Miten Jumala suhtautuu kristikunnan palvontaan?

”EI JOKAINEN, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan”, sanoi Jeesus Kristus, ”vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me – – tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matteus 7:21–23.)

Pyhän Sanansa, Raamatun, välityksellä Jumala on tehnyt selväksi, mikä hänen tahtonsa on. Tekevätkö kristikunnan kirkot Jumalan tahdon? Vai ovatko ne niitä, joita Jeesus sanoi ”laittomuuden tekijöiksi”?

Verenvuodatus

Herransa kuolemaa edeltäneenä iltana Pietari oli aloittaa aseellisen yhteenoton sen sotilasosaston kanssa, joka oli lähetetty vangitsemaan Jeesus (Johannes 18:3, 10). Mutta Jeesus sai Pietarin rauhoittumaan ja varoitti tätä: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Tämä selvä varoitus toistetaan Ilmestyksen 13:10:ssä. Ovatko kristikunnan kirkot noudattaneet sitä? Vai ovatko ne osaltaan vastuussa sodista, joita parhaillaan käydään eri puolilla maailmaa?

Toisen maailmansodan aikana murhattiin satojatuhansia serbejä ja kroaatteja uskonnon nimissä. Eräässä tietosanakirjassa kerrotaan, että ”Kroatiassa syntynyt fasistihallitus ryhtyi harjoittamaan ’rodunpuhdistuspolitiikkaa’, joka meni jopa pitemmälle kuin natsien toimet. – – Ilmoitettiin, että yksi kolmasosa serbiväestöstä karkotettaisiin, yksi kolmasosa käännytettäisiin roomalaiskatoliseksi ja yksi kolmasosa likvidoitaisiin. – – Katolisen papiston osittainen yhteistyö näissä toimissa vahingoitti kirkon ja valtion välisiä suhteita vakavasti sodan jälkeen.” (The New Encyclopædia Britannica.) Lukemattomia ihmisiä pakotettiin kääntymään katolilaisuuteen, tai muutoin heidät olisi tapettu; tuhansien muiden ei edes annettu valita. Kokonaisia kyliä – miehiä, naisia ja lapsia – pakotettiin ortodoksisiin kirkkoihinsa, missä heidät surmattiin. Entä vastapuolen kommunistiarmeija? Tukiko uskonto sitäkin?

”Jotkut papit olivat mukana sodassa vallankumouksellisten puolella”, kerrotaan kirjassa History of Yugoslavia. ”Partisaaniarmeijaan liittyi jopa pappeja sekä serbien ortodoksisesta että roomalaiskatolisesta kirkosta”, sanotaan kirjassa Yugoslavia and the New Communism. Uskonnolliset erot lietsovat edelleen sodan liekkejä Balkanilla.

Entäpä Ruanda? Ian Linden, joka toimii Katolisen kirkon kansainvälisten suhteiden instituutin pääsihteerinä, tunnusti The Month -lehdessä: ”Lontoossa toimivan Afrikan oikeudet -nimisen ryhmän tutkimuksissa mainitaan pari esimerkkiä siitä, miten paikalliset katolisen, anglikaani- ja baptistikirkon johtajat vedettiin joko huomaamatta tai käskystä mukaan sotilaiden suorittamaan tappamiseen. – – Ei ole lainkaan epäilystä siitä, että tappamiseen osallistui merkittävä määrä kirkkojen huomattavia kristittyjä.” Taistelu niin sanottujen kristittyjen välillä vitsaa valitettavasti edelleen Keski-Afrikkaa.

Haureus ja aviorikos

Jumalan sanan mukaan sukupuolisuhteet kuuluvat ainoastaan avioliittoon, missä niillä on kunniallinen sija. ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa”, sanotaan Raamatussa, ”ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4.) Tukevatko kirkon johtajat tätä Jumalan opetusta?

Australian anglikaanikirkko julkaisi vuonna 1989 seksuaalisuutta käsittelevän virallisen asiakirjan, jossa annettiin ymmärtää, ettei seksi ennen avioliittoa ole väärin, jos pari on lupautunut kokonaan toisilleen. Vielä tuoreempi on Skotlannin anglikaanikirkon johtajan lausunto: ”Kirkon ei tule tuomita suhteita syntisiksi ja vääriksi. Kirkon täytyy hyväksyä se, että aviorikokseen ovat syynä geenimme.”

Etelä-Afrikassa useat papit ovat puhuneet homoseksuaalisuuden puolesta. Esimerkiksi vuonna 1990 eteläafrikkalaisessa You-lehdessä lainattiin erään huomattavan anglikaanipapin sanoja: ”Raamattu ei sido ikuisesti. – – Uskon, että kirkon suhtautuminen homoihin tulee muuttumaan.” (Ks. vastakohdaksi Roomalaisille 1:26, 27.)

