Kirkkojen synnintunnustus

”Paavi vaatii kirkon tilille.” ”Inkvisitio ja juutalaisvastaisuus – kirkko valmistelee mea culpaansa.”a ”Mea culpa natsien toimeenpanemien juutalaisvainojen vuoksi.” ”Metodistit pyytävät lännen intiaaneilta anteeksi.”

OLETKO lukenut tällaisia otsikoita? Kirkot näyttävät yhä useammin myöntävän syyllisyytensä ja pyytävän anteeksi sitä, mitä ne ovat vuosisatojen varrella tehneet. Tiedotusvälineet kertovat tasaiseen tahtiin paavin uusista synnintunnustuksista.

Kun paavi pyytää anteeksi

Vuosina 1980–96 Johannes Paavali II tunnusti kirkon menneitä virheitä tai esitti anteeksipyynnön ainakin 94 kertaa, sanoo Vatikaanin asioiden kommentaattori Luigi Accattoli tätä aihetta käsittelevässä kirjassaan (Quando il papa chiede perdono). Accattolin mukaan ”ainoastaan paavi voi katolisessa kirkossa todella tunnustaa syntejä”. Ja näin hän on tehnytkin viitatessaan katolisen historian kiistellyimpiin sivuihin: ristiretkiin, sotiin, diktatuurien tukemiseen, kirkkojen hajaannukseen, juutalaisvastaisuuteen, inkvisitioon, mafiaan ja rasismiin. Kardinaaleille vuonna 1994 lähettämässään muistiossa (jota jotkut pitävät paavinvallan tärkeimpänä asiakirjana) Johannes Paavali II ehdotti ”vuosituhannen yleistä synnintunnustusta”.

Useat prelaatit ovat seuranneet paavin esimerkkiä. Italialainen lehti Il Giornale kertoi joulukuussa 1994: ”Monet amerikkalaiset piispat ovat esiintyneet televisiossa ja esittäneet julkisia anteeksipyyntöjä.” Minkä johdosta? Koska he eivät ole suhtautuneet tarpeeksi vakavasti pedofiilipappien muodostamaan ongelmaan, monien nuorten uhrien vahingoksi. Tammikuussa 1995 La Repubblica -lehti kertoi ”nykyajan katolisuuden historiassa ennennäkemättömästä eleestä”: visainen kysymys paavi Pius XII:n vaikenemisesta natsien hirmutekojen suhteen on otettu puheeksi. Samassa kuussa tuo lehti ilmoitti, että saksalaiset piispat pyysivät anteeksi natsien rikoksia tukeneiden roomalaiskatolilaisten ”monia virheitä”. Eri protestanttiset kirkot ovat niin ikään alkaneet harjoittaa itsekritiikkiä.

Miksi?

Raamattu kehottaa meitä pyytämään anteeksi, kun olemme toimineet väärin, ja monet kiittävät kirkkoja niiden itsekritiikistä (Jaakobin kirje 5:16). Mutta miksi kirkot tekevät näin? Miten sen pitäisi vaikuttaa omaan näkemykseemme niistä?

[Alaviite]