He tekivät Jehovan tahdon

Ymmärtäväinen nainen estää onnettomuuden

JÄRKEVÄ nainen naimisissa kelvottoman miehen kanssa – tällainen oli Abigailin ja Nabalin tilanne. Abigail oli ”hyvin ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis”. Nabal taas oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. (1. Samuelin kirja 25:3.) Tämän epäsuhtaisen avioparin elämässä kehkeytynyt draama jätti heidän nimensä lähtemättömästi Raamatun historiaan. Katsotaanpa miten.

Palvelus jota pidettiin itsestään selvänä asiana

Elettiin 1000-lukua eaa. Daavid oli voideltu Israelin tulevaksi kuninkaaksi, mutta sen sijaan, että hän olisi hallinnut, hän oli pakomatkalla. Hallitseva kuningas Saul oli päättänyt tappaa hänet. Tämän vuoksi Daavidin oli elettävä pakolaisena. Hän ja noin 600 hänen toveriaan löysivät lopulta turvapaikan Paranin erämaasta Juudan eteläpuolelta Siinain erämaan suunnalta. (1. Samuelin kirja 23:13; 25:1.)

Ollessaan siellä he kohtasivat paimenia, jotka olivat Nabal-nimisen miehen palveluksessa. Tämä varakas Kalebin jälkeläinen omisti 3 000 lammasta ja 1 000 vuohta, ja hän keritsi lampaitaan Karmelissa, kaupungissa, joka sijaitsi Hebronin eteläpuolella ehkä vain noin 40 kilometrin päässä Paranista.a Daavid ja hänen miehensä auttoivat Nabalin paimenia vartioimaan katraitaan varkailta, joita vaelteli erämaassa (1. Samuelin kirja 25:14–16).

Samaan aikaan Karmelissa oli alkanut lampaiden keritseminen. Se oli iloista aikaa, samanlaista kuin elonkorjuuaika oli maanviljelijöille. Se oli myös avokätisen anteliaisuuden aikaa, jolloin lampaiden omistajat palkitsivat ne, jotka olivat tehneet töitä heille. Daavid ei siis ollut julkea, kun hän lähetti kymmenen miestä Karmelin kaupunkiin pyytämään Nabalilta ruokaa korvaukseksi palveluksesta, jonka he olivat hänen katraidensa hyväksi tehneet (1. Samuelin kirja 25:4–9).

Nabalin vastaus osoitti kaikkea muuta kuin anteliaisuutta. ”Kuka on Daavid”, hän kysyi ivallisesti. Sitten hän vihjasi, että Daavid ja hänen miehensä olisivat vain karanneita palvelijoita, kysyessään: ”Onko minun otettava leipäni ja veteni ja teuraslihani, jonka olen teurastanut keritsijöitäni varten, ja annettava se miehille, joista en edes tiedä, mistä he ovat?” Kuultuaan tämän Daavid sanoi miehilleen: ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleen!” Noin 400 miestä valmistautui taisteluun. (1. Samuelin kirja 25:10–13.)

Abigailin ymmärtäväisyys

Nabalin herjaavat sanat kantautuivat hänen vaimonsa Abigailin korviin. Ehkä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänen täytyi puhua Nabalin puolesta ja hieroa sovintoa hänen edestään. Abigail toimi joka tapauksessa heti. Ilmoittamatta Nabalille hän kokosi lahjan – muun muassa viisi lammasta ja runsaasti ruokaa – ja lähti tapaamaan Daavidia erämaahan. (1. Samuelin kirja 25:18–20.)

Kun Abigail huomasi Daavidin, hän heittäytyi heti maahan hänen edessään. ”Älköön herrani sydämistykö tähän kelvottomaan mieheen Nabaliin”, hän pyysi häneltä hartaasti. ”Tämä siunauslahja, jonka palvelijattaresi on tuonut herralleni, on annettava niille nuorille miehille, jotka kulkevat herrani askeleissa.” Hän jatkoi: ”Älköön siis tästä [Nabalia koskevasta tilanteesta] tulko sinulle horjumisen syytä tai herrani sydämelle kompastuskiveä.” ”Horjumiseksi” käännetty heprealainen sana viittaa omantunnonepäilyksiin eli -tuskiin. Abigail siis varoitti Daavidia tekemästä hätäisesti mitään sellaista, mitä hän myöhemmin katuisi. (1. Samuelin kirja 25:23–31.)

Daavid kuunteli Abigailia. ”Siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan”, Daavid sanoi hänelle. ”Ellet olisi kiireesti tullut minua vastaan, Nabalilla ei varmasti olisi aamun valjetessa ollut jäljellä ketään, joka vetensä seinään heittää.”b (1. Samuelin kirja 25:32–34.)

Opetuksia meille

Tämä Raamatun kertomus osoittaa, että jumalisen naisen ei suinkaan ole väärin tarpeen tullen ryhtyä oma-aloitteisesti sopiviin toimiin. Abigail toimi vastoin miehensä Nabalin toiveita, mutta Raamatussa ei moitita häntä siitä. Päinvastoin häntä ylistetään ymmärtäväisenä ja järkevänä naisena. Abigailin oma-aloitteisuus tässä kriisitilanteessa pelasti monia ihmishenkiä.

Vaikka vaimon tulee yleensä osoittaa jumalisen alamaisuuden henkeä, hän saattaa aivan oikein olla eri mieltä miehensä kanssa, kun oikeat periaatteet ovat vaakalaudalla. Hänen tulee tietenkin pyrkiä säilyttämään ”hiljainen ja lempeä henki”, eikä hänen pidä toimia riippumattomasti pelkästä ilkeydestä, ylpeydestä tai kapinallisuudesta (1. Pietarin kirje 3:4). Jumalisen naisen ei toisaalta pitäisi ajatella, että hänen on pakko tehdä jotakin sellaista, minkä hän tietää olevan hyvin epäviisasta tai rikkovan Raamatun periaatteita. Kertomus Abigailista on tosiaan vahva todiste niitä vastaan, jotka väittävät, että Raamattu esittää naiset pelkkinä orjina.

Tämä kertomus on myös opetus itsehillinnästä. Toisinaan Daavid hillitsi itsensä täysin. Esimerkiksi hän kieltäytyi tappamasta kostonhimosta kuningas Saulia, vaikka hänellä olisi ollut siihen erinomainen tilaisuus ja Saulin kuolema olisi tuonut hänelle rauhan (1. Samuelin kirja 24:2–7). Mutta kun Nabal loukkaavasti ylenkatsoi Daavidia, tilanne yllätti hänet ja hän vannoi kostoa. Tämä on selvä varoitus kristityille, jotka ponnistelevat ollakseen maksamatta ”pahaa pahalla kenellekään”. Heidän tulee kaikissa olosuhteissa noudattaa Paavalin neuvoa: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle.” (Roomalaisille 12:17–19.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Abigail tuo lahjoja Daavidille