Vuoden 1994 Britannica Book of the Year -teoksen mukaan seksuaalisuudesta on tullut hallitseva kysymys Amerikan kirkoissa, varsinkin kun on kyse ”homoseksualisteiksi ja lesbolaisiksi tunnustautuvien nimittämisestä pappisvirkaan, homoseksualistien uskonnollisten oikeuksien ymmärtämisestä, ’homoseksuaalisten avioliittojen’ siunaamisesta ja homoseksuaalisuuteen liittyvien elämäntapojen laillistamisesta tai tuomitsemisesta”. Useimmat suuret kirkkokunnat hyväksyvät papit, jotka taistelevat suuremman seksuaalisen vapauden puolesta. Vuoden 1995 Britannica Book of the Year -teoksen mukaan 55 episkopaalipiispaa allekirjoitti julistuksen, jossa ”vahvistettiin, että homoseksualistien virkanimitys ja virantoimitus on hyväksyttävää”.

Jotkut papit puolustavat homoseksuaalisuutta ja väittävät, ettei Jeesus koskaan puhunut sitä vastaan. Mutta pitääkö se todella paikkansa? Jeesus Kristus julisti, että Jumalan sana on totuus (Johannes 17:17). Se merkitsee sitä, että hän hyväksyi Jumalan kannan homoseksuaalisuudesta. Tuo kanta tuodaan esiin 3. Mooseksen kirjan 18:22:ssa, jossa sanotaan: ”Etkä saa maata miespuolisen kanssa samoin kuin makaat naisen kanssa. Se on inhottavaa.” Lisäksi Jeesus sanoi, että haureus ja aviorikos kuuluisivat siihen ”pahaan [joka] tulee ulos sisältä ja saastuttaa ihmisen” (Markus 7:21–23). Kreikan kielessä haureutta tarkoittavalla sanalla on laajempi merkitys kuin aviorikosta tarkoittavalla sanalla. Se kuvailee kaikkia laillisen avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita, myös homoseksuaalisuutta. (Juudaan kirje 7.) Jeesus Kristus varoitti seuraajiaan myös siitä, ettei tullut suvaita ketään sellaista kristityksi tunnustautuvaa opettajaa, joka vähättelee haureuden vakavuutta (Ilmestys 1:1; 2:14, 20).

Kun uskonnolliset johtajat taistelevat homoseksualistien ja lesbolaisten nimittämisen puolesta, niin miten se vaikuttaa heidän kirkkojensa jäseniin, varsinkin nuoriin? Eikö se houkuttelekin kokeilemaan avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita? Jumalan sanassa kristittyjä kehotetaan sitä vastoin ’pakenemaan haureutta’ (1. Korinttilaisille 6:18). Jos uskova toveri lankeaa sellaiseen syntiin, häntä autetaan rakkaudellisesti, jotta hänet saataisiin palautettua Jumalan suosioon (Jaakobin kirje 5:16, 19, 20). Entä jos tuota apua ei oteta vastaan? Raamatussa sanotaan, että jolleivät tällaiset ihmiset kadu, he ’eivät peri Jumalan valtakuntaa’ (1. Korinttilaisille 6:9, 10).

”Kieltävät menemästä naimisiin”

Raamatussa sanotaan, että ”haureuden yleisyyden vuoksi – – parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa” (1. Korinttilaisille 7:2, 9). Tästä viisaasta neuvosta huolimatta monia pappeja vaaditaan elämään selibaatissa eli pysymään naimattomina. ”Selibaattilupaus ei rikkoudu”, selittää Nino Lo Bello kirjassaan The Vatican Papers, ”jos pappi, munkki tai nunna on sukupuolisuhteissa. – – Sukupuolisuhteet voidaan saada anteeksi, kun ne tunnustetaan rehellisesti rippituolissa, mutta kenenkään papin avioliittoa kirkko ei kerta kaikkiaan tunnusta.” Onko tämä opetus tuottanut hyvää vai huonoa hedelmää? (Matteus 7:15–19.)

