Parempi menettelytapa

JEHOVAN TODISTAJAT ovat huolissaan hengellisyyden murenemisesta maailmassa sekä siitä moraalittomuudesta ja uskonnollisesta epävarmuudesta, joka on tunkeutunut kaikkialle yhteiskuntaan. Sen vuoksi heitä joskus sanotaan fundamentalisteiksi. Mutta ovatko he? Eivät. Vaikka heillä on luja uskonnollinen vakaumus, he eivät ole fundamentalisteja siinä mielessä kuin tuota termiä on alettu käyttää. He eivät painosta poliittisia johtajia ajamaan läpi jotakin näkemystä, eivätkä he turvaudu mielenosoituksiin ja väkivaltaan niitä vastaan, jotka ovat eri mieltä kuin he. He ovat löytäneet paremman menettelytavan. He jäljittelevät Johtajaansa, Jeesusta Kristusta.

Jehovan todistajat ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa uskonnollinen totuus ja että se löytyy Raamatusta (Johannes 8:32; 17:17). Raamattu kuitenkin opettaa kristittyjä olemaan huomaavaisia, hyviä, lempeitä ja järkeviä – nämä ominaisuudet eivät sovi yhteen fanaattisuuden kanssa (Galatalaisille 5:22, 23; Filippiläisille 4:5). Jaakobin kirjeessä Raamatussa kristittyjä kannustetaan kehittämään ”ylhäältä tulevaa viisautta”, jonka kuvaillaan olevan ”ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä”. Jaakob lisäsi: ”Rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” (Jaakobin kirje 3:17, 18.)

Jehovan todistajat muistavat, että Jeesus oli hyvin kiinnostunut totuudesta. Hän sanoi Pontius Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Johannes 18:37.) Vaikka hän oli peloton totuuden puolestapuhuja, hän ei yrittänyt väkisin saada muita omaksumaan hänen vakaumustaan. Sen sijaan hän vetosi heidän mieleensä ja sydämeensä. Hän tiesi, että hänen taivaallinen Isänsä, ”hyvä ja oikeamielinen” Jumala, päättäisi, miten ja milloin valheellisuus ja epäoikeudenmukaisuus poistettaisiin maan päältä (Psalmit 25:8). Siksi hän ei yrittänyt hiljentää niitä, jotka olivat eri mieltä kuin hän. Päinvastoin hänen aikansa puhdasoppiset uskonnolliset johtajat yrittivät hiljentää hänet (Johannes 19:5, 6).

Jehovan todistajilla on varmat käsitykset uskonnollisista opeista, ja heillä on selvät arvot moraaliasioissa. He ovat apostoli Paavalin tavoin vakuuttuneita siitä, että on vain ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Efesolaisille 4:5). He tuntevat myös Jeesuksen sanat: ”Se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.) Siitä huolimatta he eivät koeta pakottaa toisia noudattamaan heidän uskonkäsityksiään. He ennemminkin jäljittelevät Paavalia ja ’pyytävät’ kaikkia halukkaita ’antamaan sovittaa itsensä Jumalan kanssa’ (2. Korinttilaisille 5:20). Tämä on parempi menettelytapa. Se on Jumalan menettelytapa.

Uskonnollinen fundamentalismi, siinä merkityksessä kuin tuota sanaa nykyään käytetään, on aivan erilaista. Fundamentalistit käyttävät monia strategioita – muun muassa väkivaltaa – saadakseen yhteiskunnan omaksumaan heidän periaatteensa. Näin heistä tulee kiinteä osa poliittista järjestelmää. Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen seuraajansa eivät saa olla ”osa maailmasta” (Johannes 15:19; 17:16; Jaakobin kirje 4:4). Näiden sanojen mukaisesti Jehovan todistajat pysyvät tiukan puolueettomina poliittisissa kiistoissa. Ja kuten italialainen sanomalehti Fuoripagina myönsi, he ”eivät pakota ketään omaksumaan mitään; jokainen voi vapaasti hyväksyä tai hylätä sen, mitä he sanovat”. Mihin se on johtanut? Todistajien rauhaisa Raamatun sanoma vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä, jopa niitä, jotka ovat aiemmin olleet fundamentalisteja (Jesaja 2:2, 3).

Selvien arvojen maailma

Todistajat tajuavat, että ihmiset eivät kykene ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka huolettavat fundamentalisteja. Toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan Jumalaan tai omaksumaan toisen henkilökohtaisia uskonkäsityksiä. Se että tämän on luultu onnistuvan, on johtanut joihinkin historian hirvittävimpiin julmuuksiin, esimerkiksi ristiretkiin, keskiajan inkvisitioon ja intiaanien ”käännyttämiseen”. Mutta jos ihminen luottaa Jumalaan, hän on halukas jättämään asiat Hänen käteensä.

Jumala on Raamatun mukaan asettanut rajan sille, kuinka kauan hän sallii ihmisten rikkovan hänen lakejaan ja aiheuttavan siten kärsimystä ja tuskaa. Tuo aika on kulunut lähes umpeen. Jeesus hallitsee jo Kuninkaana Jumalan taivaallisessa valtakunnassa, ja pian tuo Valtakunta ryhtyy toimiin: se poistaa ihmishallitukset ja ottaa vastuulleen ihmiskunnan päivittäisen hallitsemisen. (Matteus 24:3–14; Ilmestys 11:15, 18.) Tuloksena on maailmanlaajuinen paratiisi, jossa rauha ja vanhurskaus vallitsevat runsaina. Silloin ei ole epävarmuutta siitä, miten tosi Jumalaa tulisi palvoa. ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.) Ikuiset arvot, kuten rakkaudellinen huomaavaisuus, totuus, oikeus ja hyvyys, vievät voiton koko tottelevaisen ihmiskunnan hyväksi.

Tuo aika mielessään psalmista sanoo runollisesti: ”Rakkaudellinen huomaavaisuus ja totuudellisuus ovat kohdanneet toisensa, vanhurskaus ja rauha ovat suudelleet toisiaan. Totuudellisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo alas taivaista. Myös Jehova antaa puolestaan sitä, mikä on hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Hänen edellään kulkee vanhurskaus, ja se tekee hänen askeleistaan tien.” (Psalmit 85:10–13.)

Vaikkemme voi muuttaa maailmaa, voimme yksilöinä edistää jumalisia arvoja jo nykyään. Niinpä voimme yrittää olla sellaisia ihmisiä, joita Jumala haluaa palvojikseen tuohon uuteen maailmaan. Silloin tulemme olemaan niiden sävyisien joukossa, joista psalmista puhui: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:11.) Jumala tukee ja siunaa niitä, jotka tekevät hänen tahtonsa, ja hän lupaa antaa heille suurenmoisen tulevaisuuden. Apostoli Johannes sanoi: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” (1. Johanneksen kirje 2:17.)

[Kuva s. 7]

Jehovan todistajat kehottavat kaikkia tutustumaan Jumalan valtakunnan hyvään uutiseen

[Kuvan lähdemerkintä s. 6]

Lamppu sivuilla 3, 4, 5 ja 6: Printer’s Ornaments/by Carol Belanger Grafton/Dover Publications, Inc.