Miten säilyttää ilo kokoaikaisessa palveluksessa
RAAMATUN ennustusten täyttyminen osoittaa selvästi, että elämme tämän jumalattoman järjestelmän viimeisiä päiviä. Koska Jehova Jumalan palvelijat ymmärtävät tämän, he käyttävät niin paljon aikaa kuin suinkin vain järkevästi voivat hänen Valtakuntansa hyvän uutisen levittämiseen. Yli 600 000 Jehovan todistajaa on järjestänyt elämänsä niin, että he voivat osallistua kokoaikaiseen palvelukseen. Jotkut heistä ovat kokoaikaisia Valtakunnan julistajia eli tienraivaajia. Toiset ovat vapaaehtoistyössä Betelissä Vartiotorni-seuran päätoimistossa tai sen haaratoimistoissa. Toiset taas palvelevat lähetystyöntekijöinä tai matkavalvojina.
Raamattu osoittaa, että viimeisinä päivinä olisi ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Kreikankielisessä Raamatun tekstissä käytetään ilmausta, joka voitaisiin kääntää ”raivoisiksi määräajoiksi”. Kenenkään ei siksi pitäisi odottaa elämän olevan meidän aikanamme ongelmatonta. Joidenkin kristittyjen sananpalvelijoiden ongelmat tuntuvat niin vakavilta, että he saattavat miettiä, voivatko he jatkaa kokoaikaista palvelusta vai täytyykö heidän lopettaa.
Millaiset tilanteet voivat saada jonkun arvioimaan uudelleen tilannettaan tienraivaajana, Betelin vapaaehtoistyöntekijänä, matkavalvojana tai lähetystyöntekijänä? Ehkä hänellä on jokin vakava terveysongelma. Kenties iäkäs tai heikkokuntoinen sukulainen tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Avioparille saattaa tulla perheenlisäystä. Kenenkään, joka lopettaa tienraivauksen tällaisista syistä ja raamatullisten velvollisuuksien vuoksi, ei tarvitse hävetä tällaisen muutoksen tekemistä.
Mutta entä jos joku suunnittelee kokoaikaisen palveluksen lopettamista ilon puuttumisen takia? Kenties tienraivaaja ei juuri saa vastakaikua palveluksessaan ja pohtii, miksi hän jatkaisi uhrautuvaa elämäänsä, kun vain hyvin harvat kuuntelevat. Ehkä Betelin vapaaehtoistyöntekijä ei erikoisesti pidä hänelle määrätystä työstä. Tai saattaa olla, että heikko terveys, joka ei kuitenkaan estä tienraivausta, kuluttaa ihmistä ja lopulta riistää häneltä onnellisuuden. Miten tällaiset yksilöt voivat säilyttää ilonsa? Pohditaanpa joidenkin kokeneiden sananpalvelijoiden ajatuksia.
Pettymysten kohtaaminen
Sveitsiläinen Anny kävi Vartiotornin raamattukoulun Gileadin vuonna 1950. Hän odotti pääsevänsä merentakaisille lähetyskentille. Kun Anny määrättiin takaisin Betel-työhön Eurooppaan, hän oli pettynyt. Hän otti kuitenkin vastaan hänelle määrätyn työn käännöstoimistossa ja tekee edelleen samaa työtä. Miten hän voitti pettymyksensä? ”Työtä oli ja on edelleen paljon. Minun tunteeni ja mielihaluni eivät ole yhtä tärkeitä kuin tämä työ”, Anny selittää.
Jos olemme pettyneitä saamaamme tehtävään, ehkä voimme kehittää samanlaista asennetta kuin on Annylla. Henkilökohtaiset mieltymyksemme eivät ole kaikki kaikessa. Tärkeintä on se, että kaikki Valtakunnan sanoman levittämiseen liittyvät eri tehtävät hoidetaan hyvin. Sananlaskujen 14:23:ssa sanotaan, että ”kaikenlaisesta uurastuksesta on hyötyä”. Annettiinpa meille millainen tehtävä tahansa, sen tekeminen uskollisesti vaikuttaa osaltaan Valtakunnan työn loppuun saattamiseen. Ja tällainen Jumalan antama työ voi tuottaa suurta tyydytystä – tosiaan iloa. (Vrt. 1. Korinttilaisille 12:18, 27, 28.)