Vaikka useat papit epäilemättä viettävät moraalisesti puhdasta elämää, on monia, jotka eivät tee niin. Britannica Book of the Year -teoksessa vuodelta 1992 sanottiin, että ”roomalaiskatolisen kirkon kerrotaan maksaneen 300 miljoonaa dollaria [yli 1,4 miljardia markkaa] selvittääkseen tapaukset, joissa papit ovat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön”. Myöhemmin vuoden 1994 laitoksessa sanottiin: ”Monien pappien kuoleminen aidsiin paljasti, että on olemassa homopappeja ja että kohtuuttoman monet – – homoseksualistit olivat tunteneet vetoa ryhtyä papiksi.” Ei ihme, että Raamatun mukaan se, että ’kielletään menemästä naimisiin’, on ’demonien opetus’ (1. Timoteukselle 4:1–3). ”Jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä”, kirjoittaa Peter de Rosa kirjassaan Vicars of Christ, ”että – – [pappien selibaatti] on vahingoittanut moraalia luultavasti enemmän kuin mikään muu länsimainen instituutio mukaan lukien prostituutio. – – [Se] on useimmiten tahrannut kristillisyyden nimen. – – Pakkoselibaatti on johtanut aina ulkokultaisuuteen papiston riveissä. – – Pappi voi langeta vaikka tuhat kertaa, mutta kirkkolaki kieltää häntä menemästä naimisiin edes yhtä ainutta kertaa.”

Kun otetaan huomioon Jumalan suhtautuminen Baalin palvontaan, ei ole vaikeaa havaita, miten hänen täytyy suhtautua kristikunnan jakautuneisiin kirkkoihin. Raamatun viimeinen kirja kutsuu kaikkia väärän palvonnan muotoja yhdellä nimellä ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti”. Raamatussa sanotaan lisäksi, että ”hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä”. (Ilmestys 17:5; 18:24.)

Jumala kehottaa siksi kaikkia niitä, jotka haluavat olla hänen tosi palvojiaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. – – Hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella, sillä Jehova Jumala, joka on tuominnut hänet, on voimakas.” (Ilmestys 18:4, 8.)

Nyt herää kysymys: Minne ihmisen tulee mennä, kun hän on lähtenyt ulos väärästä uskonnosta? Millaisen palvonnan Jumala hyväksyy?

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Epäjumalanpalvelus

Baalin palvontaan sisältyi epäjumalien käyttäminen. Israelilaiset yrittivät sekoittaa Jehovan palvonnan Baalin palvontaan. He jopa veivät epäjumalia Jehovan temppeliin. Jumala teki selväksi, miten hän suhtautui epäjumalien palvontaan, kun hän tuhosi Jerusalemin ja sen temppelin.

Monet kristikunnan kirkot ovat täynnä epäjumalia, olivatpa ne sitten ristejä, ikoneja tai Marian patsaita. Monia kirkossakävijöitä opetetaan lisäksi kumartumaan, polvistumaan tai tekemään ristinmerkki noiden kuvien edessä. Tosi kristittyjä käsketään sitä vastoin ’pakenemaan epäjumalanpalvelusta’ (1. Korinttilaisille 10:14). He eivät yritä palvoa Jumalaa esineiden avulla (Johannes 4:24).

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

[Tekstiruutu s. 7]

”Kirkon johtajan tulee olla virheetön”

NÄIN kuuluvat Tituksen kirjeen 1:7:n sanat Today’s English Version -käännöksen mukaan. Kuningas Jaakon käännöksen mukaan siinä sanotaan: ”Piispan täytyy olla moitteeton.” Sana ”piispa” on peräisin ’valvojaa’ merkitsevästä kreikkalaisesta sanasta. Miesten, jotka nimitetään tosi kristillisen seurakunnan johtoon, täytyy siksi elää Raamatun perusnormien mukaisesti. Jolleivät he tee niin, heidät täytyy poistaa asemastaan valvojina, sillä he eivät ole enää ”laumalle esimerkkeinä” (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Miten vakavasti kristikunnan kirkot suhtautuvat tähän vaatimukseen?

Kirjassaan I Care About Your Marriage tri Everett Worthington viittaa tutkimukseen, johon osallistui sata pappia Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Yli 40 prosenttia myönsi, että he olivat syyllistyneet jonkinlaiseen sukupuolisia haluja kiihottavaan käytökseen jonkun sellaisen kanssa, joka ei ollut heidän aviopuolisonsa. Suuri osa heistä oli tehnyt aviorikoksen.

”Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana”, huomauttaa Christianity Today, ”kirkkoa ovat horjuttaneet toistuvasti paljastukset joidenkin sen kunnioitettavimpien johtajien moraalittomasta käytöksestä.” Kirjoituksessa ”Miksi avionrikkoisia pappeja ei tule palauttaa tehtäväänsä” asetettiin kyseenalaiseksi se kristikunnassa vallalla oleva tapa, että kirkon johtajat palautetaan nopeasti entisiin tehtäviinsä sen jälkeen kun he ovat ”tunnustaneet sukupuolisen syntinsä”.