”Kunnioita Jehovaa kalleuksillasi” – miten?

”KUNNIOITA Jehovaa kalleuksillasi ja kaiken satosi ensi hedelmillä.” Näissä henkeytetyissä, viisaissa sanoissa, jotka kirjoitettiin noin 2 600 vuotta sitten, piilee sen avain, että saa Jehovalta runsaasti siunauksia, sillä kirjoittaja jatkaa: ”Silloin varastosi täyttyvät yltäkylläisyydellä, ja sinun kuurna-altaasi pursuvat uutta viiniä.” (Sananlaskut 3:9, 10.)

Mutta mitä Jumalan kunnioittaminen merkitsee? Millä kalleuksilla meidän tulee Jehovaa kunnioittaa? Entä miten voimme tehdä niin?

”Kunnioita Jehovaa”

Kunniaa tarkoittava pääasiallinen heprean sana Raamatussa on ka·vōdʹ, jonka kirjaimellinen merkitys on ’painavuus’. Jonkun kunnioittaminen merkitsee siis hänen pitämistään painoarvoltaan merkittävänä, vaikuttavana tai merkityksellisenä. Toinen kunniaa tarkoittava heprean sana jeqarʹ käännetään myös vastineilla ”kallisarvoinen” ja ”kalleudet”. Samaten kreikkalainen sana ti·mēʹ, joka on Raamatussa käännetty ”kunniaksi”, välittää ajatuksen arvostamisesta, arvosta, kallisarvoisuudesta. Siksi toista kunnioitetaan osoittamalla häntä kohtaan syvää kunnioitusta ja arvostusta.

Kunnioittamiseen liittyy myös toinen näkökohta. Ajatellaanpa kertomusta uskollisesta juutalaismiehestä Mordokaista, joka kerran paljasti muinaisen Persian kuninkaan Ahasveroksen henkeä vastaan suunnatun salajuonen. Kun kuningas myöhemmin sai tietää, että Mordokaille ei ollut osoitettu mitään kunniaa tuon teon johdosta, hän kysyi pääministeriltään Hamanilta, miten parhaiten kunnioitettaisiin miestä, johon kuningas oli mieltynyt. Haman luuli, että tällainen kunnia kohtaisi häntä, mutta hän erehtyi pahan kerran! Joka tapauksessa hän sanoi, että sellainen henkilö pitäisi pukea ”kuninkaalliseen pukuun” ja hänen pitäisi ratsastaa ”hevosella, jolla kuningas ratsastaa”. Lopuksi hän sanoi: ”Heidän on pantava hänet ratsastamaan hevosen selässä kaupungin torilla, ja heidän on huudettava hänen edellään: ’Näin tehdään miehelle, jonka kunniaan itse kuningas on mieltynyt.’” (Ester 6:1–9.) Tässä tapauksessa kunnian osoittamiseen jollekulle sisältyi hänen julkinen korottamisensa, niin että kaikki ihmiset pitäisivät häntä suuressa arvossa.

Samalla tavoin Jehovan kunnioittamiseen liittyy kaksi näkökohtaa: se että henkilökohtaisesti annetaan hänelle suuri arvo ja että hänet korotetaan julkisesti osallistumalla hänen nimensä julkiseen julistamiseen ja tukemalla tätä työtä.

Mitä ovat ”kalleutesi”?

Kalleuksiimme kuuluvat varmastikin elämämme, aikamme, lahjamme ja voimamme. Entä aineellinen omaisuutemme? Ajattelehan, mitä Jeesus sanoi nähdessään varattoman lesken pudottavan kaksi pientä, vähäarvoista lanttia temppelin rahalippaaseen. Hän sanoi: ”Tämä leski, vaikkakin köyhä, pudotti enemmän kuin he kaikki. Sillä kaikki nämä [muut lahjoittajat] pudottivat lahjoja liiastaan, mutta tämä pudotti puutteestaan kaikki elatusvaransa, jotka hänellä oli.” (Luukas 21:1–4.) Jeesus puhui tästä leskestä arvostavasti siksi, että tämä edisti varoillaan Jehovan palvontaa.

