Hyvää uutista kerrotaan värikkäässä Haitissa

HAITI sijaitsee Dominikaanisen tasavallan naapurina trooppisella Hispaniolan saarella. Seudulla komeilevat Karibian alueen korkeimmat vuoret, joista jotkin kohoavat jopa yli 2400 metriin. Ylängöillä ilma viilenee ”kylminä” kuukausina niin että pienet lammet voivat mennä jääriitteeseen.

Haitin eteläosien vuoria ja laaksoja verhoaa rehevä trooppinen metsä. Muualla maassa vuoret ovat hakkuiden jäljiltä enimmäkseen paljaita, karuja ja usein jyrkkäpiirteisiä. Kulkeepa Haitia etelään tai pohjoiseen, maisemat ovat kuvankauniita. Joiltakin kapeilta, mutkittelevilta vuoristoteiltä avautuu henkeäsalpaavan upeita, alati muuttuvia näkymiä maalle ja merelle. Seudun runsas kukkaloisto on silmiä hivelevää.

Tämän värikkään maan 8,3-miljoonainen väestö koostuu pääasiassa afrikkalaista syntyperää olevista maaseudun asukkaista. Useimmat heistä elävät hyvin niukoissa oloissa mutta ovat silti ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He ovat ottaneet lämpimästi vastaan Jehovan todistajat, jotka ovat noin 60 vuoden ajan kertoneet heille hyvää uutista Jumalan valtakunnasta (Matteus 24:14).

Saarnaamista maaseutukaupungissa

Muuan lähetystyöntekijäsisar kertoo tyypillisen kokemuksen ensi käynnistään erääseen maaseutukaupunkiin:

”Eräänä maaliskuisena päivänä vuonna 2003 lähdimme saarnaamaan Casalen pikkukaupunkiin noin puolen tunnin matkan päähän nykyisestä lähetyskodistamme, joka sijaitsee Cabaret’ssa, 30 kilometriä pohjoiseen pääkaupungista Port-au-Princesta. Lähdimme matkaan heti aamuseitsemältä suurin odotuksin, koska Casalessa ei ollut saarnattu sitten vuoden 1999. Kaksikymmentäkaksi julistajaa – melkein koko seurakuntamme – ahtautui kahteen nelivetoiseen pakettiautoon. Vilkasta puheensorinaa ja naurua riitti ajellessamme pitkin jyrkkiä hiekkateitä. Saavuimme laaksoon, jossa kasvaa paljon suuria puita. Casalen kaupunki levittäytyy kummallekin puolelle tuon laakson halki virtaavaa jokea.

Tämän hiljaisen pikkukaupungin historia ulottuu aina 1800-luvun alkupuolelle, jolloin Haitiin tuli puolalaisia sotilaita tukemaan entisiä orjia itsenäisyystaistelussa. Jotkut sotilaat avioituivat haitilaisten naisten kanssa ja asettuivat tähän hedelmälliseen laaksoon. Heidän jälkeläisilleen ominaiset kauniit piirteet näkyvät edelleen maaseudun väestössä. Täällä on niin vaalea-, tumma- kuin ruskeahipiäisiäkin ihmisiä, joiden silmien väri voi olla vaikkapa vihreä tai tummanruskea.

Ensimmäisellä ovella tapaamamme henkilö ei ollut kiinnostunut. Juuri kun olimme lähteneet jatkamaan matkaa, tietä pitkin käveli mies meitä kohti. Hän kysyi käsitystämme siitä, ovatko Jeesus ja Jumala sama. Pyysimme häntä hakemaan Raamattunsa, ja keskustelumme aikana saimme hänet vakuuttumaan siitä, että Jeesus on Jumalan Poika ja että Jehova on ’ainoa tosi Jumala’ (Johannes 17:3). Monet ihmiset pyysivät meitä istumaan ja juttelemaan kanssaan. Jotkut kysyivät, milloin tulisimme uudelleen ja tutkisimme heidän kanssaan Raamattua.

Puolenpäivän aikaan menimme mukavaan varjoisaan paikkaan syömään eväitä. Kaksi sisarta oli valmistanut meille runsaasti herkullista kalaa. Samalla kun söimme ja rupattelimme, todistimme myös ohikulkijoille. Sitten lähdimme joen yli kaupungin toiselle puolelle. Oli hauska keskustella näiden miellyttävien ihmisten kanssa heidän istuskellessaan puiden suojassa vaatimattomien kotiensa liepeillä. Tunnelma oli leppoisa. Leikkivien lasten äänet kaikuivat korvissamme. Joella oli nuorempia naisia pyykillä, ja iäkkäämpiä oli jauhamassa kahvipapuja.

Pian kello oli neljä, ja iloinen ryhmämme lähti takaisin autoille paluumatkaa varten. Mieheni ja minä nautimme suuresti ensimmäisestä käynnistämme Casalessa, jossa asuu lämminhenkisiä ja ystävällisiä ihmisiä.”

