Pelasta lapsesi elämä!

MICHAEL ja Alphina asuvat maaseudulla vihreiden kukkuloiden väliin jäävässä laaksossa Kwazulussa Natalissa Etelä-Afrikassa. Heillä oli monia haasteita kasvattaessaan seitsemää lastaan. Vaimonsa täysi tuki takanaan Michael teki parhaansa totellakseen Raamatussa isille annettua käskyä: ”Kasvattakaa heitä [lapsianne] jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) Toisinaan syntyy kuitenkin ongelmia.

Afrikassa on esimerkiksi tavallista, että paimenpojat yhdistävät vanhempiensa karjalaumat saadakseen enemmän aikaa leikkiä yhdessä. Joskus he joutuvat ikävyyksiin ja puhuvat asioista, joista heidän ei pitäisi puhua. Kun Michaelin pojat lähtivät paimentamaan perheen karjaa, hän antoi heille tiukat ohjeet pysyä erossa eräistä lapsista (Jaakobin kirje 4:4). Mutta palatessaan töistä kotiin hän näki heidät joskus näiden seurassa. Silloin hänen täytyi kurittaa heitä (Sananlaskut 23:13, 14).

Oliko Michael sinusta liian ankara lapsilleen? Jotkut voisivat ajatella niin, mutta Jeesus Kristus sanoi, että ”viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot” (Matteus 11:19). Michael ja Alphina loivat kotiinsa rakkaudellisen ilmapiirin viettämällä aikaa lastensa kanssa ja opettamalla heille Raamatun kertomuksia ja totuuksia.

Michaelilla ja Alphinalla on neljä tytärtä: Thembekile, Siphiwe, Tholakele ja Thembekani. He ovat kaikki kokoaikaisia Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia. Kaksi pojista on esivalvojina Jehovan todistajien seurakunnissa. Kolmas poika, jonka vaimokin on kokoaikainen evankelista, toimii avustavana palvelijana.

Monia kristittyjä vanhempia, joilla on suuri perhe, on siunattu menestyksellä lastenkasvatuksessa. Kuitenkin jotkut lapset, jotka saavat vanhemmiltaan hyvän kasvatuksen, jättävät totuuden. Epäilemättä heidän vanhempansa pitävät mielessään Jeesuksen kuvauksen tuhlaajapojasta ja elävät siinä toivossa, että heidän poikansa tai tyttärensä katuu ja lopulta pelastuu (Luukas 15:21–24).

Valitettavasti joidenkin kristittyjen vanhempien lapset menevät kuitenkin kaikki maailmaan. Tilanne on huolestuttava erityisesti eräissä Afrikan osissa, missä lapsilla näyttää menevän hyvin, kunnes he tulevat murrosikään. Nuoruuden kukoistuksen aikaan he sitten tulevat houkutelluiksi Saatanan maailman moraalittomiin tapoihin (1. Johanneksen kirje 5:19). Tämän vuoksi on paljon isiä, jotka eivät ole päteviä palvelemaan seurakunnan vanhimpina (1. Timoteukselle 3:1, 4, 5). On selvää, että kristityn isän tulisi pitää oman huonekuntansa pelastumista erittäin tärkeänä. Mitä vanhemmat siis voivat tehdä, jotta heidän lastensa elämä pelastuisi?

Ole läheinen ystävä

Jeesus ei ollut ainoastaan täydellinen, vaan hänellä oli myös huomattavasti enemmän tietoa ja kokemusta kuin muilla ihmisillä. Silti hän piti epätäydellisiä opetuslapsiaan läheisinä ystävinä (Johannes 15:15). Tämän johdosta he halusivat olla hänen kanssaan ja voivat hyvin hänen lähellään (Johannes 1:14, 16, 39–42; 21:7, 15–17). Vanhemmat voivat oppia tästä jotakin. Niin kuin pienet kasvit, jotka ojentavat lehtiään kohti lämmintä auringonpaistetta, lapset voivat hyvin, kun kodissa vallitsee rakkaudellinen, ystävällinen ilmapiiri.

