Emme olleet yksin kun uskoamme koeteltiin

Vicky oli ihana pikkuinen tyttövauva: terve, suloinen ja täynnä elämää. Kun hän syntyi keväällä 1993, ilollamme ei ollut rajoja. Asuimme eräässä pikkukaupungissa Etelä-Ruotsissa, ja elämä hymyili.

VICKYN ollessa puolitoistavuotias maailmamme tuntui kuitenkin hajoavan. Hän oli ollut hieman huonossa kunnossa jo jonkin aikaa, joten veimme hänet sairaalaan. Emme unohda koskaan sitä hetkeä, kun lääkäri kertoi meille, että tyttäremme sairasti äkillistä imusolmukeleukemiaa, sellaista lasten syöpää, joka vaikuttaa veren valkosoluihin.

Oli vaikea tajuta, että pikku tytöllämme oli tuo hirvittävä sairaus. Hän oli juuri alkanut tiedostaa ympärillään olevaa maailmaa, ja nyt hän voisi kuolla. Lääkäri yritti lohduttaa meitä kertomalla, että häntä voitaisiin hoitaa eräällä melko hyväksi havaitulla menetelmällä: antamalla kemoterapian ohella useita verensiirtoja. Tämä oli seuraava järkytyksemme.

Uskoamme koetellaan

Rakastimme tytärtämme valtavasti ja halusimme hänen saavan parasta mahdollista lääketieteellistä hoitoa. Verensiirrot eivät silti tulleet kysymykseenkään. Uskomme lujasti Jumalan sanaan, Raamattuun, jossa todetaan selvästi, että kristittyjen täytyy ’karttaa verta’ (Apostolien teot 15:28, 29). Tiesimme myös, että verensiirtoihin sisältyy riskejä. Tuhannet ihmiset ovat saaneet verensiirroista tartuntoja ja kuolleet. Ainoa vaihtoehto oli korkeatasoinen hoito, johon ei sisältynyt verensiirtoja. Tämä johti meidät taisteluun uskon puolesta.

Mitä voisimme tehdä? Otimme yhteyttä Jehovan todistajien Ruotsin-haaratoimistossa toimivaan sairaalatietopalveluun ja pyysimme apua.a Sieltä lähetettiin heti sairaaloihin ympäri Eurooppaa fakseja, joiden välityksellä etsittiin sairaalaa ja lääkäriä, jotka antaisivat kemoterapiaa ilman verensiirtoja. Kristittyjen veljiemme osoittama into ja rakkaus heidän yrittäessään auttaa meitä oli erittäin vahvistavaa. Meitä ei jätetty taistelemaan uskon puolesta yksin.

Sopiva sairaala ja lääkäri löydettiin muutaman tunnin kuluessa Saksasta Saarlandin Homburgista. Meille järjestettiin sinne lento seuraavaksi päiväksi, niin että saatoimme viedä Vickyn tutkittavaksi. Kristityt veljet Jehovan todistajien paikallisesta seurakunnasta ja muutamat sukulaisemme olivat meitä vastassa. Myös paikallisen sairaalayhteyskomitean edustaja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Hän lähti mukaamme sairaalaan ja antoi meille täyden tukensa. Oli lohdullista nähdä, että jopa vieraassa maassa hengelliset veljemme seisoivat vierellämme.

Saimme lisää lohtua, kun tapasimme sairaalassa tri Grafin. Hän oli erittäin ymmärtäväinen ja vakuutti, että hän tekisi kaiken voitavansa hoitaakseen Vickyä ilman verensiirtoja. Hän oli halukas jatkamaan hoitoa ilman verensiirtoja, vaikka Vickyn hemoglobiiniarvo laskisi 50 grammaan litraa kohti. Hän sanoi myös, että hoidolla oli hyvät mahdollisuudet onnistua, koska taudinmääritys tehtiin varhain ja Vicky tuotiin hoitoon nopeasti. Hän myönsi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän antaisi kemoterapiaa ilman verensiirtoja tällaisessa tapauksessa. Olimme hyvin kiitollisia ja ihailimme tri Grafin rohkeutta ja päättäväisyyttä avun antamisessa.