Ensimmäiset Jehovan todistajien lähetystyöntekijät saapuivat Haitiin vuonna 1945, ja siitä lähtien Valtakunnan julistajien määrä on lisääntynyt tasaisesti. Nykyään julistajia on noin 14000 ja raamatuntutkisteluja johdetaan yli 22000 kodissa. Todistajat ovat pitäneet Jumalan valtakunnan hyvää uutista selvästi esillä, ja sen saarnaaminen on vaikuttanut niiden 59372 ihmisen elämään, jotka olivat läsnä muistonvietossa maaliskuussa 2005. Tarkastellaanpa niitä monia tapoja, joilla Jehovan todistajien työ on vaikuttanut ihmisiin.

Hyvä uutinen leviää värikkään taiteen keinoin

Useimmat haitilaiset pitävät väreistä. Tämä näkyy heidän vaatteistaan, kirkkain värein maalatuista taloistaan, kukkien paljoudesta heidän puutarhoissaan sekä heidän taiteestaan. Kaikkialla Port-au-Princen kaduilla on esillä paikalliseen tapaan maalattuja tauluja, ja ne houkuttelevat ostajia monista osista maailmaa.

Kirkkaita värejä voi nähdä muuallakin kuin tauluissa. Port-au-Princen kadut ovat täynnä pikkubusseja, joihin on maalattu taidokkaasti mitä mielikuvituksellisimpia kuvia. Usein näkee Raamattuun perustuvia maalauksia.

Kadulla kävellessä voi yllättäen törmätä tuttuun kuvaan, vaikkapa sellaiseen, joka esittää Aadamia ja Eevaa Eedenissä. Siinä se on ohitse huristavan pikkubussin takaikkunassa. Raamatunkohtia tai iskulauseita, joissa esiintyy nimi Jehova, on usein maalattu näihin autoihin tai sisällytetty liikeyritysten nimiin.

Hyvää uutista kerrotaan koulussa

Nuorilla haitilaistodistajilla on erinomaisia tilaisuuksia kertoa Raamatusta koulutovereilleen. Erään 17-vuotiaan todistajatytön kokemus on hyvä esimerkki tästä.

”Muuan luokkamme poika tuli kysymään minulta, mitä tarkoitetaan sanalla ’haureus’. Luulin, että hän yritti tehdä lähempää tuttavuutta kanssani, joten en kiinnittänyt häneen huomiota. Mutta kun hän kysyi samaa eräältä pojalta, koko luokan kiinnostus heräsi. Niinpä tutkittuani asiaa pidin seuraavalla viikolla luokalle esityksen, jossa selitin, miksi Jehovan todistajat pyrkivät pysymään puhtaina moraalisesti, hengellisesti ja fyysisesti.

Oppilaat esittivät paljon kysymyksiä ja hyväksyivät vastaukset, jotka perustelin Raamatulla. Rehtori oli aluksi vastahakoinen, mutta lopulta hänkin teki monia kysymyksiä ja pyysi minua puhumaan myös muille luokille. Näytin heille kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksiaa, ja se kiinnosti monia. Seuraavana päivänä levitin koulutovereilleni 45 kirjaa. Monet saivat kirjan luettua tuota pikaa, ja jotkut heistä tutkivat nyt Raamattua lähellään asuvien todistajien kanssa. Muuan naapurissani asuva oppilas käy nykyään kaikissa kokouksissa.”

Saarnaamista kreoliksi

Haiti ja sen asukkaat ovat värikkäitä ja mielenkiintoisia, ja samaa voidaan sanoa siellä puhuttavasta kreolista, jossa yhdistyvät ranskan sanat ja länsiafrikkalainen kielioppi. Kreoli on haitilaisten rakas äidinkieli. Jehovan todistajat käyttävät palveluksessaan pääasiassa juuri kreolia, ja suunnitteilla on valmistaa lisää raamatullista kirjallisuutta tällä kielellä.

Kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! käännettiin haitinkreoliksi vuonna 1987, minkä jälkeen seurasivat kirja Tieto joka johtaa ikuiseen elämään ja sitten kirjanen Mitä Jumala vaatii meiltä? Näistä julkaisuista on ollut paljon apua uusille Raamatun tutkijoille, jotka haluavat oppia ymmärtämään Jumalan sanan perusopetuksia. Syyskuun 1. päivästä 2002 lähtien haitinkreoliksi on ilmestynyt myös Vartiotorni. Edelleen käytetään myös ranskankielistä kirjallisuutta, mutta monet lukevat julkaisuja mieluummin äidinkielellään.

Hyvää uutista viedään vangeille

Jokin aika sitten Jehovan todistajat alkoivat kertoa hyvää uutista valtion vankiloissa oleville miehille ja naisille. Todistajat ovat iloisia voidessaan viedä lohduttavaa sanomaa ihmisille, jotka ovat tällaisessa surkeassa elämäntilanteessa. Muuan kristitty sananpalvelija kertoo:

”Ollessamme ensi kertaa eräässä vankilassa vangit tuotiin suureen huoneeseen tapaamaan meitä. Pohdimme, miten he reagoisivat. Kun selitimme, että olimme tulleet auttamaan heitä ymmärtämään Raamattua, kaikki 50 vankia suhtautuivat myönteisesti. Näytimme heille kreolinkielisiä kirjasia ’Opettele lukemaan ja kirjoittamaan’ ja Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! ja aloitimme raamatuntutkistelun 26:lle heistä. Kymmenen paikalla ollutta vankia oli lukutaidottomia, mutta he osoittivat kiinnostusta, kun näytimme, miten sanoja pystyy ymmärtämään kirjasten kuvien avulla.”

