Elämää ja saarnaamista tulivuoren varjossa

”SE ON pelottava kokemus. Kyseessä voisi yhtä hyvin olla maailmanloppu, josta Raamattu puhuu. Meidän täytyy pysyä valppaina ja säilyttää hyvä asema Jehova Jumalan edessä joka hetki.” Näin sanoi Víctor, Jehovan todistaja, kertoessaan, millaista on elää aivan Popocatépetl-tulivuoren, puhekielessä Popon, tuntumassa Meksikossa.

Tämä jyrisevä tulivuori on ollut kansainvälisissä uutisotsikoissa vuodesta 1994 lähtien.a Viranomaiset ovat määrittäneet erittäin vaaralliseksi vyöhykkeeksi alueen, joka on 30 kilometrin säteellä kraatterista. Erityisen vaarallinen on tulivuoren eteläpuoli, koska kraatteri on sinne päin kallellaan ja siellä on useita syviä rotkoja, joita pitkin laava ja muta voisivat virrata kraatterista.

Monet luonnollisestikin pohdiskelevat, mitä Méxicon kaupungille tapahtuisi, jos sattuisi suuri tulivuorenpurkaus. Onko tuo kaupunki vaarassa? Sen lisäksi ovat vielä kaikki Morelosin osavaltiossa tulivuoresta etelään asuvat ihmiset. Ovatko kaikki vaarassa sielläkin? Entä millaista on elää tämän tulivuoren varjossa, kun ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan?

Tulivuoren synnyttämä uhka

Méxicon keskusta on noin 70 kilometrin päässä Popocatépetlista luoteeseen, mutta jotkin esikaupungit ovat siitä vain 40 kilometrin päässä. Teoriassa koko tuo metropoli ja sen 20 miljoonaa asukasta ovat vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Mutta tuulensuunta voi muuttaa tilanteen, jos tulivuoresta purkautuu suuret määrät tuhkaa.

Tuliperäisen tuhkan vaikutukset ovat tavallisesti pahemmat tulivuoren itäpuolella. Tällä suunnalla sijaitsee Pueblan kaupunki ja useita pikkukaupunkeja, ja näin ollen erittäin vaarallisella alueella asuu noin 200 000 henkeä. Sunnuntaina 11. toukokuuta 1997 tulivuori syyti ilmaan tonneittain tuhkaa, jota levisi koko tuolle alueelle aina Veracruzin osavaltioon saakka yli 300 kilometrin päähän itään. Eteläpuolella Morelosin osavaltiossa on useissa kaupungeissa yhteensä noin 40 000 asukasta, jotka myös saattavat olla suuressa vaarassa.

Kaiken tämän keskellä elävät ja työskentelevät Jehovan todistajat. Méxicossa heitä on runsaat 90 000 noin 1 700 seurakunnassa. Vartiotorni-seuran haaratoimisto sijaitsee tämän kaupungin lähettyvillä koillisessa noin sadan kilometrin päässä tulivuoresta. Haaratoimistossa palvelee yli 800 vapaaehtoista työntekijää, ja lisäksi noin 500 vapaaehtoista työskentelee suuren rakennusprojektin yhteydessä. He kaikki ovat vaaravyöhykkeen ulkopuolella.

Morelosin osavaltiossa on noin 50 Jehovan todistajien seurakuntaa, joihin kuuluu yli 2 000 Valtakunnan julistajaa. Jotkin niistä – Tetela del Volcánissa ja Hueyapanissa sijaitsevat – ovat vain 20 kilometrin päässä kraatterista. Lisäksi idässä Pueblan osavaltion seurakunnissa on noin 600 julistajaa, joiden asuinpaikasta on matkaa tulivuorelle 20–30 kilometriä. He voisivat tietysti olla suuressa vaarassa.

Jehovan todistajat pysyvät aktiivisina

Jatkuvasta uhkasta huolimatta Jehovan todistajat eivät ole lakanneet saarnaamasta tällä seudulla. He ovat pitäneet kiinni myös säännöllisistä kristillisistä kokouksistaan, jotka antavat heille keskinäisen ykseyden ja luottamuksen tunteen näissä epäsuotuisissa olosuhteissa (Heprealaisille 10:24, 25). Eräästä seurakunnasta tulleessa raportissa sanottiin: ”Ihmisten asenne Valtakunnan hyvää uutista kohtaan on muuttunut huomattavasti. Esimerkiksi eräässä pikkukylässä on 18 ihmistä alkanut äskettäin tutkia Raamattua.”

