessa). Tämä ei ole paljon, sillä kun jaat sen osiin, se tekee keskimäärin suunnilleen kolme tuntia ja 20 minuuttia päivässä. Tämä suo sinulle mahdollisuuden tehdä jotakin maallista osa-ajantyötä, jos havaitset sen tarpeelliseksi, tullaksesi toimeen tienraivaajana, kuten apostoli Paavali ja jotkut toiset tekivät ensimmäisellä vuosisadalla. – Apt. 18:2–4; 20:33, 34.

Jos olosuhteet estävät sinua olemasta tavallinen tienraivaaja, on tehty erikoisjärjestely, niin että voit toimia lomatienraivaajana yhden, kaksi tai useampia kuukausia. Jos voit olla lomatienraivaajana ainoastaan kaksi peräkkäistä viikkoa, vaatimuksena on silloin 75 tuntia tuon kuukauden aikana. Lomatienraivaus on erikoisetu myös vastakastetulle todistajalle, sillä hänen ei tarvitse odottaa kuutta kuukautta; hän voi aloittaa lomatienraivaustyön heti seuraavana päivänä kasteen jälkeen, jos hän on julistanut säännöllisesti kuusi kuukautta.

Voitko toimia lomatienraivaajana?

Tämä Seuran tekemä erikoisjärjestely, jonka puitteissa te seurakunnanjulistajat voitte olla tienraivaajina rajoitetun ajan, on totisesti rakkaudellinen varaus. Se sallii teini-ikäisten, jotka eivät ole vielä päässeet koulusta, samoin kuin perheenisien ja -äitien, jotka eivät voi olla tienraivaajina koko ajallaan, maistaa sitä iloa, jolla me tienraivaajat herkuttelemme kaiken aikaa. Se on myös mainio keino niille, joille terveydellisistä, taloudellisista tai muista syistä on mahdotonta jatkaa sitä ympäri vuoden. Ja mitä tulee teihin vastakastettuihin julistajiin, joilla ei ole vielä mahdollisuutta olla tavallisina tienraivaajina, tässä on teille tilaisuus alkaa tehdä sitä mistä eniten pidätte!

Voisimme verrata lomatienraivausta myös lennonopetukseen, jota linnunpoikaset tarvitsevat saadakseen luottamusta siipiinsä ja itseensä. Menestyksellisen suorituksen tuoma tyydytyksen tunne saa niin monet palaamaan uudelleen ja uudelleen lyhytaikaiseen lomatienraivaustyöhön, kunnes koittaa aika, jolloin he pystyvät muuttamaan sen vakituiseksi.

Ja tiedätkö, että lomatienraivaus oli se ensimmäinen askel, joka johti monet meistä tielle, millä meistä tuli tavallisia tai erikoistienraivaajia, kierros- tai piiripalvelijoita, lähetystyöntekijöitä tai Beetel-perheen jäseniä?

Muistat varmaan, miten Saarn. 3:1:ssä sanotaan: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.” Eikö tämä sovellukin meidän jokaisen elämään, olemmepa sitten seurakunnanjulistajia tai tienraivaajia? Vuoden kuluessa me kaikki varaamme tietyn määrän aikaa elämän välttämättömyyksiin – syömiseen, nukkumiseen jne. Me nautimme myös tietyssä määrin rentoutumisesta ja lomasta. Mutta emmekö saakin suurimman ilomme siitä, että käytämme aikaa Jumalamme, Jehovan, palvontaan ja palvelukseen?

Lain vaatiman tavallisen palvonnan lisäksi israelilaiset saattoivat vapaaehtoisesti tehdä ”erikoislupauksen elääkseen nasiirina Jehovalle”. Tuona aikana he pidättyivät joistakin elämän tavallisista toiminnoista ollakseen erityisesti ”erotettuna Jehovalle”. (4. Moos. 6:2–8, Um) Nykyään sinun on mahdotonta tehdä nasiirilupausta, mutta seurakunnanjulistajana voit tehdä jotakin samantapaista, kun toimit lomatienraivaajana. Siksi se mainitaan yhtenä ”palveluksen erikoiseduista” ”Lamppu”-kirjan sivuilla 184 ja 197.