Taloudellisia vaikeuksia

Seuraavaksi meidän piti selvittää, miten maksaisimme Vickyn hoidon. Olimme tyrmistyneitä saadessamme kuulla, että kahden vuoden hoito maksaisi noin 150000 Saksan markkaa. Meillä ei ollut lähimainkaan tuollaista määrää rahaa, ja silti Vickyn hoito oli välttämätöntä aloittaa heti. Koska olimme lähteneet Ruotsista ja hakeutuneet hoitoon Saksassa, meitä ei koskenut mikään valtion tukema sairausvakuutus. Siinä sitä oltiin: pikku tyttömme oli vakavasti sairas ja asiantunteva hoitohenkilökunta oli valmis auttamaan, mutta meillä ei ollut tarpeeksi rahaa.

Sairaala tuli apuun ja teki sellaisen myönnytyksen, että hoito voitaisiin aloittaa heti, jos maksaisimme 20000 Saksan markan käsirahan ja allekirjoittaisimme maksusitoumuksen loppusummasta. Säästöjemme sekä ystävien ja sukulaisten rakkaudellisen avun turvin kykenimme maksamaan käsirahan, mutta entä loput rahat?

Jälleen kerran saimme muistutuksen siitä, ettemme olleet yksin taistelussamme uskon puolesta. Muuan hengellinen veli, jota emme tuolloin tunteneet, tarjoutui huolehtimaan loppusummasta. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut käyttää hyväksemme hänen anteliasta tarjoustaan, koska onnistuimme tekemään muita järjestelyjä.

Asiantunteva hoitohenkilökunta työssä

Kemoterapia aloitettiin. Päivät ja viikot vierivät. Kaikki tämä oli aika ajoin hyvin vaikeaa ja raskasta niin pikku tyttärellemme kuin meillekin. Toisaalta olimme valtavan onnellisia ja kiitollisia joka kerta, kun hänen tilansa näytti kohentuvan. Kemoterapia kesti kahdeksan kuukautta. Vickyn hemoglobiiniarvo oli alimmillaan 60 grammaa litraa kohti, ja tri Graf piti lupauksensa.

Noista ajoista on kulunut jo yli kuusi vuotta, eikä Vickyn selkäydinnesteen viimeisessä tarkistuksessa havaittu jälkeäkään leukemiasta. Hän on nyt iloinen, terve tyttö. Vickyn näin täydellinen toipuminen tuntuu tosiaan ihmeeltä. Tiedämme, että monet lapset, joilla on tämä sama sairaus, kuolevat kemoterapiasta ja verensiirroista huolimatta.

Taistelumme uskon puolesta on ollut voittoisa. Tärkeä osa tässä on ollut sillä avulla, jota olemme saaneet sukulaisiltamme, kristityiltä veljiltämme ja sisariltamme sekä asiantuntevalta hoitohenkilökunnalta. Sairaalatietopalvelu antoi meille täyden tukensa 24 tuntia vuorokaudessa. Tri Graf ja hänen kollegansa käyttivät taitojaan Vickyn auttamiseen. Olemme vilpittömän kiitollisia tästä kaikesta.

Uskomme on vahvistunut

Kaikkein eniten kiitämme kuitenkin Jumalaamme Jehovaa hänen rakkaudellisesta huolenpidostaan ja siitä voimasta, jota saimme hänen Sanansa, Raamatun, välityksellä. Katsoessamme taaksepäin tajuamme, kuinka paljon olemme oppineet ja miten uskoa vahvistava tämä rankka elämänkokemus on ollut.

Nyt sydämestä lähtevä halumme on säilyttää läheinen suhde Jehova Jumalaan ja opettaa tyttärellemme, miten tärkeää on elää sopusoinnussa hänen vaatimustensa kanssa. Haluamme antaa Vickylle hyväksi hengelliseksi perinnöksi mahdollisuuden elää ikuisesti tulevassa paratiisimaassa. (Lähetetty.)

[Alaviite]