Raamatun totuutta levitetään Portugalissa

TUHANNET kalastusveneet värittävät koko 800 kilometriä pitkää, Atlantille aukenevaa Portugalin rannikkoa Caminhasta pohjoisesta Vila Real de Santo Antónioon etelään. Kalastajat ’ovat lähteneet laivoilla merelle’ satojen vuosien ajan, ja kala on ollut monen portugalilaisperheen pääruokalaji (Psalmit 107:23).

Kuluneiden 70 vuoden ajan Portugalissa on kalastettu toisella tavalla. Jehovan todistajat ovat vieneet hyvää uutista kymmenilletuhansille kuvaannollisille kaloille (Matteus 4:19). Toukokuussa 1995 Valtakunnan julistajien huippu oli 44 650 ja asukkaita yhtä julistajaa kohti oli noin 210. Joissakin kaupungeissa suhde on puolet siitä.

Koska työntekijöitä on niin paljon, monilla seuduilla todistusalueet käydään läpi suunnilleen viikoittain. Sen vuoksi portugalilaiset todistajat kokeilevat innokkaasti erilaisia lähestymistapoja kertoessaan Raamatun toivosta muille. He tosiaan ymmärtävät, kuinka tärkeää on tehdä Raamatun totuutta tunnetuksi kaikin mahdollisin tavoin. (1. Korinttilaisille 9:20–23.)

Uskonnollisia ihmisiä autetaan

Vuoden 1991 väestönlaskennan mukaan 70 prosenttia yli 18-vuotiaista portugalilaisista on roomalaiskatolilaisia. Siitä huolimatta ihmiset tuntevat Raamattua kehnosti. Jornal de Notícias -sanomalehdessä todettiin: ”Tämä on katolisen maailman suurimpia tragedioita: Raamattua ei tunneta!” Miksi tilanne on tällainen? Portugalilainen Expresso-sanomalehti kiinnitti huomion vastaukseen. Siinä kerrottiin 500 papin kokouksesta Fátimassa ja todettiin: ”Prelaatin mukaan papin on jätettävä lukemattomat ylimääräiset askareet, jotta hän voisi keskittyä uudelleen yksinomaan ’julistajan’ tehtäväänsä. – – Jos pappi panee koko sielunsa evankeliumin saarnaamiseen, hänelle ei jää aikaa mihinkään muuhun toimintaan.”

Portugalilaiset Jehovan todistajat sitä vastoin kertovat Raamatun totuudesta kaikin mahdollisin keinoin. Sen johdosta monet vilpittömät katolilaiset oppivat tuntemaan Raamattua.

Carlota, harras katolilainen, kuului erääseen uskonnolliseen nuorisoliikkeeseen. Hän oli myös opettajana lastentarhassa, jossa oli töissä Antônio-niminen todistaja. Antônio oli vakituinen tienraivaaja eli kokoaikainen sananpalvelija, ja siksi hän pyrki aina puhumaan työtovereilleen Raamatusta lounastunnin aikana. Eräänä päivänä Carlota kysyi häneltä helvetintulesta ja Marian kultista. Antônio näytti hänelle, mitä Raamattu opettaa näistä aiheista, ja siitä seurasi useita raamatullisia keskusteluja. Carlota tuli kokoukseen paikalliseen valtakunnansaliin, ja tuo tilaisuus teki häneen melkoisen vaikutuksen. Kokousajat menivät kuitenkin päällekkäin sen uskonnollisen liikkeen kokousten kanssa, johon hän kuului. Hän ymmärsi, että hänen oli tehtävä ratkaisu. Mitä hän tekisi?

Carlota kutsui koolle koko nuorisoryhmän ja selitti Raamatun avulla, miksi hän aikoi erota. Kaikki kritisoivat hänen päätöstään paitsi nuori Stela-niminen tyttö, joka kuunteli hyvin tarkkaavaisesti. Kun Carlota puhui Stelan kanssa myöhemmin, tämä kyseli häneltä paljon elämän alkuperästä ja tarkoituksesta. Carlota antoi hänelle kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?a ja alkoi tutkia Raamattua hänen kanssaan.

Samaan aikaan Carlota edistyi hengellisesti hyvin, hänet kastettiin kesäkuussa 1991, ja hän alkoi palvella vakituisena tienraivaajana puoli vuotta myöhemmin. Toukokuussa 1992 hän avioitui Antônion kanssa, ja he jatkoivat yhdessä tienraivausta naapuriseurakunnassa, jossa tarvitaan apuvoimia. Entä Stela? Hän oli kasteella toukokuussa 1993 ja palvelee nyt vakituisena tienraivaajana.

Nuori Francisco oli hyvin uskonnollismielinen. Joka sunnuntai hän kävi aamulla messussa ja iltapäivällä lukemassa ruusukkorukouksen. Hän avusti pappia messun aikana. Hän jopa rukoili Jumalalta, että hänestä tulisi joku päivä ”pyhimys”!

Francisco halusi yli kaiken hankkia Raamatun, ja kerran eräs ystävä lainasi hänelle sellaisen. Hän yllättyi saadessaan selville, että Jumalalla on nimi, Jehova (2. Mooseksen kirja 6:3; Psalmit 83:18). Kun hän luki 2. Mooseksen kirjan 20:4, 5:stä, että Jumala kieltää kuvien käytön palvonnassa, hän yllättyi vielä enemmän! Nähdessään kirkon olevan täynnä jumalankuvia hän rukoili palavasti Jumalalta, että tämä auttaisi häntä selvittämään tämän hämmentävän ongelman. Useita päiviä myöhemmin hän tapasi erään entisen luokkatoverinsa ja kysyi tältä, miksi tämä oli lähtenyt iltakoulusta.