Tämä palveluksen erikoisetu on avoinna kautta vuoden kaikille, jotka täyttävät vaatimukset. Monet ilmoittautuvat lomatienraivaajiksi voidakseen omistaa enemmän aikaa Jehovalle kierrospalvelijan vierailun yhteydessä. Toiset valitsevat maalis- tai huhtikuun tienraivauskuukaudeksi. Jotkut taas käyttävät hyväkseen kesä- tai talvilomat, kun heillä on vapaata koulusta tai maallisesta työstä.

Varsinkin viimeisten kahden vuoden aikana on tapahtunut suurta kasvua niiden määrässä, jotka ovat ainakin kerran vuodessa olleet ”erotettuna Jehovalle” lomatienraivaajina. Tämä osoitetaan piirroksen avulla taulukossa n:o 2. Luku 3353 edustaa saamiemme lomatienraivaajan raporttien määrää. Myös lomatienraivausmääräysten jatkot ovat kaiken aikaa lisääntyneet, ja vuonna 1970 anoikin 398 lomatienraivaajaa jatkoaikaa. Jotkut julistajat ovat palvelleet lomatienraivaajina useina perättäisinä kuukausina tai useammin kuin kerran vuoden kuluessa.

On kirjoitettu: ”Ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa.” (Saarn. 3:22) Tienraivaajina tiedämme, ettei ole mitään parempaa tapaa korjata tätä ilon satoa omista teoistaan kuin olla Jehovan palveluksessa kaikella ajallaan. Seurakunnanjulistajana voit kokea sitä erottamalla ajan lomatienraivaukseen, esimerkiksi maalis- ja/tai huhtikuun.

Miksi et tekisi siitä keskustelunaihetta perheessäsi ja seurakunnassasi ja kannustaisi toisia liittymään mukaasi tai olemaan kanssasi yhteistoiminnassa, niin että se on mahdollista? Tai mikä vielä tärkeämpää, miksi et esittäisi sitä rukouksissasi kaikkivoivalle taivaalliselle Isällesi?

Tulet saamaan kasvavaa tyydytystä omista henkilökohtaisista ”teoistasi” lomatienraivaajana palvellessasi Jehovaa tällä erityisellä tavalla. Ja kukapa tietää, vaikka lomatienraivaustyösi tämän maalis- tai huhtikuun aikana varaisi juuri tarvittavan vahvistuksen antaumukseesi, jota osoitat Jehovalle, niin että se saisi sinut lopulta liittymään tavallisten tienraivaajien laajenevaan joukkoon. Se olisi jotakin aivan erikoista mistä iloita. Ajattelehan sitä tuhansien ja taas tuhansien tuntien lisäystä Jehovan ylistämisessä, jos näiden taulukkojen luvut kaksinkertaistuisivat!

Mitä tienraivaajat itse sanovat?

Haluaisitko kuulla joitakin todellisia kokemuksia siitä, mikä kannusti muutamia meistä ryhtymään tavalliseksi tienraivaajaksi?

Rakkaus Jehovaan oli kyllin voimakas vaikutin tälle sisarelle: ”Rakastan Jehovaa ja haluan palvella häntä parhaan kykyni mukaan. Onko olemassa parempaa tapaa tehdä se, kuin mennä ovelta ovelle ja kertoa ihmisille siitä ihmeellisestä toivosta, jonka Jehova tarjoaa tälle sairaalle maailmalle? Olen nuori, naimaton, antautunut ja minulla on hyvä terveys. Minulla ei ole tosiaankaan mitään syytä, miksi en olisi tienraivaaja.” Muuan toinen tienraivaaja sanoo: ”Kokoajanpalvelus jopa syventää arvostustamme Jehovan rakkautta kohtaan.”

