Kohtuullisen morsiamenhinnan sopiminen

JOISSAKIN kulttuureissa vaaditaan nykyään, kuten Raamatun aikoinakin, morsiamenhinnan maksamista ennen kuin mies voi saada naisen vaimokseen. ”Olen halukas palvelemaan sinua seitsemän vuotta nuoremman tyttäresi Raakelin tähden”, sanoi Jaakob tulevalle apelleen Labanille (1. Mooseksen kirja 29:18). Rakkaudesta Raakeliin Jaakob tarjosi korkeaa hintaa – se vastasi seitsemän vuoden työpalkkaa! Laban suostui tarjoukseen mutta petkutti Jaakobia antamalla hänelle vaimoksi ensin vanhemman tyttärensä Lean. Laban menetteli Jaakobin suhteen petollisesti myöhemminkin (1. Mooseksen kirja 31:41). Koska aineellinen hyöty oli hänelle niin tärkeää, hän menetti tyttäriensä kunnioituksen. ”Emmekö ole todellisuudessa hänelle kuin vierasmaalaisia, koska hän on myynyt meidät, niin että hän syö jatkuvasti jopa meistä annettua rahaa?” nämä kysyivät (1. Mooseksen kirja 31:15).

Valitettavasti monet vanhemmat nykyajan materialistisessa maailmassa ovat samanlaisia kuin Laban. Jotkut ovat paljon pahempiakin. Erään afrikkalaisen sanomalehden mukaan joistakin avioliitoista neuvotellaan ”vain siksi, että ahneet isät haluavat keinotella”. Asiaan vaikuttavat myös taloudelliset paineet, joiden vuoksi jotkut vanhemmat tuntevat houkutusta pitää tyttäriensä naittamista keinona helpottaa rahatilannettaan.a

Jotkut vanhemmat eivät päästä tyttäriään naimisiin, koska he odottavat eniten tarjoavaa ehdokasta. Tämä voi johtaa vakaviin ongelmiin. Eräs Itä-Afrikassa toimiva reportteri kirjoitti: ”Nuoret valitsevat karkaamisen välttyäkseen peräänantamattomien sukulaisten vaatimilta myötäjäisiltä.” Korkean morsiamenhinnan vaatiminen johtaa myös sukupuoliseen moraalittomuuteen. Lisäksi jotkut nuoret miehet onnistuvat ostamaan vaimon mutta velkaantuvat pahasti. ”Vanhempien pitäisi olla järkeviä”, sanoi eräs eteläafrikkalainen sosiaalityöntekijä. ”He eivät saisi vaatia suuria summia. Nuorenparin pitäisi pystyä elämään – – miksi siis saattaa nuori mies vararikkoon?”

Miten kristityt vanhemmat voivat olla esimerkkinä järkevyydestä, kun sovitaan morsiamenhinnan maksamisesta tai saamisesta? Tämä on vakava kysymys, sillä Raamatussa käsketään: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Filippiläisille 4:5.)

Raamatun järkeviä periaatteita

Kristityt vanhemmat päättävät itse, sopivatko he morsiamenhinnasta vai eivät. Jos he päättävät tehdä niin, neuvottelut tulisi käydä sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. ”Olkoon elämäntapanne vailla rahanrakkautta”, sanoo Jumalan sana (Heprealaisille 13:5). Ellei tämä periaate näy avioliittoneuvotteluista, se saattaa osoittaa, ettei kristitty isä ole hyvä esimerkki. Kristillisen seurakunnan vastuuasemissa olevien miesten tulee olla ’järkeviä, ei rahaa rakastavia eikä epärehellistä voittoa ahnehtivia’ (1. Timoteukselle 3:3, 8). Seurakunnasta voidaan jopa erottaa kristitty, joka ahneesti ja katumatta kiristää korkeaa morsiamenhintaa (1. Korinttilaisille 5:11, 13; 6:9, 10).

Jotkin hallitukset ovat ahneudesta syntyneiden ongelmien takia säätäneet lakeja, joissa morsiamenhinnalle on asetettu yläraja. Esimerkiksi Togossa Länsi-Afrikassa on laki, jonka mukaan morsiamenhinta ”voidaan maksaa luontoissuorituksina tai käteisenä tai molempina”. Laissa sanotaan vielä: ”Summa ei missään tapauksessa saa olla korkeampi kuin 10 000 CFA-frangia (USD 20,00).” Raamattu käskee kristittyjä useaan kertaan olemaan lainkuuliaisia kansalaisia (Titukselle 3:1). Vaikkei hallitus valvoisi sellaisen lain noudattamista, tosi kristitty haluaa totella. Silloin hänellä on hyvä omatunto Jumalan edessä eikä hänestä tule kompastumisen aihetta toisille. (Roomalaisille 13:1, 5; 1. Korinttilaisille 10:32, 33.)