Kun todistajat myöhemmin palasivat, muuan miesvanki sanoi: ”Olen lukenut kirjasen monta kertaa. Mietin koko ajan, mitä siinä sanotaan, ja olen odottanut teidän käyntiänne.” Aseellisesta ryöstöstä tuomittu mies sanoi, että hän halusi muuttua, ja pyysi, että joku lähetettäisiin tutkimaan Raamattua hänen vaimonsa kanssa. Eräs vanki, joka on kahden lapsen isä, pyysi samaa, koska hän halusi vaimonsa saavan selville, mitä eroa on oikeiden ja väärien uskonkäsitysten välillä. Protestanttipappi, joka oli kavaltanut suuren summan rahaa kirkkonsa jäseniltä, totesi nyt löytäneensä totuuden ja sanoi, että tuomion kärsittyään hän auttaisi seurakuntalaisiaan tulemaan Jehovan todistajiksi.

Muuan vanki, jolla ei ollut omaa kreolinkielistä Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasta, kopioi sen sellitoveriltaan ja opetteli sen ulkoa. Eräs naisvanki alkoi kertoa sellissään yhdeksälle muulle vangille oppimastaan ja jopa tutki Raamattua heidän kanssaan. Muuan miesvanki, joka oli saanut kirjasen tutkittua ja siirtynyt Tieto-kirjaan, alkoi todistaa toisille vangeille. Pian hän johti neljälle heistä raamatuntutkistelua.

Merconyb on aikaisemmin tutkinut Raamattua, ja hänellä on Jehovan todistaja -sukulaisia. Tämä mies kannustaa toisia vankeja lukemaan raamatullista kirjallisuutta, jota hän saa sukulaisiltaan. Hän kertoo: ”Kun tarjoan vangeille tätä kirjallisuutta, he nimittävät minua Jehovan todistajaksi. Sanon, että he ovat väärässä, koska tiedän, mitä todistajilta edellytetään. Haluan nyt paneutua tähän asiaan tosissani, tutkia ja mennä kasteelle. Jos olisin nuorempana noudattanut veljieni esimerkkiä, en olisi vankilassa.”

Yksi niistä vangeista, jotka olivat saaneet kirjallisuutta Merconylta, sanoi luokseen tulleelle todistajalle: ”Ennen viime maanantaita, jolloin tulit tänne, olin masentunut ja aikeissa riistää hengen itseltäni. Mutta luettuani lehdet rukoilin Jumalaa antamaan minulle anteeksi sen pahan, mitä olen tehnyt, ja lähettämään jonkun luokseni osoittamaan minulle oikean tien. Olin tosi iloinen, kun tulit seuraavana päivänä ja tarjouduit tutkimaan Raamattua vankien kanssa! Toivoisin, että opetat minua palvelemaan Jehovaa.”

Hyvä uutinen tavoittaa monet Herätkää!-lehden välityksellä

Herätkää!-lehdessä 8. marraskuuta 2000 käsiteltiin sairaanhoitotyötä. Muuan nainen hankki 2000 lehteä ja levitti ne sairaanhoitajille, jotka olivat tulleet seminaariin Port-au-Princeen. Herätkää! 8. heinäkuuta 2002, jossa oli kirjoitussarja poliiseista ja heidän työstään, vietiin monille Port-au-Princen poliiseille. He pitivät lukemastaan, ja vieläkin jotkut heistä pysäyttävät todistajia kadulla ja pyytävät lisää noita lehtiä.

Äskettäin muuan Maailman terveysjärjestön WHO:n virkailija oli organisoimassa aidsiin liittyvää valistuskampanjaa. Hänet kutsuttiin Jehovan todistajien haaratoimistoon, missä hänelle näytettiin Herätkää!-lehden aidsista julkaisemaa aineistoa. Häneen tekivät vaikutuksen kirjoitukset, joissa käsiteltiin sitä, mikä on Raamatun mukaan paras tapa estää aidsin leviäminen ja miten tartunnan saaneita voidaan auttaa. Hän näki, että Herätkää!-lehti oli asiassa ajan hermolla.

Jehovan todistajat kertovat Valtakunnan hyvää uutista monin tavoin niin värikkäässä Haitissa kuin 234 muussakin maassa. Monet ottavat vastaan tämän toivon sanoman, ja heitä autetaan näkemään elämän nykyisten vaikeuksien yli uuteen maailmaan, jossa kaikki tosi Jumalan Jehovan palvojat saavat nauttia täydellisestä elämästä vailla minkään puutetta (Ilmestys 21:4).

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 9]

Tausta: ©Adalberto Rios Szalay/photodisc/age fotostock