Tuleminen toimeen toisten kanssa
Kokoaikaisessa palveluksessa ollaan läheisissä kosketuksissa kaikenlaisiin ihmisiin: oltaessa kenttäpalveluksessa, työskenneltäessä Betelissä, asuttaessa lähetyskodissa tai vierailtaessa kierrosvalvojana seurakunnassa toisensa perään. Siksi ilo riippuu paljolti siitä, miten hyvin tulemme toimeen toisten kanssa. Nämä ’raivoisat ajat’, jollaisia näiden viimeisten päivien ennustettiin olevan, panevat kuitenkin ihmissuhteet kovalle koetukselle. Miten Jumalan palvelija voi välttää menettämästä iloaan, vaikka joku olisikin pahoittanut hänen mielensä? Ehkä voimme oppia jotakin Wilhelmiltä.
Wilhelmistä tuli Betel-perheen jäsen Euroopassa vuonna 1947. Sen jälkeen hän oli tienraivaustyössä ja palveli matkavalvojana. ”Jos vaimoni ja minä näemme asioita, jotka eivät mielestämme ole kohdallaan tai jotka huolestuttavat meitä, kerromme Jehovalle tunteistamme ja jätämme sitten asiat hänen huolekseen”, Wilhelm selittää (Psalmit 37:5).
Ehkä sinua on vaivannut jonkun sellaisen kristityn toverisi käytös, joka on puhunut sinulle epäkunnioittavasti tai ajattelemattomasti. On hyvä muistaa, että me kaikki kompastumme puheessamme monta kertaa (Jaakobin kirje 3:2). Mikset tällaisessa tilanteessa vetäytyisi lähelle ”rukouksen Kuulijaa”? (Psalmit 65:2.) Puhu asiasta Jehovalle ja jätä se sitten hänen käsiinsä. Jos Jumala haluaa tehdä muutoksia, hän myös tekee niitä. Lähetyskodissa asuvien on ehkä tarpeen pitää tämä mielessään, jos tällaista painetta ilmenee, sillä se auttaa heitä säilyttämään ilonsa Jehovan palveluksessa.
Kun terveys on heikko
Vain harvat ovat aina terveitä. Jopa ne, jotka ovat niin sanotusti parhaassa iässä, voivat masentua tai sairastua. Heikko terveys voi pakottaa jotkut lopettamaan kokoaikaisen palveluksen, mutta he tekevät sen jälkeen erinomaista työtä Valtakunnan julistajina. Toiset taas voivat jatkaa kokoaikaista palvelusta heikosta terveydestä huolimatta. Ajattelehan esimerkiksi Hartmutia ja Gislindiä.
Hartmut ja Gislind ovat aviopari, ja he ovat 30 vuotta toimineet tienraivaajina ja lähetystyöntekijöinä sekä olleet matkatyössä. Heillä molemmilla on ollut vakavia sairauksia, jotka ovat toisinaan uuvuttaneet heidät fyysisesti ja henkisesti. He ovat siitä huolimatta tehneet erinomaista työtä ja voineet rohkaista toisia, joilla on samanlaisia koettelemuksia. Millaisia neuvoja he antavat? ”Katso tulevaisuuteen, älä menneisyyteen. Tee parhaasi kaikissa tilanteissa. Kukin päivä saattaa tuoda tullessaan vain yhden tilaisuuden ylistää Jehovaa. Käytä tuo tilaisuus hyväksesi ja nauti siitä.”
Mietihän Hannelore-nimisen sisaren tapausta. Hän on ollut toistuvasti sairaana niiden 30 vuoden aikana, jotka hän on ollut tienraivaajana, lähetystyöntekijänä, matkatyössä miehensä rinnalla ja Betel-palveluksessa. Hannelore sanoo: ”Keskityn Saatanan herättämään kiistakysymykseen – että ihmiset palvelevat Jehovaa vain silloin, kun se on heille helppoa. Kestämällä koettelemuksia voin osaltani todistaa Saatanan olevan väärässä.” Tämä voi olla voimakas motiivi. Muista, että sinun uskollisuutesi Jehovaa kohtaan koetuksissa on hänelle tärkeää. (Job 1:8–12; Sananlaskut 27:11.)
