Jumalan ystäviä ”Ystävyydensaarilla”
Vuonna 1932 eräs purjealus toi mittaamattoman arvokkaita siemeniä Tongaan. Aluksen päällikkö antoi miehelle nimeltä Charles Vete kirjasen ”Missä ovat kuolleet?” Charles oli varma, että hän oli löytänyt totuuden. Jonkin ajan kuluttua Jehovan todistajien päätoimisto antoi Charlesille luvan kääntää kirjasen äidinkielelleen. Käännöksen valmistuttua hän sai 1000 painettua kirjasta ja alkoi levittää niitä. Näin Jehovan valtakuntaa koskevan totuuden siemeniä alettiin levittää Tongan kuningaskunnassa.
KARTALLA Tonga näkyy Tyynenmeren eteläosassa kansainvälisen päivämäärärajan ja Kauriin kääntöpiirin risteyksessä, heti päivämäärärajan länsipuolella. Sen suurin saari Tongatapu sijaitsee noin 2000 kilometriä koilliseen Uuden-Seelannin Aucklandista. Tongaan kuuluu 171 saarta, joista 45 on asuttuja. Kuuluisa 1700-luvulla elänyt brittiläinen tutkimusmatkailija James Cook antoi näille kaukaisille saarille nimen Ystävyydensaaret.
Tongassa on noin 106000 asukasta, ja se koostuu pääasiassa kolmesta saariryhmästä, jotka ovat Tongatapu, Ha’apai ja Vava’u. Jehovan todistajien viidestä seurakunnasta kolme toimii Tongatapun saariryhmässä, jossa on eniten asukkaita, yksi Ha’apaisaarilla ja yksi Vava’usaarilla. Voidakseen auttaa ihmisiä tulemaan Jumalan ystäviksi Jehovan todistajilla on lähellä pääkaupunkia Nuku’alofaa lähetyskoti ja käännöstoimisto (Jesaja 41:8).
Charles Vete tunnettiin laajalti Jehovan todistajana 1930-luvulta lähtien, vaikka hän kävikin kasteella vasta vuonna 1964. Toiset alkoivat todistaa hänen kanssaan, ja vuonna 1966 rakennettiin valtakunnansali, johon mahtui 30 henkeä. Nuku’alofaan perustettiin 20 julistajan seurakunta vuonna 1970.
Siitä lähtien on ollut ilmeistä, että profeetta Jesajan seuraavat sanat täyttyvät Tongan saarilla: ”Antakoot he kunnian Jehovalle ja kertokoot saarilla hänen ylistystään.” (Jesaja 42:12.) Valtakunnan työ on menestynyt hyvin, ja monia on autettu luomaan suhde Jehovaan. Nuku’alofassa vuonna 2003 pidetyssä piirikonventissa oli läsnä enimmillään 407 henkeä ja 5 kävi kasteella. Kasvun mahdollisuudesta kertoo se, että vuonna 2004 Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan osallistui 621 henkeä.
Yksinkertaista elämää
Pääkaupungin ulkopuolella tarvitaan kuitenkin edelleen paljon lisää Valtakunnan julistajia. Muun muassa niiden 8500 ihmisen, jotka asuvat Ha’apain saariryhmän 16 asutulla saarella, täytyy saada kuulla enemmän Raamatun totuudesta. Ha’apai muodostuu pääasiassa matalista, palmujen peittämistä saarista, joilla on pitkiä valkohiekkaisia rantoja. Merivesi on erittäin kirkasta: näkyvyys on usein yli 30 metriä. On mahtava kokemus uida koralliriutoilla yli sadan värikkään trooppisen kalalajin seassa. Kylät ovat yleensä pieniä. Vaikka talot ovatkin vaatimattomia, ne on rakennettu kestämään trooppisia pyörremyrskyjä.
Leipä- ja mangopuut tarjoavat varjoa ja ravintoa. Suuri osa paikallisten asukkaiden ajasta kuluukin ruoan keräämiseen ja valmistamiseen. Saarilla nautitaan sianlihan lisäksi meren runsaita antimia. Perheiden maapalstat tuottavat juureksia ja vihanneksia. Sitruspuut kasvavat villeinä, ja kookospalmuja ja banaanikasveja on kaikkialla. Tieto lääkkeinä käytettävistä yrteistä, lehdistä, puunkuorista ja juurista siirtyy sukupolvelta toiselle.
Ha’apain paras piirre on tietenkin sen ystävälliset asukkaat, jotka sopivat hyvin rauhalliseen ympäristöönsä. Elämä on yksinkertaista. Useimmat naiset valmistavat käsitöitä, muun muassa koreja, tapa-kangasta ja mattoja. Työtä tehdessään tongalaisnaiset istuvat, juttelevat, laulavat ja nauravat yhdessä puun varjossa, ja lapset ja vauvat nukkuvat tai leikkivät usein lähistöllä. Tavallisesti naiset myös keräävät laskuveden aikaan riutoilta äyriäisiä ja muita syötäviä mereneläviä sekä rapeaa merilevää, josta saadaan herkullista salaattia.
