Dareios – oikeudentuntoinen kuningas

ERÄS maineikas kuningas ylpeili kerran rakennushankkeista, joihin hän oli ryhtynyt: ”Babylonia ympäröivän suoja-aidan itäpuolelle tein vahvan muurin. Kaivoin vallihaudan – –. Rakensin bitumista ja tiilestä mahtavan muurin, joka oli kuin vuori ja jota ei voinut siirtää.” Niin, Babylonin kuningas Nebukadnessar oli käynnistänyt valtavan rakennusohjelman ja tehnyt kovasti työtä valtakuntansa pääkaupungin linnoittamiseksi. Babylonin kaupunki ei kuitenkaan osoittautunut niin valloittamattomaksi kuin hän oli kuvitellut.

Todiste tästä saatiin 5. lokakuuta 539 eaa. Silloin Persian hallitsija Kyyros II valloitti Meedian armeijan kanssa Babylonin ja teloitti sen kaldealaisen hallitsijan Belsassarin. Kenestä tulisi nyt tämän vastavalloitetun kaupungin ensimmäinen hallitsija? Jumalan profeetta Daniel, joka oli kaupungissa sen kukistuessa, kirjoitti: ”Valtakunnan sai meedialainen Dareios ollessaan noin kuudenkymmenenkahden vuoden ikäinen.” (Daniel 5:30, 31.)

Kuka oli Dareios? Millaiseksi hallitsijaksi hän osoittautui? Miten hän kohteli profeetta Danielia, joka oli ollut Babylonissa pakkosiirtolaisuudessa yli 70 vuotta?

Kuningas josta on niukalti tietoja

Meedialaisesta Dareioksesta on niukalti historiallisia tietoja. Meedialaiset eivät jättäneet jälkeensä käytännössä mitään kirjallisia muistiinmerkintöjä. Lisäksi satojentuhansien Lähi-idästä löydettyjen nuolenpäätaulujen esittämä historiallinen kertomus on puutteellinen, ja siinä on monia aukkoja. Muita muinaisia maallisia kirjoituksia on säilynyt hyvin vähän, ja ne on kirjoitettu vähintään sata vuotta Dareiosta koskeneiden tapahtumien jälkeen.

Todisteet kuitenkin osoittavat, että valloitettuaan Meedian pääkaupungin Ekbatanan Persian hallitsija Kyyros II onnistui voittamaan meedialaisten luottamuksen. Siitä lähtien meedialaiset ja persialaiset taistelivat yhdessä hänen johdollaan. Robert Collins tarkastelee heidän suhdettaan kirjassaan The Medes and Persians: ”Rauhan vallitessa meedialaiset olivat tasa-arvoisia persialaisten kanssa. Heitä nimitettiin usein korkeisiin hallinnollisiin virkoihin ja Persian armeijan päällystöön. Vierasmaalaiset viittasivat meedialaisiin ja persialaisiin tekemättä eroa valloitettujen ja valloittajien välillä.” Meedia ja Persia siis sulautuivat yhteen, jolloin muodostui Meedo-Persian maailmanvalta. (Daniel 5:28; 8:3, 4, 20.)

Meedialaisilla oli varmasti merkittävä osa Babylonin kukistamisessa. Raamattu esittelee Meedo-Persian maailmanvallan ensimmäiseksi kuninkaaksi, joka hallitsi Babylonia, ”Dareioksen – – joka oli meedialaisten siemeneen kuuluvan Ahasveroksen poika” (Daniel 9:1). Hänen kuninkaalliseen valtaansa sisältyi valta vahvistaa säädöksiä ”meedialaisten ja persialaisten kumoamattoman lain mukaan” (Daniel 6:8). Se mitä Raamattu kertoo Dareioksesta, valottaa meille myös hänen persoonallisuuttaan ja esittää painavan syyn siihen, miksi hänestä ei ole maallisia tietoja.

Danielia suositaan

Pian sen jälkeen kun Dareios oli saanut vallan Babylonissa, hän asetti Raamatun mukaan ”satakaksikymmentä satraappia, joiden oli määrä olla koko valtakunnan johdossa, ja heidän yläpuolelleen kolme korkeaa virkamiestä, joista Daniel oli yksi” (Daniel 6:1, 2). Danielin korkea asema ei kuitenkaan miellyttänyt noita toisia virkamiehiä lainkaan. Hänen nuhteettomuutensa epäilemättä hillitsi korruptiota, mikä todennäköisesti aiheutti närää. Myös kateuden on täytynyt vaikuttaa näihin korkea-arvoisiin virkamiehiin, sillä kuningas suosi Danielia ja harkitsi tekevänsä tästä pääministerin.

Nuo kaksi virkamiestä ja satraapit toivoivat voivansa tehdä tilanteesta lopun ja suunnittelivat lainsäädännöllisen ansan. He menivät kuninkaan eteen ja esittivät hänen allekirjoitettavakseen käskykirjeen, joka kieltäisi esittämästä 30 päivän aikana ”anomusta muulle jumalalle tai ihmiselle” kuin Dareiokselle. Heidän ehdotuksensa mukaan jokainen rikkoja pitäisi heittää leijonakuoppaan. Dareioksen annettiin ymmärtää, että kaikki korkea-arvoiset hallitusviranomaiset kannattaisivat käskykirjettä, ja ehdotus näytti olevan ilmaus heidän uskollisuudestaan kuninkaalle. (Daniel 6:1–3, 6–8.)

Dareios allekirjoitti säädöksen ja joutui pian kohtaamaan sen seuraukset. Danielista tuli ensimmäinen, joka toimi käskykirjeen vastaisesti, sillä hän jatkoi Jehova Jumalan rukoilemista (vrt. Apostolien teot 5:29). Uskollinen Daniel heitettiin leijonakuoppaan siitä huolimatta, että kuningas yritti vilpittömästi keksiä jonkin tavan tuon peruuttamattoman säädöksen kiertämiseksi. Dareios ilmaisi luottavansa Danielin Jumalan kykyyn pitää profeettansa elossa. (Daniel 6:9–17.)

Paastoten vietetyn unettoman yön jälkeen Dareios kiiruhti leijonakuopalle. Kuinka iloinen hän olikaan havaitessaan, että Daniel oli elossa ja kunnossa! Kuningas rankaisi Danielin syyttäjiä ansaitusti heitättämällä heidät ja heidän perheensä viipymättä leijonakuoppaan. Lisäksi hän antoi käskyn, että hänen valtakuntansa ”jokaisella valta-alueella – – [oli] ihmisten vavistava ja pelättävä Danielin Jumalan edessä”. (Daniel 6:18–27.)

Dareios selvästikin kunnioitti Danielin Jumalaa ja uskontoa, ja hän oli altis oikaisemaan vääryydet. Hän sai kuitenkin jäljelle jääneiden virkamiesten vihat varmasti päälleen, kun hän rankaisi Danielin syyttäjiä. Sitä paitsi Dareioksen julistuksen, jonka mukaan kaikkien valtakunnassa asuvien oli ”pelättävä Danielin Jumalan edessä”, on täytynyt herättää suurta ärtymystä Babylonin voimakkaan papiston keskuudessa. Koska nämä seikat epäilemättä vaikuttivat kirjureihin, ei olisi outoa, vaikka maallisia asiakirjoja olisikin muutettu, jotta Dareiosta koskevia tietoja olisi saatu hävitettyä. Kaikesta huolimatta Danielin kirjan lyhyt kertomus esittää Dareioksen oikeudentuntoisena hallitsijana.