Salomon mainitsemiin kalleuksiin kuuluu siis selvästikin myös kaikki se aineellinen, mitä saatamme omistaa. Ja ilmaukseen ”kaiken satosi ensi hedelmät” sisältyy sellainen ajatus, että annamme Jehovalle kalleuksistamme parhaan osan.

Mutta miten aineellisen antaminen voi tuottaa kunniaa Jumalalle? Eikö kaikki jo kuulukin hänelle? (Psalmit 50:10; 95:3–5.) ”Kaikki tulee sinulta”, myönsi kuningas Daavid vilpittömässä rukouksessa Jehovalle. Ja suuresta lahjoituksesta, jonka hän ja hänen kansansa antoivat temppelin rakentamisen hyväksi, hän sanoi: ”Omasta kädestäsi me olemme antaneet sinulle.” (1. Aikakirja 29:14.) Kun siis tarjoamme Jehovalle lahjoja, me pelkästään palautamme, mitä hän on sydämensä hyvyydestä antanut meille (1. Korinttilaisille 4:7). Kuten edellä totesimme, Jehovan kunnioittamiseen sisältyy kuitenkin hänen korottamisensa toisten silmissä. Ja tosi palvonnan edistämiseen käytetyt aineelliset lahjat tuovat kunniaa Jumalalle. Raamatussa on erinomaisia esimerkkejä tämänlaisesta Jehovan kunnioittamisesta.

Menneiden aikojen esimerkkejä

Noin 3 500 vuotta sitten, kun koitti Jehovan aika järjestää tabernaakkeli israelilaisten palvontapaikaksi erämaassa, Jumalan antaman suunnitelman toteuttamiseksi tarvittiin erilaisia kallisarvoisia tavaroita. Jehova käski Moosesta kehottamaan ’jokaista altissydämistä tuomaan annin Jehovalle’ (2. Mooseksen kirja 35:5). Kertomus jatkuu: ”He tulivat, jokainen jonka sydän häntä kehotti, ja he toivat, jokainen jonka henki häntä kannusti, annin Jehovalle kohtaamisteltan tekemistä varten ja kaikkea sen palvelusta ja pyhiä vaatteita varten.” (2. Mooseksen kirja 35:21.) Heidän vapaaehtoinen uhrilahjansa osoittautui itse asiassa niin paljon suuremmaksi kuin tuohon työhön tarvittiin, että kansan täytyi ’lakata tuomasta niitä’! (2. Mooseksen kirja 36:5, 6.)

Katsotaanpa toista esimerkkiä. Kun tabernaakkeli oli täyttänyt tarkoituksensa ja valmisteltiin temppelin rakentamista, Daavid antoi suuren henkilökohtaisen lahjoituksen tuota temppeliä varten, jonka hänen poikansa Salomo rakentaisi. Hän myös kehotti muita tekemään samoin, ja ihmiset osoittivat vastakaikua lahjoittamalla kalleuksia Jehovalle. Yksistään hopea ja kulta vastaisivat noin 250:tä miljardia markkaa nykyrahassa. ”Ja kansa ilostui sen johdosta, että he antoivat vapaaehtoisia uhrilahjoja.” (1. Aikakirja 29:3–9; 2. Aikakirja 5:1.)

Meidän aikamme ”vapaaehtoisia uhrilahjoja”

Miten me voimme osallistua iloiseen vapaaehtoisten uhrilahjojen antamiseen nykyään? Tärkein työ, mikä maailmassa on tänä aikana meneillään, on Valtakunnan saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen (Matteus 24:14; 28:19, 20; Apostolien teot 1:8). Ja Jehova on katsonut sopivaksi uskoa Valtakunnan maanpäälliset edut todistajiensa valvontaan (Jesaja 43:10).

On selvää, että Jehovan todistajien nykyään tekemän työn rahoittamiseen tarvitaan varoja. Rahaa tarvitaan valtakunnansalien, konventtisalien, haaratoimistojen, painojen ja Betel-kotien rakentamiseen ja ylläpitoon. Myös erikielisten Raamattujen ja Raamattuun perustuvien julkaisujen valmistamisesta ja levittämisestä koituu kuluja. Miten tällaiset järjestöön liittyvät kulut peitetään? Lahjoituksilla, jotka ovat täysin vapaaehtoisia!