Useimpien miesten päivä kuluu maapalstan hoitoon, kalastukseen, veistämiseen, veneiden rakentamiseen ja kalaverkkojen korjaamiseen. Miehet, naiset ja lapset kulkevat saarelta toiselle pienillä katetuilla kalastusveneillä sukulaisten luokse, lääkäriin ja vaihtamaan tai myymään tuotteitaan.
Ei liian syrjäistä paikkaa hyvälle uutiselle
Näihin idyllisiin maisemiin saapui ennen vuoden 2002 muistojuhlaa kaksi lähetystyöntekijää ja kaksi tienraivaajaa. Ha’apaisaarilla oli käynyt Jehovan todistajia joskus aiemminkin, joten ihmiset olivat saaneet todistajien julkaisuja ja jopa tutkineet Raamattua heidän kanssaan.
Näillä neljällä vierailevalla Raamatun totuuksien opettajalla oli kolme tavoitetta: levittää raamatullista kirjallisuutta, aloittaa raamatuntutkisteluja ja kutsua ihmisiä viettämään Herran illallista. Kaikki kolme tavoitetta saavutettiin. Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan saapui heidän kutsustaan 97 henkeä. Jotkut tulivat avoimilla veneillä kovasta sateesta ja tuulesta huolimatta. Huonon sään vuoksi monet yöpyivät paikassa, jossa tilaisuus pidettiin, ja palasivat kotiin vasta seuraavana päivänä.
Muistopuheen pitäjäkään ei päässyt helpolla. ”Ei tarvinne selittää, miten pelottavalta tuntuu pitää kaksi muistopuhetta vieraalla kielellä samana iltana”, sanoo puhujana toiminut lähetystyöntekijä. ”Voitte kuvitella, miten hermostunut olin. Rukous osoittautui suureksi avuksi. Muistin sanoja ja lauserakenteita, joita en edes tiennyt osaavani!”
Evankelistat kasvattivat alueella ilmennyttä kiinnostusta, ja sen ansiosta Ha’apaisaarilla kastettiin kaksi avioparia. Toinen aviomiehistä kiinnostui todistajien kirjallisuudesta opiskellessaan paikallisen kirkon papiksi.
Vaikka tämä mies ja hänen vaimonsa olivat köyhiä, heillä oli tapana tehdä suuria lahjoituksia, kun heidän nimensä huudettiin kirkon vuotuisessa varojenkeräystilaisuudessa. Aiemmin eräs vieraileva todistaja oli pyytänyt miestä avaamaan Raamattunsa ja lukemaan 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:n. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” Tämä Raamatun periaate kosketti miehen sydäntä. Hän tajusi, että hän ei kyennyt täyttämään perheensä perustarpeita, koska hän alistui kirkon kohtuuttomiin vaatimuksiin. Seuraavassa varojenkeräystilaisuudessa hänellä oli taas raha taskussaan, mutta hän ei voinut unohtaa 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:aa. Kun hänen nimensä huudettiin, hän ilmoitti papille rohkeasti, että perheen tarpeet menivät keräyksen edelle. Tämä johti siihen, että kirkon vanhimmat ivasivat ja sättivät pariskuntaa julkisesti.
Kun tämä mies ja hänen vaimonsa olivat tutkineet Raamattua Jehovan todistajien kanssa, heistä tuli hyvän uutisen julistajia. Mies kertoo: ”Raamatun totuus on muuttanut minua. En enää ole julma ja karkea perheelleni. En juo enää kohtuuttomasti. Kyläläiset näkevät, millaisen muutoksen totuus on saanut aikaan elämässäni. Toivon, että hekin oppisivat rakastamaan totuutta niin kuin minä.”
Arvollisten etsintää
Muutama kuukausi vuoden 2002 muistojuhlan jälkeen eräs purjealus kuljetti jälleen arvokkaan lastin kaukaisille Ha’apaisaarille. 60-jalkainen purjevene nimeltä Quest (’etsintä’) matkasi Uudesta-Seelannista Tongaan ja siellä saarelta toiselle. Miehistönä olivat Gary ja Hetty sekä heidän tyttärensä Katie. Kahdelle matkalle mukaan lähti myös yhdeksän tongalaista veljeä ja sisarta ja kaksi lähetystyöntekijää. Paikalliset todistajat auttoivat taitavasti aluksen ohjaamisessa, toisinaan kartoittamattomien riuttojen läpi. Nämä eivät olleet mitään huvipurjehduksia. Nämä ihmiset olivat tulleet opettamaan Raamatun totuutta. He halkoivat merta laajalla alueella vieraillessaan 14 saarella. Joillakin saarilla hyvää uutista ei ollut saarnattu koskaan.