Yrittäessäsi tehdä tasapainoisen päätöksen, kun on kyse terveydestäsi, mieti kahta asiainjärjestelmän päättymistä koskevan Jeesuksen Kristuksen ennustuksen piirrettä. Jeesus ennusti, että tulisi olemaan ruttotauteja paikassa toisensa jälkeen. Lisäksi hän sanoi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa.” (Matteus 24:3, 14; Luukas 21:11.) Jeesus tiesi, että viimeisinä päivinä hänen seuraajansa kamppailisivat sairauksia vastaan. Mutta hän tajusi, etteivät saarnaamistyötä tekisi ainoastaan ne, joiden terveys on hyvä, vaan myös ne, joilla on vakavia sairauksia. Jos pystymme jatkamaan kokoaikaista palvelusta heikosta terveydestä huolimatta, Jehova ei unohda sitä rakkautta, jota osoitamme hänen nimeään kohtaan (Heprealaisille 6:10).
Ilon säilyttäminen ihmisten välinpitämättömyydestä huolimatta
Asenteeseemme voi vaikuttaa se, miten ihmiset reagoivat, kun saarnaamme Valtakunnan sanomaa. ”Jopa tienraivaajien mielestä on vaikeaa saada aikaan keskusteluja ovenavaajien kanssa”, sanoi eräs kokenut sananpalvelija. ”Meidän kaikkien on taisteltava, jotta voisimme säilyttää ilomme.” Ihmisten välinpitämättömyys voi tosiaan vähentää kenttäpalveluksesta saamaamme iloa. Miten sitten tienraivaaja, joka kohtaa jatkuvasti välinpitämättömyyttä, voi säilyttää ilonsa? Kokeneet sananpalvelijat esittävät seuraavia käytännössä koeteltuja ehdotuksia.
Välinpitämättömyys on haaste, mutta sen ei tarvitse merkitä tappiota. Yleinen välinpitämättömyys ei itsessään ole syy lopettaa kokoaikaista palvelusta. Voimme säilyttää ilomme kohdatessamme välinpitämättömyyttä, jos varaamme riittävästi aikaa Raamatun intensiiviseen tutkimiseen. Raamattu ’varustaa meidät kaikkeen hyvään työhön’, myös puhumaan niille, jotka sulkevat korvansa hyvältä uutiselta (2. Timoteukselle 3:16, 17). Vaikka ihmiset eivät halunneet kuunnella profeetta Jeremiaa, se ei saanut häntä lopettamaan (Jeremia 7:27). Tutkiessamme Raamattua kristillisten julkaisujen avulla meidän on hyvin hyödyllistä panna merkille ajatuksia, jotka vahvistavat uskoamme ja auttavat kohtaamaan välinpitämättömyyttä.
Olkoonkin, että välinpitämättömyys on haastavaa, meidän on hyvä tutkia omaa asennettamme niitä ihmisiä kohtaan, joille saarnaamme. Miksi he ovat välinpitämättömiä? Yksi syy yleiseen välinpitämättömyyteen esimerkiksi joissakin osissa Eurooppaa on väärän uskonnon surkea maine. Ihmiset ajattelevat, ettei uskonnolla enää ole sijaa heidän elämässään, ja he haluavat olla siitä täysin erossa. Meidän täytyy olla joustavia ja keskustella heidän kanssaan heidän elämäänsä vaikuttavista asioista, kuten työttömyydestä, terveydestä, rikollisuudesta, suvaitsemattomuudesta, ympäristöstä ja sodan uhasta.
Voisimme johdannossamme viitata aiheeseen, joka puhututtaa paikkakuntalaisia. Dietmar kokeili tätä saarnatessaan kylässä, missä hän oli saanut vain vähän tuloksia. Eräs asukas mainitsi, että kylää oli edellisenä päivänä kohdannut murhenäytelmä. Dietmar ilmaisi kaikilla ovilla sen jälkeen, että hän oli vilpittömästi pahoillaan tuon järkyttävän tapauksen johdosta. ”Yhtäkkiä ihmiset alkoivat puhua”, hän sanoo. ”Tapaus oli kaikkien mielessä. Kävin tuona päivänä monia hienoja keskusteluja, koska osoitin olevani kiinnostunut heidän elämästään.”