Tienraivaus vai korkeakoulu – kumpi on parempi tie? ”Ennen kuin pääsin oppikoulusta”, muuan nuori mies kertoo, ”eräs ongelmani oli mennäkö korkeakouluun vai ei. Muistan tuon päivän varsin hyvin; isäni istuutui ja piti minulle pitkän puheen. Hän korosti ajan lyhyyttä ja näiden päivien kriittisyyttä, joita elämme. Niihin aikoihin kun pääsisin korkeakoulusta, tämä asiainjärjestelmä saattaisi olla lopussa. En olisi saanut mitään aikaan; menettäisin mahdollisesti elämänikin. Niinpä päätin lähteä tienraivaajaksi.” Ehkä joidenkin teidän isien tulisi pitää sydämestä-sydämeen-puhe teini-ikäisille lapsillenne.

Uskotko todella, että tältä sukupolvelta on aika loppumassa? Eräs sisar sanoo: ”Kolme muuta sisarta ja minä puhuimme tienraivauksesta ja me päättelimme, että jos todella uskomme tämän olevan Jehovan järjestö ja että Harmagedon on tosiaankin tulossa, silloin meidän olisi parasta tehdä voitavamme auttaaksemme niitä, jotka haluavat saada ikuisen elämän. Tuloksena oli, että me neljä anoimme tavallisiksi tienraivaajiksi.”

Oletko koskaan ajatellut tienraivausta elämäntehtäväksesi? Luodessaan silmäyksen taaksepäin eräs veli oli onnellinen siitä, että hän teki näin. ”Kolmekymmentä vuotta sitten koko perheeni (vaimo ja kaksi lasta) ja minä iloisin mielin myimme kotimme ja muun omaisuutemme ja lähdimme tienraivaajiksi. Niin tehdessäni minulla oli vakaa aikomus pysyä sellaisena lopun elämääni. Olen pian 78-vuotias. Vaimoni ja minä haluamme sanoa, että on ollut suuri etu vuosien kuluessa auttaa monia tulemaan Jehovan todistajiksi!”

Yksi niistä monista asioista, joita tienraivaus opettaa meille, on käytännöllisen aikataulun laatiminen. Eräs sisar sanoo tästä: ”Kun lomatienraivausaikani oli ohi, tekemäni aikataulu oli niin sovelias, että tein jatkuvasti lomatienraivaustunnit ilman mitään vaikeutta.”

Ajankäytön suunnitteleminen auttoi tätä tienraivaajaa voittamaan esteet elämässään. Hän kertookin siitä: ”Päähuoleni, jotka pidättelivät minua kauan tienraivaustyöstä, olivat terveyteni, epäuskoinen aviomieheni ja taloustehtäväni. Mutta nyt kun olen tienraivaajana, terveyteni on tullut paremmaksi, saan suunnilleen saman verran tehdyksi kotona, ja mieheni auttaa minua mielellään. Iloni on paljon suurempi nyt, kun olen tienraivaajana.”

Erään perheen jäsen kertoo, miten hyvä aikataulu soi perheelle mahdollisuuden toimia tienraivaajina: ”Kun me kaikki olimme iloinneet lomatienraivauksesta huhtikuussa, perheemme istuutui laatimaan aikataulua, niin että äitini ja minä voisimme olla tavallisia tienraivaajia ja kolme sisartani lomatienraivaajia lomallaan koulusta. Isäni suunnittelee osa-ajantyön hankkimista, kun sisareni pääsevät koulusta, niin että hänkin voi toimia tavallisena tienraivaajana.”

Tienraivaajina me kaikki kohtaamme ongelmia; niitä ei voida välttää. Eräs tienraivaaja antaa kuitenkin hyvän neuvon tässä suhteessa: ”Olen tienraivausvuosinani ollut aika ajoin masentunut. Mutta olen oppinut, ettei mitään ongelmaa voida ratkaista pakenemalla sitä. Hyvä aikataulu ja luja päättäväisyys yhdessä Jehovan avun kanssa ovat ratkaisseet ongelmat, joita minulla on ollut.”

