Lukijoiden kysymyksiä
Matteuksen 17:20:n mukaan apostolit eivät pystyneet parantamaan kärsivää poikaa ’vähäisen uskonsa vuoksi’. Mutta Markuksen 9:29:ssä heidän kykenemättömyytensä liitetään rukoilemisen tarpeeseen. Miksi eri evankeliumikertomuksissa esitetään erilaiset syyt?
Todellisuudessa nuo kaksi kertomusta täydentävät toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään. Katsotaanpa ensin Matteuksen 17:14–20:tä. Eräs mies kertoi, että hänen poikansa oli kaatumatautinen ja että Jeesuksen opetuslapset eivät voineet parantaa nuorukaista. Silloin Jeesus paransi pojan ajamalla ulos demonin, joka tätä vaivasi. Opetuslapset kysyivät, mikseivät he voineet ajaa demonia ulos. Matteuksen kertomuksen mukaan Jeesus vastasi: ”Vähäisen uskonne vuoksi. Sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.”
Käännetäänpä nyt esiin Markuksen 9:14–29, jossa on lisää yksityiskohtia. Esimerkiksi Markuksen 9:17:ssä mainitaan sellainen yksityiskohta, että tässä tapauksessa kohtaukset, jotka olivat samanlaisia kuin kaatumataudissa, johtuivat pahasta hengestä. On huomion arvoista, että toisaalla Raamatussa kerrotaan Jeesuksen parantaneen kaatumatautisia ja demonien riivaamia ihmisiä (Matteus 4:24). Tässä nimenomaisessa tapauksessa kohtaukset aiheutti ”puhumaton ja kuuro henki”, siis paha henki, minkä lääkäri Luukas vahvistaa (Luukas 9:39; Kolossalaisille 4:14). Pane merkille Markuksen 9:18:ssa olevat sanat ”missä se [demoni] vain käy hänen kimppuunsa”. Demoni ei siis ahdistellut poikaa koko ajan vaan ainoastaan silloin tällöin. Silti opetuslapset eivät voineet parantaa nuorukaista ajamalla demonin ulos. Kun he kysyivät syytä tähän, Jeesus vastasi: ”Tämä laji ei voi lähteä ulos millään muulla kuin rukouksella.”
Luettaessa Markuksen kertomusta huolellisesti nähdään kuitenkin, että se ei ole ristiriidassa Matteuksen kertomuksen kanssa. Markuksen 9:19:ssä kerrotaan, että Jeesus valitti tuon sukupolven uskottomuutta. Ja jakeen 23 mukaan hän sanoi pojan isälle: ”Kaikkihan on mahdollista sille, joka uskoo.” Markuskin siis tähdentää uskon tärkeyttä. Jakeessa 29 hän vain mainitsee lisäyksityiskohdan. Hän lisää sen, mitä Jeesus sanoi rukouksesta, mitä taas Matteus ja Luukas eivät sisällyttäneet kertomukseensa.
Mitä siis voidaan sanoa? Eräillä muilla kerroilla sekä 12 apostolia että 70 opetuslasta ajoivat ulos pahoja henkiä (Markus 3:15; 6:13; Luukas 10:17). Tässä tapauksessa opetuslapset eivät kuitenkaan voineet tehdä niin. Miksi? Jos yhdistämme eri kertomusten yksityiskohdat, meidän täytyy tehdä sellainen päätelmä, että he eivät olleet valmistautuneet siihen tällä kertaa. Osaksi ongelma johtui ehkä siitä, millaisesta demonista oli kyse, sillä demonit saattavat ilmeisesti olla erilaisia persoonallisuudeltaan, kiinnostuksen kohteiltaan ja jopa kyvyiltään. Tämän demonin kohdalla tarvittiin erityisen vahvaa uskoa ja Jumalan avun palavaa rukoilemista. Jeesuksella tietysti oli sellaista uskoa. Hänellä oli myös rukouksen Kuulijan, Isänsä, tuki takanaan (Psalmit 65:2). Jeesus ei ainoastaan pystynyt parantamaan kärsivää poikaa ajamalla demonin ulos, vaan hän myös teki niin.