Kuka on vastuussa neuvotteluista?

Morsiamenhinnasta käydyt neuvottelut voivat joissakin kulttuureissa olla ristiriidassa erään toisen tärkeän periaatteen kanssa. Raamatun mukaan isä on vastuussa huonekuntansa asioista (1. Korinttilaisille 11:3; Kolossalaisille 3:18, 20). Seurakunnan vastuuasemissa olevien miesten on siksi oltava sellaisia, ”jotka johtavat hyvin lapsia ja omaa huonekuntaansa” (1. Timoteukselle 3:12).

Yhteisössä voi kuitenkin olla tapana jättää tärkeät avioliittoneuvottelut perheenpään sukulaisten hoidettavaksi. Nämä sukulaiset vaativat sitten osansa morsiamenhinnasta. Tämä asettaa kristityt huonekunnat kokeeseen. Jotkut perheenpäät antavat paikallisen tavan nimissä ei-uskovien sukulaisten kiristää korkeaa morsiamenhintaa. Sen johdosta on kristitty tyttö joskus naitettu ei-uskovalle. Tämä on vastoin kristityille annettua vakavaa neuvoa avioitua ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39). Kun perheenpää sallii ei-uskovien sukulaisten tehdä ratkaisuja, jotka koituvat hengelliseksi vahingoksi hänen lapsilleen, hänen ei voida katsoa ’johtavan hyvin omaa huonekuntaansa’ (1. Timoteukselle 3:4).

Entä jos kristitty isä ei osallistu suoranaisesti lastaan koskeviin avioliittoneuvotteluihin, kuten Jumalaa pelkäävän patriarkka Abrahamin tapauksessa? (1. Mooseksen kirja 24:2–4.) Jos tehtävään nimitetään joku toinen, kristityn isän tulee varmistua siitä, että neuvottelija noudattaa ohjeita, jotka ovat sopusoinnussa Raamatun järkevien periaatteiden kanssa. Lisäksi ennen kuin morsiamenhinnan sopimista lähdetään edes järjestämään, kristittyjen vanhempien tulisi pohtia asioita huolellisesti eikä innostua kohtuuttomista tavoista tai vaatimuksista (Sananlaskut 22:3).

Epäkristillisten piirteiden välttäminen

Raamattu tuomitsee ylpeyden ja ”elämän varallisuuden komeilevan näyttämisen” (1. Johanneksen kirje 2:16; Sananlaskut 21:4). Silti jotkut kristillisen seurakunnan yhteydessä olevat yksilöt ovat ilmaisseet tällaisia piirteitä avioliittoneuvotteluissaan. Jotkut jäljittelevät maailmaa esittelemällä morsiamesta saatua suurta maksua tai sen kuittia. Toisaalta eräästä Afrikassa sijaitsevasta Vartiotorni-seuran haaratoimistosta raportoidaan: ”Jotkut aviomiehet eivät ole osoittaneet kunnioitusta, kun perhe on ollut kohtuullinen vaatimuksissaan, vaan heidän mielestään heidän vaimonsa on hankittu ’vuohen’ hintaan.”

Korkean morsiamenhinnan ahnehtiminen on saanut joistakin kristityistä otteen ja johtanut traagisiin seurauksiin. Ajatellaanpa esimerkiksi seuraavaa eräästä toisesta Vartiotorni-seuran haaratoimistosta tullutta raporttia: ”Naimattomien veljien on yleensä vaikeaa päästä naimisiin tai sisarten löytää puoliso. Sen tähden on yhä useampia jouduttu erottamaan sukupuolisen moraalittomuuden vuoksi. Jotkut veljet lähtevät kaivoksiin etsimään kultaa tai timantteja, joiden myyntituloilla he voisivat mennä naimisiin. Siihen saattaa mennä pari vuotta lisää, ja tavallisesti he heikentyvät hengellisesti, koska he eivät ole veljien ja seurakunnan yhteydessä.”