Vanhemmat, tuntevatko lapsenne voivansa vapaasti tulla kertomaan teille kaikista huolistaan? Kuunteletteko heitä? Ammennatteko heistä esiin heidän ajatuksiaan ja tuntemuksiaan saadaksenne asiasta paremman kuvan, ennen kuin teette johtopäätöksiä? Autatteko heitä kärsivällisesti löytämään vastauksia joihinkin kysymyksiin etsimällä heidän kanssaan tietoja raamatullisista julkaisuista?

Muuan eteläafrikkalainen äiti selittää: ”Kannustimme tytärtämme ensimmäisestä koulupäivästä lähtien kertomaan päivän tapahtumista. Saatoin esimerkiksi kysyä: ’Kenen kanssa olit ruokatunnilla? Kerropa uudesta opettajastasi. Minkä näköinen hän on? Mitä ohjelmaa teillä on tällä viikolla?’ Kerran tyttäremme tuli kotiin ja sanoi, että englanninopettaja aikoi viedä luokan katsomaan elokuvan, josta he jälkeenpäin kirjoittaisivat arvostelun. Elokuvan nimi herätti epäilyjä. Otettuamme selvää asiasta huomasimme, ettei filmi ollut sopiva kristitylle. Keskustelimme asiasta perheen kesken. Seuraavana päivänä tyttäremme meni opettajan luo ja selitti, ettei hän halunnut katsoa elokuvaa, koska se oli moraaliltaan ristiriidassa hänen kristillisten näkemystensä kanssa. Opettaja mietti asiaa uudelleen, kiitti jälkeenpäin tytärtämme ja sanoi, ettei hän halunnut viedä luokkaa katsomaan mitään, minkä vuoksi hän joutuisi katumaan.” Näiden vanhempien jatkuva rakkaudellinen kiinnostus tyttärensä pelastumista kohtaan kantoi hyvää hedelmää. Tytär on luonteeltaan valoisa ja myönteinen ja palvelee nykyään vapaaehtoisena Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran Etelä-Afrikan-haaratoimistossa.

Jeesus oli erinomainen esimerkki toisten ihmisten lasten kohtelemisesta. Hän nautti näiden seurasta. (Markus 10:13–16.) Vanhempien pitäisi olla hyvin iloisia siitä, että he voivat tehdä kaikenlaista yhdessä omien lastensa kanssa! Paikka paikoin Afrikassa isiä hävettää, jos heidät nähdään pelaamassa palloa tai muita pelejä poikiensa kanssa. Kristityn isän ei kuitenkaan koskaan tulisi pitää itseään liian tärkeänä viettämään aikaa lastensa kanssa muiden nähden. Lapset tarvitsevat vanhempia, jotka nauttivat yhdessäolosta heidän kanssaan. Silloin lasten on helpompi kertoa huolistaan. Kun tällaisia tunneperäisiä tarpeita laiminlyödään, lapset saattavat ärsyyntyä tai sulkeutua kuoreensa, etenkin jos heitä oikaistaan yhtenään.

Kirjoittaessaan kolossalaisille perheenjäsenten välisistä suhteista Paavali sanoi: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21.) Tämä voi osoittaa, että joskus lapset saavat tasapainottomasti liian paljon kuria ja liian vähän ystävyyttä. Sellaiset lapset – myös murrosikäiset – joita rakastetaan ja arvostetaan, ottavat tarpeellisesta kurista todennäköisemmin varteen.