Meidän täytyy todistaa ihmisille Valtakunnasta, missä sitten tapaammekin heitä. Vapaamuotoinen todistaminen voi olla hedelmällistä, ja voimme valmentaa itseämme siihen soveltamalla raamatullisessa kirjallisuudessa esitettyjä ehdotuksia. Voimme saada iloa muutamasta ystävällisestä sanasta, jotka voimme vaihtaa ovenavaajan kanssa, tai siitä, että levitämme hänelle Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet. Jos olemme tehneet uusintakäyntejä ja alkaneet johtaa raamatuntutkistelua kiinnostuneelle, voisimme tiedustella häneltä: ”Tiedätkö ketään toista, joka haluaisi tutkia Raamattua?” Voisimme tällä tavalla saada uuden raamatuntutkistelun. Olkaamme joka tapauksessa myönteisiä ja turvautukaamme rukouksessa Jehovaan antamatta välinpitämättömyyden masentaa meitä.
Rohkaisua toisilta
Jürgen ja Christiane ovat toimineet tienraivaajina ja tehneet matkatyötä yli 30 vuotta. Kerran heidän tehtävämääräykseensä kuului saarnaaminen alueella, missä useimmat ihmiset olivat välinpitämättömiä ja omapäisiä. Jürgen ja hänen vaimonsa kaipasivat kovasti rohkaisua. Jostain syystä muut seurakuntalaiset eivät vastanneet heidän tarpeisiinsa.
Jürgen tietää siis kokemuksesta, että ”joillakuilla tienraivaajilla on kovaa. He tarvitsevat enemmän kannustusta vanhimmilta ja muilta julistajilta.” Jumala käski Moosesta rohkaisemaan ja vahvistamaan Joosuaa (5. Mooseksen kirja 3:26–28). Ja kristittyjen pitäisi antaa rohkaisua toinen toiselleen (Roomalaisille 1:11, 12). Valtakunnan julistajat voivat rohkaista kokoaikaista palvelusta tekeviä esittämällä rakentavia ajatuksia ja olemalla aika ajoin palveluksessa heidän kanssaan.
Jehovan ilo – meidän linnoituksemme
Ne kristityt, jotka ovat olleet suuren osan elämästään tienraivaajina tai lähetystyöntekijöinä, palvelleet Betelissä tai vierailleet seurakunnissa matkatyössä, ovat havainneet, että useimmat ongelmat ovat lyhytaikaisia mutta jotkin pitkällisiä. Meidän ei pitäisi menettää iloamme edes niiden harvojen ongelmien takia, jotka eivät näytä poistuvan koskaan. Ramon, joka on palvellut ulkomaisella määräalueella yli 45 vuotta, sanoo, että aina kun ongelmat murehduttavat meitä, ”meidän pitäisi ajatella niitä monia siunauksia, joita olemme saaneet, sekä tuhansia muita ihmisiä, joilla on vielä suurempia vaikeuksia”. Todellisuudessa uskontoverimme kohtaavat kärsimyksiä joka puolella maailmaa, ja Jehova todella huolehtii meistä kaikista (1. Pietarin kirje 5:6–9).
Niinpä jos olosuhteemme sallivat meidän osallistua kokoaikaiseen palvelukseen ja pysyä siinä, säilyttäkäämme ilomme luottamalla taivaalliseen Isäämme. Hän vahvistaa palvelijoitaan, ja meidän kaikkien tulisi muistaa, että ’Jehovan ilo on meidän linnoituksemme’ (Nehemia 8:10).
[Kuva s. 21]
”Minun tunteeni ja mielihaluni eivät ole yhtä tärkeitä kuin tämä työ”
[Kuva s. 22]
”Kerromme Jehovalle tunteistamme ja jätämme sitten asiat hänen huolekseen”
[Kuvat s. 23]
”Tee parhaasi kaikissa tilanteissa. Kukin päivä saattaa tuoda tullessaan vain yhden tilaisuuden ylistää Jehovaa”
[Kuva s. 23]
”Kestämällä koettelemuksia voin osaltani todistaa Saatanan olevan väärässä”
[Kuvat s. 24]
”Joillakuilla tienraivaajilla on kovaa. He tarvitsevat enemmän kannustusta vanhimmilta ja muilta julistajilta”
[Kuva s. 24]
”Meidän pitäisi ajatella niitä monia siunauksia, joita olemme saaneet”