Välttääkseen tällaiset surulliset seuraukset kristittyjen vanhempien tulisi noudattaa seurakunnan kypsien jäsenten esimerkkiä. Vaikkei apostoli Paavali ollut isä, hän toimi järkevästi ollessaan tekemisissä uskonveljiensä kanssa. Hän vältti huolellisesti tulemasta kenellekään kalliiksi taakaksi (Apostolien teot 20:33). Kristittyjen vanhempien tulisi varmastikin miettiä hänen epäitsekästä esimerkkiään ryhtyessään neuvottelemaan morsiamenhinnasta. Paavali kirjoittikin Jumalan henkeyttämänä: ”Tulkaa yhdessä minun jäljittelijöikseni, veljet, ja pitäkää silmänne suunnattuina niihin, jotka vaeltavat sen esimerkin mukaisesti, joka teillä on meissä.” (Filippiläisille 3:17.)

Esimerkkejä kohtuullisuudesta

Monet kristityt vanhemmat ovat avioliittoneuvotteluissa näyttäneet hyvää esimerkkiä kohtuullisuudesta. Ajatellaan vaikka Josephia ja hänen vaimoaan Maeta, jotka palvelevat kokoaikaisina evankelistoina.b He asuvat eräällä Salomonsaariin kuuluvalla saarella, jolla morsiamenhinnasta sopiminen tuottaa joskus ongelmia. Välttyäkseen vaikeuksilta Joseph ja Mae järjestivät tyttärensä Helenin naimisiin naapurisaarelle. Samoin tehtiin Esther-tyttären avioituessa. Joseph suostui myös siihen, että hänen vävynsä Peter maksoi huomattavasti alhaisemman morsiamenhinnan kuin olisi ollut kohtuullista odottaa. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän menettelyyn, hän selitti: ”En halunnut rasittaa vävyäni, joka on tienraivaaja.”

Myös monet afrikkalaiset Jehovan todistajat ovat olleet hyvänä esimerkkinä kohtuullisuudesta. Joillakin alueilla suurperhe odottaa yleensä saavansa tuntuvan rahasumman ennen varsinaisesta morsiamenhinnasta käytäviä neuvotteluja. Lisäksi morsiamen varmistamiseksi saatetaan sulhaselta vaatia lupaus, että hän maksaa morsiamensa nuoremman veljen tulevan morsiamenhinnan.

Tarkastellaanpa Kossin ja hänen vaimonsa Maran päinvastaista esimerkkiä. Heidän tyttärensä Beboko avioitui hiljattain erään Jehovan todistajien matkavalvojan kanssa. Ennen häitä sukulaiset painostivat vanhempia voimakkaasti antamaan heille heidän osansa jostakin korkeasta morsiamenhinnasta. Nämä pysyivät kuitenkin lujina eivätkä suostuneet noihin vaatimuksiin. Sen sijaan he neuvottelivat suoraan tulevan vävynsä kanssa ja pyysivät tyttärestään vain minimihinnan, josta he antoivat nuorelleparille puolet takaisin häävalmisteluja varten.

Toinen esimerkki samasta maasta liittyy nuoreen todistajaan nimeltä Itongo. Aluksi tämän tytön perhe pyysi kohtuullista morsiamenhintaa. Suku kuitenkin vaati korottamaan summaa. Ilmapiiri oli jännittynyt, ja näytti siltä, että sukulaiset saisivat tahtonsa läpi. Vaikka Itongo on luonteeltaan ujo, hän nousi seisomaan ja sanoi kunnioittavasti, että hän oli päättänyt mennä naimisiin Sanze-nimisen innokkaan kristityn kanssa sen mukaan, mitä oli sovittu. Sitten hän sanoi rohkeasti: ”Mbi ke” (”Asia on loppuun käsitelty”) ja istuutui. Hän sai tukea kristityltä äidiltään Sambekolta. Asiasta ei enää keskusteltu, ja pariskunta meni naimisiin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Rakastavilla kristityillä vanhemmilla on paljon tärkeämpää ajateltavaa kuin morsiamenhinnasta saatava oma hyöty. Kamerunilainen aviomies selittää: ”Anoppini sanoo minulle aina tilaisuuden tullen, että minun pitää huolehtia hänen tyttärensä tarpeista sillä rahalla, jonka olisin halunnut antaa morsiamenhinnaksi.” Rakastavat vanhemmat ovat kiinnostuneita myös lastensa hengellisestä hyvinvoinnista. Mietihän esimerkiksi Faraita ja Rudoa, jotka asuvat Zimbabwessa ja käyttävät paljon aikaa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen vapaaehtoiseen saarnaamiseen. Vaikkeivät he ole palkkatyössä, he antoivat kaksi tytärtään avioliittoon murto-osalla siitä hinnasta, jota usein pyydetään. Miksi? He halusivat tyttäriensä pääsevän naimisiin sellaisten miesten kanssa, jotka todella rakastavat Jehovaa. ”Pidimme tärkeämpänä molempien tyttäriemme ja vävyjemme hengellisyyttä”, he selittivät. Todella virkistävää! Sukulaiset, jotka osoittavat rakkaudellista kiinnostusta avioituneiden lastensa hengellistä ja aineellista hyvinvointia kohtaan, ansaitsevat kiitoksen.