Miten näihin meritse liikkuviin saarnaajiin suhtauduttiin? Yleensä vastaanotto oli yhtä aikaa utelias, lämmin ja saarille tyypillisen vieraanvarainen. Kun saarelaisille selvisi käynnin tarkoitus, he ilmaisivat syvän arvostuksensa. Oli ilmiselvää, että saarten asukkaat kunnioittivat Jumalan sanaa ja olivat tietoisia hengellisestä tarpeestaan (Matteus 5:3).
Monesti vierailijat istuivat trooppisten puiden alla ympärillään ihmisiä, joilla oli paljon kysyttävää Raamatusta. Pimeän tultua raamatulliset keskustelut jatkuivat kodeissa. Erään saaren asukkaat huusivat lähdössä oleville todistajille: ”Älkää menkö! Kuka vastaa kysymyksiimme, kun te lähdette?” Yksi todistajista sanoi: ”Oli aina vaikea jättää niin monia lampaankaltaisia ihmisiä, jotka tunsivat totuuden nälkää. Monia totuuden siemeniä on istutettu.” Kun Quest saapui erääseen saareen, todistajat huomasivat, että kaikki olivat surupuvussa. Kaupungin erään viranomaisen vaimo oli juuri kuollut. Mies kiitti veljiä henkilökohtaisesti raamatullisen lohdutuksen sanoman tuomisesta.
Joillekin saarille ei ollut helppo päästä. Hetty selittää: ”Yhdellä saarella ei ollut sopivaa rantautumispaikkaa, koska kalliot kohosivat toista metriä suoraan merestä. Pystyimme lähestymään saarta vain pienellä kumiveneellämme. Ensin meidän piti heittää kassimme rannalle, missä niitä odottivat monet avuliaat kädet. Sitten oli meidän vuoromme: mainingit nostivat veneen kallion reunan tasalle, ja meidän piti hypätä ennen kuin vene putosi jälleen alas.”
Kaikki matkustajat eivät kuitenkaan olleet pesunkestäviä merenkävijöitä. Kahden viikon purjehtimisen jälkeen aluksen päällikkö kirjoitti paluumatkasta kohti Tongatapua: ”Edessä on vielä 18 tunnin purjehdus. Merisairaiden takia emme voi purjehtia koko matkaa yhteen menoon. On mukavaa suunnata kohti kotia, mutta samalla on hyvin surullista jättää taakse niin monia, jotka ovat nyt kuulleet Valtakunnan sanomasta. Jätämme heidät Jehovan huomaan. Hänen pyhä henkensä ja enkelinsä auttavat heitä kasvamaan hengellisesti.”
Edessä lupaava tulevaisuus
Noin puoli vuotta Questin lähdön jälkeen Ha’apaisaarille lähetettiin saarnaamaan kaksi erikoistienraivaajaa, Stephen ja Malaki. Siellä he alkoivat opettaa Raamatun totuuksia niiden kahden avioparin kanssa, jotka olivat äskettäin käyneet kasteella. Oppikysymyksistä käydään vilkkaita keskusteluja, ja julistajat käyttävät Raamattua ahkerasti.
Joulukuun 1. päivänä 2003 Ha’apaisaarille perustettiin seurakunta, joka on Tongan viides. Kokouksissa kävijöiden joukossa on paljon lapsia. He ovat oppineet seuraamaan ohjelmaa tarkkaavaisesti. He istuvat hiljaa ja osallistuvat innokkaasti, kun yleisöllä on tilaisuus esittää ajatuksiaan. Kierrosvalvoja totesi, että ”se, miten hyvin he tuntevat Kirjani Raamatun kertomuksista, osoittaa, että vanhemmat suhtautuvat vakavasti vastuuseensa teroittaa Raamatun totuutta lapsilleen”. Näiltä saarilta saadaan vielä varmasti suuri Jehovan ystävien ”sato”!
Kun Charles Vete käänsi yli 70 vuotta sitten kirjasen Missä ovat kuolleet? tongaksi, hän ei voinut tietää, miten laajalti Valtakunnan siemen itäisi hänen maanmiestensä sydämessä. Tuosta pienestä alusta lähtien Jehova on siunannut hyvän uutisen saarnaamisen jatkuvaa kasvua tässä maapallon kolkassa. Tätä nykyä voidaan todellakin sanoa, että Tonga kuuluu niihin syrjäisiin merensaariin, jotka ikään kuin kääntyvät Jehovan puoleen (Psalmit 97:1; Jesaja 51:5). ”Ystävyydensaarilla” on nykyään paljon Jehovan ystäviä.
[Kuva s. 8]
Charles Vete vuonna 1983
[Kuva s. 9]
Tapa-kankaan valmistusta
[Kuva s. 10]
Hyvää uutista levitettiin Tongassa ”Questin” avulla
[Kuva s. 11]
Nuku’alofassa toimiva käännösryhmä
[Kuvien lähdemerkinnät s. 9]
Tapa-kankaan valmistusta: © Jack Fields/CORBIS; sivujen 8 ja 9 tausta sekä kalastuskuva: © Fred J. Eckert