Rakkaus Jumalaan

Arvokkain perintö, minkä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on heidän oma esimerkkinsä rakkauden osoittamisesta. Lasten täytyy nähdä ja kuulla, miten heidän omat vanhempansa ilmaisevat sanoin ja teoin aitoa rakkautta Jumalaa kohtaan. Eräs nuori mies, joka palvelee Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran Etelä-Afrikan-haaratoimistossa, selittää: ”Pienenä autoin isää kotona. Minusta se oli mahtavaa ihan vain siksi, että isä todella arvosti sitä vähää, mitä tein. Samalla hän kertoi minulle paljon Jehovasta. Muistan esimerkiksi erään lauantain, kun puursimme ruohonleikkuussa. Oli hyvin kuuma. Isä hikoili, joten juoksin hakemaan kaksi lasillista vettä ja panin sekaan jäitä. Isä sanoi: ’Poika, huomaatko miten viisas Jehova on? Jää kelluu veden pinnalla. Jos se uppoaisi, kaikki elämä järvien ja lampien pohjassa kuolisi. Sen sijaan jää toimii eristävänä peittona! Eikö tämä autakin meitä tuntemaan Jehovan paremmin?’a Kun myöhemmin olin vankilassa puolueettomuuden vuoksi, minulla oli aikaa miettiä. Eräänä iltana ollessani allapäin vankisellissäni muistin nuo isän sanat. Miten merkityksellisiä ne olivatkaan! Minä palvoisin Jehovaa ikuisesti, jos pystyisin.”

Lasten täytyy tosiaan nähdä, miten rakkaus Jumalaan heijastuu kaikesta, mitä heidän vanhempansa tekevät. Varsinkin sen tulisi olla ilmeistä, että juuri rakkaus Jumalaan ja halu totella häntä saa vanhemmat käymään kristillisissä kokouksissa, osallistumaan kenttäpalvelukseen sekä lukemaan ja tutkimaan Raamattua perheen kesken (1. Korinttilaisille 13:3). Mikä tärkeintä, rakkauden Jumalaa kohtaan tulisi heijastua perheen yhteisistä, kokosydämisistä rukouksista. Tällaisen perinnön tärkeyttä ei voida korostaa liiaksi. Siksi israelilaisia käskettiin: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi. Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:5–7; vrt. Matteus 22:37–40.)

Rakkautta Jumalaan ja hänen tottelemistaan haittaa suuresti peritty syntinen luontomme (Roomalaisille 5:12). Siksi Raamatussa käsketään lisäksi: ”Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa.” (Psalmit 97:10.) Pahat ajatukset johtavat usein pahoihin tekoihin. Välttääkseen ne lapsen on myös kehitettävä erästä toista hyvin tärkeää ominaisuutta.

Jumalanpelko

Rakkaus yhdistyneenä kunnioittavaan pelkoon sitä kohtaan, ettei miellyttäisi Jehovaa, on jotakin hyvin toivottavaa. Jeesus Kristus itse antoi meille täydellisen mallin sellaisesta, joka sai iloa ”Jehovan pelosta” (Jesaja 11:1–3). Tällainen pelko on erittäin tärkeää, kun lapsi saavuttaa nuoruuden kukoistuksen ja alkaa tuntea voimakkaita sukupuolisia haluja. Jumalanpelko voi auttaa nuorta vastustamaan maailman painostusta, joka voi johtaa moraalittomuuteen (Sananlaskut 8:13). Joissakin yhteisöissä vanhemmat arastelevat opettaa lapsilleen, miten käsitellä sukupuolisia kiusauksia. Itse asiassa monista tuntuu siltä, että on väärin keskustella näistä asioista. Mutta mitä tällaisista vanhempien laiminlyönneistä on ollut seurauksena?

Kolme lääketieteen asiantuntijaa, Buga, Amoko ja Ncayiyana, haastattelivat 1 702:ta tyttöä ja 903:a poikaa Transkein maaseudulla Etelä-Afrikassa. South African Medical Journal -lehdessä kerrottiin, että ”tutkimuksen tytöistä 76 % ja pojista 90,1 % olivat jo saaneet kokemusta sukupuolisuhteista”. Tytöt olivat keskimäärin 15-vuotiaita, ja monet heistä oli pakotettu yhdyntään. Yli 250 oli ollut raskaana kerran tai useammin. Toinen seuraus oli sukupuolitautien suuri määrä.