Muuan toinen seurakunta, joka toimii 20 kilometrin päässä tulivuoresta, kirjoitti raportissaan: ”Kasvu on ollut erinomaista. Tämä seurakunta perustettiin marraskuussa 1996. Seuraavan puolen vuoden aikana kenttäpalvelukseen pätevöityi 10 henkeä. Jotkut julistajat asuvat vain vajaan 20 kilometrin päässä kraatterista. Siellä pidetään kristillisiä kokouksia, joissa käy noin 40 henkeä.”

Magdalena, joka asuu San Agustín Ixtahuixtlassa Pueblassa vain 25 kilometrin päässä tulivuoresta, on johtanut hyvin aktiivisesti raamatuntutkisteluja. Hän kertoo, mitä tapahtui erään vaarallisen purkauksen jälkeen.

”Meille ilmoitettiin, että meidän pitäisi lähteä kodeistamme, ja niin teimmekin – samalla kun taivaalta satoi tuhkaa. Hätätilanteesta huolimatta ajattelin Doradon perhettä, jonka kanssa tutkin Raamattua. Menimme joidenkin veljien kanssa heille auttaaksemme heitä siirtymään turvallisempaan paikkaan. Jehovan todistajien avustuskomitea oli jo alkanut toimia lähellä sijaitsevassa Pueblan kaupungissa. Doradoihin teki suuren vaikutuksen se, miten meitä kaikkia siellä kohdeltiin. Meidät oli majoitettu eri paikkoihin, joista oli sovittu jo etukäteen kristittyjen veljiemme kanssa. Meiltä ei puuttunut mitään, vaikka olimme kaukana kotoa. Tämä perhe oli käynyt jonkin kerran kokouksissa valtakunnansalissa, mutta heidät yllätti se rakkaus, jota heille tuntemattomat veljet osoittivat heitä kohtaan. Muutama viikko sen jälkeen, kun olimme palanneet kotiin, perhe alkoi käydä säännöllisesti kaikissa kokouksissa. Pian he olivat päteviä hyvän uutisen julistajiksi. Kaksi heistä on nyt käynyt kasteella. Nämä ovat palvelleet osa-aikaisina tienraivaajina pari kuukautta ja suunnittelevat vakituisen tienraivauksen aloittamista.”

Martha, 20-vuotias tyttö joka asuu 21 kilometrin päässä kraatterista, ei ole antanut vammaisuutensa estää häntä tarttumasta jokaiseen tilaisuuteen saarnata. Hän oppi totuuden kolme vuotta sitten, kun tulivuori alkoi taas kerran toimia. Pyörätuolin sijasta, jota olisi vaikea käyttää niillä jyrkkärinteisillä seuduilla joilla hän asuu, hän ratsastaa aasilla saarnaamaan. Samalla keinolla hän pääsee kokouksiin. Martha on syvästi kiitollinen Jehovalle siitä, että saa kuulua tähän rakkaudelliseen veljesseuraan, sillä hän on riippuvainen seurakunnan sisarten avusta päästäkseen aasinsa selkään ja sieltä alas. Hän on palveluksessa joka kuukausi yli 15 tuntia.

Näillä syrjäisillä seuduilla ihmiset painostavat usein Jehovan todistajia viettämään kanssaan uskonnollisia pyhäpäiviä. Tulcingon kylässä parinkymmenen kilometrin päässä tulivuoresta eräs mies sai tehtäväkseen käydä todistajien luona keräämässä lahjoituksia juhlia varten. Veljet selittivät hänelle kärsivällisesti, mikseivät he voineet osallistua noihin uskonnollisiin juhliin. Mies halusi saada veljiltä lahjoituksia niin sinnikkäästi, että hän alkoi seurustella heidän kanssaan ja oppi siten tuntemaan heidän uskonkäsityksiään. Hänestä oli hienoa löytää kysymyksiinsä vastauksia hänen omasta katolisesta Raamatustaan. Hän on vaimonsa ja tyttärensä kanssa käynyt kokouksissa säännöllisesti vuoden verran ja ilmaissut haluavansa hyvän uutisen julistajaksi.

