He tekivät Jehovan tahdon

Pieni tyttö joka puhui rohkeasti

ISRAELIN ja Syyrian välit olivat kireät 900-luvulla eaa. Taisteluja puhkesi niin tiheään, että kun kolme vuotta pääsi kulumaan ilman väkivaltaisuuksia, se piti oikein merkitä aikakirjoihin (1. Kuninkaiden kirja 22:1).

Erityisen uhkaavia olivat noina aikoina syyrialaiset rosvojoukot, joihin joskus kuului satoja taistelijoita. Nämä soturit tekivät ryöstöretkiä Israeliin ja veivät mukanaan monia orjiksi – jopa lapsia.

Eräällä tällaisella retkellä riistettiin armottomasti ”pieni tyttö” Jumalaa pelkäävältä perheeltään (2. Kuninkaiden kirja 5:2). Hänet vietiin Syyriaan, missä hänen oli pakko elää sellaisten ihmisten keskellä, jotka ehkä tuntuivat hänestä pelottavilta ja oudoilta – tuo kansa palvoi aurinkoa, kuuta, tähtiä, puita, kasveja ja jopa kiviä. Miten erilaisia he olivatkaan kuin hänen perheensä ja ystävänsä, jotka palvoivat yhtä tosi Jumalaa, Jehovaa! Mutta jopa tässä vieraassa ympäristössä tämä tyttö ilmaisi huomattavaa rohkeutta Jehovan palvonnan puolesta. Sen johdosta hän muutti Syyrian kuninkaan palveluksessa olevan merkittävän viranomaisen elämän. Katsotaanpa miten se tapahtui.

Rohkeus puhua suoraan

Raamatun kertomuksessa ei mainita pienen tytön nimeä. Hänestä tuli Naamanin, kuningas Ben-Hadad II:n urhoollisen armeijanpäällikön, vaimon palvelijatar (2. Kuninkaiden kirja 5:1). Naamania pidettiin suuressa arvossa, mutta hän sairasti vastenmielistä spitaalia.

Ehkäpä tytön kunnioittava käytös sai Naamanin vaimon uskoutumaan hänelle. Nainen on saattanut kysyä tytöltä, mitä spitaalisille tehdään Israelissa. Tämä israelilaistyttönen ei hävennyt ilmoittaa rohkeasti: ”Kunpa herrani olisi profeetan edessä, joka on Samariassa! Silloin hän kyllä päästäisi hänet hänen spitaalistaan.” (2. Kuninkaiden kirja 5:3.)

Tytön sanoja ei sivuutettu pelkkänä lapsen mielikuvituksen tuotteena. Päinvastoin niistä kerrottiin kuningas Ben-Hadadille, joka lähetti Naamanin ja muita miehiä 150 kilometrin matkalle Samariaan etsimään tätä profeettaa (2. Kuninkaiden kirja 5:4, 5).

Naamanin parantaminen

Naaman miehineen meni kuningas Joramin luo Israeliin mukanaan suosituskirje Ben-Hadadilta ja huomattava rahalahja. Niin kuin odottaa sopii, vasikkaa palvova kuningas Joram ei ilmaissut samanlaista uskoa Jumalan profeettaan kuin palvelustyttö. Sen sijaan hän luuli, että Naaman oli tullut hankkimaan riitaa. Kun Jumalan profeetta Elisa kuuli Joramin epäluuloisuudesta, hän lähetti heti sanan, jossa hän pyysi kuningasta lähettämään Naamanin hänen luokseen. (2. Kuninkaiden kirja 5:6–8.)

Kun Naaman saapui Elisan talolle, profeetta lähetti hänen luokseen sanansaattajan, joka kertoi hänelle: ”Sinun on peseydyttävä seitsemän kertaa Jordanissa, jotta lihasi palaisi entiselleen, niin olet puhdas.” (2. Kuninkaiden kirja 5:9, 10.) Naaman suuttui. Hän oli odottanut näyttävää ihmeparannusta. Hän kysyi: ”Eivätkö Abana ja Parpar, Damaskoksen joet, ole parempia kuin kaikki Israelin vedet? Enkö voi peseytyä niissä ja totisesti tulla puhtaaksi?” Naaman kääntyi pois Elisan talolta vihastuneena. Mutta kun hänen palvelijansa puhuivat hänelle järkeä, hän lopulta antoi periksi. Hänen peseydyttyään seitsemän kertaa Jordanissa ”hänen lihansa palautui pikkupojan lihan kaltaiseksi ja hän tuli puhtaaksi”. (2. Kuninkaiden kirja 5:11–14.)

Naaman palasi Elisan luo ja sanoi: ”Katso, nyt minä totisesti tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa.” Naaman lupasi juhlallisesti, että hän ei enää toimittaisi ”polttouhria eikä teurasuhria keillekään muille jumalille kuin Jehovalle”. (2. Kuninkaiden kirja 5:15–17.)

Opetuksia meille

Naaman ei olisi mennyt profeetta Elisan luo, ellei nuori palvelustyttö olisi puhunut rohkeasti. Nykyään monet nuoret toimivat vastaavalla tavalla. Koulussa he ovat ehkä sellaisten oppilaiden keskellä, joita ei kiinnosta palvella Jumalaa. Siitä huolimatta he puhuvat uskostaan. Jotkut heistä alkavat tehdä näin jo huomattavan nuorella iällä.

Ajatellaanpa Alexandraa, viisivuotiasta australialaistyttöä. Kun hän aloitti koulunkäynnin, hänen äitinsä sopi tapaamisesta opettajan kanssa selittääkseen tälle Jehovan todistajien uskonkäsityksiä. Häntä odotti kuitenkin yllätys. ”Tunnen jo monia teidän käsityksiänne ja tiedän myös, mitä Alexandra tekee ja mitä hän ei tee koulussa”, opettaja sanoi. Tytön äiti oli ihmeissään, sillä koulussa ei ollut muita todistajien lapsia. ”Alexandra on saattanut meidät ajan tasalle”, selitti opettaja. Tämä pikkutyttö oli tosiaan jo käynyt tahdikkaan keskustelun opettajansa kanssa.

Tällaiset lapset esittävät rohkeasti asiansa. Siten he toimivat psalmin 148:12, 13 mukaisesti: ”Nuoret miehet ja myös neitsyet, vanhat miehet yhdessä poikien kanssa. Ylistäkööt he Jehovan nimeä, sillä yksin hänen nimensä on saavuttamattoman korkea. Hänen arvokkuutensa on maan ja taivaan yläpuolella.”