Monet vanhemmat eivät ilmeisesti katso tarpeelliseksi opettaa lapsilleen, miten välttää esiaviolliset sukupuolisuhteet. Sen sijaan edellä mainitussa lehdessä selitetään: ”Lapsensaanti ja äitiys ovat hyvin arvostettuja naiseuteen kuuluvia seikkoja Transkein maalaisyhteisössä, ja tytöt, jotka ovat jättämässä puberteetin taakseen, panevat tämän nopeasti merkille.” Sama ongelma on havaittu muuallakin maailmassa.

Monet afrikkalaisnuoret syyttävät vanhempiaan siitä, etteivät nämä auta heitä ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan. Jotkut kristityt vanhemmat ovat olleet liian vaivautuneita hyödyntääkseen kirjaa Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä.b Sen sivuilla 20–23 selitetään, miten sukupuolielimiä käytetään kunniallisesti ja millaisia muutoksia ruumiissa tapahtuu murrosiässä.

Ne kristityt vanhemmat, jotka vastaavat haasteeseen keskustella lastensa kanssa siitä, mikä on Jumalan näkemys sukupuoliasioista, ansaitsevat kiitoksen. Parhaiten keskustelu käy asteittain, sen mukaan, miten lapsi kykenee ymmärtämään asioita. Muun muassa lapsen iästä riippuu, kuinka täsmällisiä vanhempien on tarpeen olla puhuessaan eri ruumiinosista ja niiden tehtävistä. Kokematon nuori ei kenties muutoin ymmärrä, mitä he tarkoittavat (1. Korinttilaisille 14:8, 9).

Eräs eteläafrikkalainen kahden tyttären ja yhden pojan isä selittää: ”Minulla oli usein tilaisuuksia keskustella arkaluonteisista sukupuoliasioista jopa tyttöjen kanssa. Vaimoni kylläkin kiinnitti tyttäriimme erikoishuomiota kirjan Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä avulla [ks. s. 26–31]. Kun poikani oli 12-vuotias, päätin viedä hänet pitkälle kävelylle vuorille. Siellä keskustelimme yksityiskohtaisesti pojan ruumiin kehityksestä ja siitä arvokkaasta tarkoituksesta, jota se myöhemmin palvelisi avioliitossa. Puhuin hänen kanssaan myös siitä, että halventavaa masturbointitapaa täytyy karttaa ja että tyttöihin tulee suhtautua kunnioittavasti – niin kuin hän suhtautuu äitiinsä ja sisariinsa.”

Iloisia palkintoja

Edellä mainitut isä ja äiti tekivät lujasti töitä, ja he ovat onnellisia siitä, että he saivat hyviä tuloksia kolmen lapsensa kasvattamisessa. Kaikki kolme ovat nyt aikuisia, ja he ovat menneet naimisiin uskollisten kristittyjen kanssa. Heidän poikansa ja vävynsä palvelevat kaikki vanhimpina kristillisessä seurakunnassa, ja kaksi aviopareista on ollut kokoaikaisessa evankelioimistyössä monta vuotta.

Vanhemmat, jotka työskentelevät lujasti huonekuntansa pelastukseksi, voivat tosiaan odottaa saavansa iloisen palkinnon, kun heidän lapsensa päättävät osoittaa vastakaikua tällaiselle raamatulliselle opetukselle, sillä Sananlaskujen 23:24, 25:ssä sanotaan: ”Viisaan isäksi tuleva saa myös iloita hänestä. Isäsi ja äitisi tulevat iloitsemaan, ja synnyttäjäsi tulee riemuitsemaan.” Mietihän tämän kirjoituksen johdannossa mainittua suurperhettä. ”Kun ajattelen lasteni hengellistä edistymistä, sydämeni pursuaa iloa”, sanoo Alphina. Työskennelkööt kaikki kristityt vanhemmat tämän onnellisen palkinnon hyväksi.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Isä voi viedä lapsensa sopivaan ympäristöön, jossa selittää elämän tosiasioita