Miten purkaukseen voi varautua?

Tutkijat tekevät tutkimuksiaan ja antavat virallisia raportteja vaarallisesta Popocatépetlista, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä tapahtuu ja milloin. Tiedotusvälineiden ja paikallisen väestön mukaan tulivuori voi purkautua milloin hyvänsä. Vaara on todellinen. Viranomaiset ovat tietysti hyvin huolestuneita ja haluavat varautua kaikin mahdollisin tavoin hätätilanteeseen. On kuitenkin ymmärrettävää, että heidän täytyy harkita varoituksen antamista huolellisesti, koska mitään joukkomuuttoa ei haluta saada aikaan, jollei välitöntä vaaraa ole. Mitä siis ihmisten pitäisi tehdä?

”Terävänäköinen on se, joka on nähnyt onnettomuuden ja sitten kätkeytyy, mutta kokemattomat ovat kulkeneet edelleen, ja heidän on kärsittävä rangaistus”, sanoo Raamatun sananlasku (Sananlaskut 22:3). Onkin viisasta ryhtyä tarvittaviin toimiin oman turvallisuuden varmistamiseksi, kun siihen vielä on mahdollisuus, eikä ’kulkea edelleen’ niin kuin mitään ei koskaan voisi sattua – se olisi ajan pelaamista pelottavien luonnonvoimien kanssa. Näin paikalliset Jehovan todistajat suhtautuvat asiaan.

Vartiotorni-seuran haaratoimiston edustajat pitivät hiljakkoin kokouksen Pueblan osavaltiossa palvelevien matkavalvojien kanssa, jotka ovat läheisessä yhteydessä vaaravyöhykkeellä oleviin seurakuntiin. Laadittiin suunnitelma, jonka mukaan matkavalvojat ja avustuskomitean jäsenet kävisivät jokaisen sellaisen perheen luona, joka asuu 25 kilometrin säteellä kraatterista. Näiden perheiden kanssa pohdittiin muuttoa pois vaaravyöhykkeeltä, ennen kuin paniikki iskisi. Pueblan kaupunkiin järjestettiin kuljetus ja majoitus 1 500 hengen uudelleen sijoittamiseksi. Osa perheistä muutti sukulaistensa luo toisiin kaupunkeihin.

Laajamittaisempi varoitus

Popocatépetlista lähtevä savu, tuli ja jyrinä ovat selviä merkkejä siitä, että purkaus on lähellä. Kaikkien niiden, jotka haluavat päästä turvaan, on kuunneltava viranomaisten varoituksia ja ryhdyttävä sopiviin toimiin. Tulivuoren tuntumassa asuvat Jehovan todistajat tarkkailevat tilannetta jatkuvasti huolehtiakseen omasta turvallisuudestaan sekä auttaakseen toisia näkemään vaaran ja tekemään jotain ennen kuin on liian myöhäistä.

Laajemmassa mitassa Jehovan todistajat seuraavat valppaina myös maailmantapahtumia Raamatun ennustusten valossa. Sodat, maanjäristykset, nälänhädät, sairaudet ja rikollisuus ovat aivan yhtä merkityksellisiä kuin jonkin tulivuoren toiminta. Ne kuuluvat yhteismerkkiin, joka Jeesuksen Kristuksen ennustuksen mukaan kertoisi ”asiainjärjestelmän päättymisestä”. Vaikka kukaan ei tiedä täsmälleen, milloin tuo loppu tulee, ei ole epäilystäkään siitä, että se on tulossa ja että se on erittäin lähellä. (Matteus 24:3, 7–14, 32–39.)

Ihmisten on nykyään kaikkialla kiireellisen tärkeää suhtautua vakavasti Jeesuksen varoitukseen: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä.” (Luukas 21:34.) On selvästikin viisasta toimia näin. Aivan kuten tulivuoren antamiin varoituksiin ei tule suhtautua kevyesti, mekään emme saa jättää huomiotta Ihmisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, lähestymistä. Hän kehotti: ”Tämän vuoksi osoittakaa tekin olevanne valmiit, sillä hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matteus 24:44.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 23]

Martha (aasin selässä) ja muut todistavat Popocatépetlin varjossa