Suurin osa lahjoituksista tulee yksityisiltä ihmisiltä, joilla ei ole paljon varoja, niin kuin ei ollut leskelläkään, jota Jeesus tarkkaili. Koska he haluavat osaltaan kunnioittaa Jehovaa tällä tavalla, he lahjoittavat vaatimattomia summia ”todellisen kykynsä mukaan” ja toisinaan jopa ”yli – – todellisen kykynsä” (2. Korinttilaisille 8:3, 4).

”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa”, sanoi apostoli Paavali Korintin kristityille (2. Korinttilaisille 9:7). Iloinen antaminen kysyy hyvää suunnittelua. Paavali neuvoi korinttilaisia: ”Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin, jottei keräyksiä tapahdu silloin kun saavun.” (1. Korinttilaisille 16:2.) Samalla tavalla ne, jotka haluavat lahjoittaa Valtakunnan työn hyväksi nykyään, voivat yksityisesti ja vapaaehtoisesti panna sivuun osan tuloistaan tätä tarkoitusta varten.

Jehova siunaa niitä jotka kunnioittavat häntä

Vaikkei aineellinen hyvinvointi itsessään johdakaan hengelliseen hyvinvointiin, niin kalleuksiemme – aikamme, voimamme ja varojemme – käyttäminen anteliaasti Jehovan kunniaksi tuo paljon siunauksia. Tämä johtuu siitä, että Jumala, jolle kaikki kuuluu, vakuuttaa: ”Antelias sielu lihavaksi tehdään, ja joka antaa toisille runsaasti juotavaa, saa itse myös runsaasti juotavaa.” (Sananlaskut 11:25.)

Kuningas Daavidin kuoltua hänen poikansa Salomo käytti isänsä kokoamat vapaaehtoiset annit loistavan temppelin rakentamiseen, kuten Jehova oli määrännyt. Ja niin kauan kuin Salomo palvoi Jumalaa uskollisesti, ”Juuda ja Israel asuivat turvassa – – Danista Beersebaan asti kaikkina Salomon päivinä” (1. Kuninkaiden kirja 4:25). Varastot täyttyivät, viinialtaat pursuivat – niin kauan kuin Israel ’kunnioitti Jehovaa kalleuksillaan’.

Myöhemmin Jehova sanoi profeetta Malakian välityksellä: ”’Koetelkaahan minua tässä suhteessa’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’enkö minä avaa teille taivaiden sulkuportit ja todella vuodata päällenne siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole.’” (Malakia 3:10.) Jehovan palvelijoiden nykyinen hengellinen hyvinvointi on todiste siitä, että Jumala on pitänyt lupauksensa.

Jehova on varmasti tyytyväinen, kun teemme osamme Valtakunnan asian edistämisessä (Heprealaisille 13:15, 16). Hän myös lupaa pitää meistä huolen, jos etsimme ”jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” (Matteus 6:33). ’Kunnioittakaamme Jehovaa kalleuksillamme’ tuntien suurta sydämen iloa.

[Tekstiruutu s. 29]

Näin jotkut haluavat antaa lahjoitukset maailmanlaajuiseen työhön:

Monet panevat syrjään tai sisällyttävät talousarvioonsa summan vietäväksi lahjalaatikoihin, joissa on teksti ”Lahjoituksia maailmanlaajuiseen Valtakunnan työhön (Matteus 24:14)”. Seurakunnat lähettävät Suomessa nämä varat kuukausittain Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistoon.

Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita, voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä pitäisi mainita selvästi, että ne ovat lahjoituksia.

Ehdolliset lahjoitukset:

Rahaa voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan haltuun siten, että lahjoittaja voi saada sitä takaisin tarpeen mukaan.

Vakuutukset:

Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista sellaisista järjestelyistä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.

Testamentit:

Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.

Saadaksesi lisätietoja tai neuvoja näistä asioista kirjoita osoitteeseen Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa.

Puhelin: (09) 825 885.