Kohtuullisuus hyödyllistä

Salomonsaarilla asuvien Josephin ja Maen antelias ja huolehtiva tapa hoitaa tyttäriensä avioliitot toi siunauksia. Heidän vävynsä eivät velkaantuneet. Molemmat pariskunnat ovat sen sijaan voineet levittää Valtakunnan sanomaa monia vuosia kokoaikaisesti. Muistellessaan menneitä Joseph sanoo: ”Perheemme tekemät päätökset ovat johtaneet runsaisiin siunauksiin. Kyllähän jotkut sellaiset, jotka eivät ymmärtäneet asiaa, painostivat meitä ajoittain voimakkaasti, mutta minulla on hyvä omatunto ja olen tyytyväinen, kun näen lapseni ahkerina ja vahvoina Jehovan palveluksessa. Hekin ovat onnellisia, ja me olemme vaimoni kanssa enemmän kuin onnellisia.”

Yksi hyöty on ollut hyvät suhteet sukulaisten välillä. Esimerkiksi Zondai ja Sibusiso palvelevat vapaaehtoisina työntekijöinä vaimojensa kanssa, jotka ovat lihallisia sisaruksia, Vartiotorni-seuran Zimbabwen-haaratoimistossa. Heidän appensa Dakarai on kokoaikainen evankelista eikä ole palkkatyössä. Morsiamenhinnasta käytyjen neuvottelujen aikana hän sanoi, että hänelle kelpaisi se, mitä heillä vain olisi varaa tarjota. ”Olemme hyvin kiintyneitä appeemme”, sanovat Zondai ja Sibusiso, ”ja tekisimme kaiken voitavamme hänen hyväkseen, jos hän sattuisi tarvitsemaan jotakin.”

Kohtuullisuus morsiamenhinnasta sovittaessa edistää tosiaan perheonnea. Nuoripari esimerkiksi välttyy velkaantumiselta, minkä ansiosta heidän on helpompi totutella avioelämään. Monet nuoretparit ovatkin voineet tavoitella hengellisiä siunauksia, kuten osallistumista koko ajallaan kiireellisen tärkeään saarnaamistyöhön ja opetuslasten tekemiseen. Tämä vuorostaan tuo kunniaa avioliiton rakkaudelliselle Alkuunpanijalle, Jehova Jumalalle. (Matteus 24:14; 28:19, 20.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 27]

MORSIAMENHINTA PALAUTETAAN

Joissakin yhteisöissä morsianta ja hänen vanhempiaan halveksitaan, jos morsiamenhinta on alhainen. Ylpeys ja halu kerskailla perheen asemalla ovatkin joskus vaikuttimena sille, että hinta neuvotellaan korkeaksi. Eräs Lagosissa Nigeriassa asuva perhe on virkistävän erilainen. Dele-niminen vävy kertoo:

”Vaimoni perhe vapautti minut monista kustannuksista, jotka liittyvät perinteiseen morsiamenhintaseremoniaan, kuten kalliiden vaatekertojen ostamisesta. Kun perheeni antoi heille morsiamenhinnan, heidän puhemiehensä kysyi, halusiko perheeni ottaa tytön vaimoksi vai tyttäreksi. He vastasivat yhteen ääneen haluavansa ottaa hänet tyttärekseen. Silloin morsiamenhinta palautettiin meille samassa kirjekuoressa.

Arvostan vieläkin sitä, miten appivanhempani hoitivat häämme. Kunnioitan heitä syvästi sen vuoksi. Pidän heitä hyvin läheisinä sukulaisina, koska heillä on niin erinomainen hengellinen näkemys. Se on vaikuttanut myös valtavasti siihen, miten suhtaudun vaimooni. Arvostan häntä suuresti sen ansiosta, miten hänen perheensä kohteli minua. Kun meillä on erimielisyyksiä, en anna niiden kehittyä ongelmaksi. Heti kun muistan, millaisesta perheestä hän tulee, erimielisyys kutistuu olemattomiin.

Perheidemme välille on kehittynyt luja ystävyys. Vielä nytkin, kaksi vuotta häidemme jälkeen, isä lähettää vaimoni perheelle lahjoja ja ruokatarvikkeita.”