Toisaalta joitakin seurakunnanjulistajien ongelmia saatetaan ratkaista astumalla tienraivauspalvelukseen. Näin ajattelee tienraivaaja, joka sanoo seuraavaa: ”Oltuani 25 vuotta seurakunnanjulistaja päätin toimia lomatienraivaajana viime lokakuussa. Nautin siitä niin paljon, että pyysin jatkoa marraskuuksi ja jatkoin sitten koko talven. Olin aina uskonut, että talvet olivat liian ankaria minun toimia tavallisena tienraivaajana. Mutta läpäisin talven paremmin kuin muina vuosina; kärsin vähemmän influenssasta ja vilustumisista ja iloitsin lumesta aivan kuin lapsena.”

Harkitsehan tapaa, millä muuan sisar ratkaisi kaksoisongelman – toisaalta liian monia uusintakäyntipaikkoja ja toisaalta 2-vuotias lapsi. ”Oltuani lomatienraivaajana totesin, etten voinut mitenkään huolehtia uusintakäynneistäni lähtemällä kentälle vain muutaman kerran viikossa. Tavallinen tienraivaus oli ainoa vastaus. Mutta minulla oli myös 2-vuotias poika. Kuitenkin Jehovan, perheeni ja toisten sisarien avulla olen voinut toimia tienraivaajana jatkuvasti. En ole milloinkaan ollut onnellisempi enkä omannut sellaista mielenrauhaa. Kiitos Jehovalle tästä edusta!”

Pelkkä ilo kokoajanpalveluksessa sai erään tienraivaajan puhumaan tähän tapaan: ”Minulla oli tapana kuunnella tienraivaajien puhuvan ilostaan. Ajattelin heidän liioittelevan. Nyt kun olen itse tienraivaajana, voin sanoa niin kuin Saaban kuningatar: ’Ei puoltakaan oltu minulle kerrottu!’”

Ratkaisuja! Ratkaisuja! Niin kovin usein ratkaisut jäävät tekemättä, kun niitä työnnetään jatkuvasti tuonnemmaksi. Eräs tienraivaaja kuvailee, miten monet meistä kamppailevat sen ongelman kanssa lähteäkö tienraivaajaksi vai ei. Hän sanoo: ”Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin, etteivät mitkään raamatulliset velvoitukset olleet pidättelemässä minua. Oli kysymys vain tietyn aloituspäivän valitsemisesta ja sitten tuon päätöksen pitämisestä. Nyt minulla on niin monia uusintakäyntejä ja tutkisteluja, etten voisi mitenkään huolehtia niistä, ellen olisi tienraivaaja.”

Ehkä teidän seurakunnanjulistajien keskuudessa on monia, jotka voivat tehdä saman ja ryhtyä tienraivaajiksi. Oletko ajatellut asiaa? Oletpa viidennellä tai kuudennella, kolmannella tai neljännellä kymmenellä tai oletpa vasta teini-ikäinen tai kaksissakymmenissä, ehkä sinäkin voit osallistua tähän siunattuun tienraivausetuun. Ellet ole milloinkaan toiminut tienraivaajana, miksi et aloittaisi lomatienraivaajana nyt maalis- tai huhtikuussa? Jos voit tehdä sen, kehotamme sinua kiinnittämään asiaan vakavaa huomiota ja harkitsemaan sitä rukouksen hengessä. Ja jos voit ottaa tämän kutsun vastaan, myös sinä tulet olemaan hyvin onnellinen laajentaessasi näin evankeliuminpalvelustasi.

Ole vakuuttunut rakkaudestamme sinua kohtaan.

Palvellen Jehovaa kanssasi,

Tienraivaajat kaikkialla.

[Taulukko s. 3]

(Ks. painettu julkaisu)

1

TIENRAIVAAJAT

Vuoden keskiarvot

251

139

125

1960 1965 1970

[Taulukko s. 4]

(Ks. painettu julkaisu)

2

LOMATIENRAIVAAJAT

3353

1556

858

1960 1965 1970