”Käyn nykyään paremmassa iltakoulussa”, hänen ystävänsä vastasi.

”Mikä koulu se on, ja mitä opiskelet?” kysyi Francisco. Ystävän vastaus yllätti hänet täysin.

”Tutkin Raamattua Jehovan todistajien valtakunnansalissa”, ystävä kertoi. ”Haluaisitko tulla mukaan?”

Francisco saattoi tuskin uskoa sitä, mitä hän näki ensimmäisessä kokouksessaan – onnellisia, hymyileviä kasvoja; ihmisiä puhumassa toisilleen lämpimästi ja ystävällisesti; lapsia istumassa vanhempiensa vieressä ja kuuntelemassa tarkasti ohjelmaa.

”Olin ventovieras mutta tunsin olevani kuin perheenjäsen!” huudahti Francisco. Siitä lähtien hän on käynyt kokouksissa säännöllisesti. Nykyään hän on vanhimpana seurakunnassa, ja vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa hän iloitsee niistä suurenmoisista Valtakuntaa koskevista lupauksista, joita Jumalan sana sisältää.

Totuutta kerrotaan sukulaisille

Manuela, Lissabonin alueella asuva vakituinen tienraivaaja, on saanut runsaita hengellisiä kalansaaliita sen ansiosta, että hän on todistanut kaikille – myös sukulaisilleen – hellittämättä ja ystävällisesti. Yksi näistä sukulaisista oli hänen veljensä José Eduardo, joka oli opetellut itsepuolustusta ja ammuntaa. Hän oli rikkonut lakia niin monta kertaa, että häntä vastaan oli lopulta esitetty 22 syytettä ja hänet oli tuomittu 20 vuodeksi vankilaan. Hän oli niin väkivaltainen, että jopa hänen sellitoverinsa pelkäsivät häntä ja häntä pidettiin eristyssellissä.

Seitsemän vuoden ajan Manuela kävi kärsivällisesti José Eduardon luona, mutta tämä torjui aina hänen kertomansa Raamatun sanoman. Kun sitten kirja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? julkaistiin, hän lopulta suostui ottamaan sen, ja hänen kanssaan aloitettiin raamatuntutkistelu. Hänen käytöksensä muuttui heti valtavasti. Viikkoa myöhemmin hän todisti itse 200 vangille ja seuraavalla viikolla vielä 600:lle. Hän sai jopa luvan vierailla toisten vankien luona vankilan muissa rakennuksissa. Tämä huomattava muutos hänen käytöksessään johti siihen, että tuomio lyhennettiin 15 vuodeksi. Suoritettuaan rangaistuksestaan kymmenen vuotta hänet päästettiin ehdonalaiseen vapauteen. Siitä on nyt viisi vuotta, ja José Eduardo on nykyään kastettu Jehovan todistaja ja palvelee avustavana palvelijana paikallisessa seurakunnassa. Tässä tapauksessa tosiaan ’susi asuu karitsan luona’! (Jesaja 11:6.)

Koska Manuela on jatkuvasti pyrkinyt todistamaan sukulaisilleen, hänellä on ollut ilo auttaa miestään ja neljää muuta sukulaistaan tulemaan aktiivisiksi Jehovan palvelijoiksi. Hänen miehensä on nyt avustava palvelija.

”Lennätän heidät ulos yhdellä potkulla ja iskulla”

Maria do Carmo asui eräällä Lissabonin esikaupunkialueella, kun todistajat kävivät hänen luonaan. Hän piti kuulemastaan ja kysyi mieheltään Antôniolta, voisiko hän saada raamatuntutkistelun kotiinsa. ”Älä kuvittelekaan!” tämä vastasi. ”Jos tapaan kerrankin Jehovan todistajia talossamme, lennätän heidät ulos yhdellä potkulla ja iskulla.” Antônio oli sattumoisin karateopettaja, ja hänellä oli kolmannen asteen musta vyö. Maria do Carmo päätti siksi tutkia Raamattua jossain muualla.

Myöhemmin Antônion täytyi lähteä Englantiin kahdeksanpäiväiselle karatekurssille, ja Maria do Carmo pakkasi huolellisesti Kirjani Raamatun kertomuksista hänen matkalaukkuunsa.b Koska Antôniolla oli runsaasti aikaa matkansa aikana, hän luki kirjan. Paluulennolla kone joutui pahaan myrskyyn, ja sillä oli vaikeuksia laskeutumisessa. Ensimmäistä kertaa elämässään Antônio rukoili Jehovaa.

Kun Antônio palasi kotiin, todistaja, joka tutki hänen vaimonsa kanssa, kutsui hänet kokoukseen. Hän otti kutsun vastaan ja totesi kaikkien olevan hyvin ystävällisiä. Antôniolle järjestettiin raamatuntutkistelu, ja hyvin nopeasti hänelle selvisi, että hänen täytyi tehdä erinäisiä muutoksia. Tulos oli se, että hän lopetti karaten opettamisen ja alkoi kertoa oppilailleen, miten voi elää rauhassa nyt ja ikuisesti. Yksi oppilaista, jolla myös on musta vyö, on nyt kastettu kristitty.

Antônio kävi kasteella huhtikuussa 1991. Seuraavana päivänä kasteensa jälkeen hän aloitti osa-aikaisen tienraivauksen. Puolen vuoden kuluttua hän alkoi palvella vakituisena tienraivaajana, ja pian hän johti 12:ta raamatuntutkistelua. Heinäkuussa 1993 hänet nimitettiin seurakunnassaan avustavaksi palvelijaksi.

Usein käydyillä alueilla

Monin paikoin alueet käydään Portugalissa suunnilleen viikoittain. Miten todistajat jatkavat ”kalastamista” tuottoisasti?

João pyrkii tavoittamaan jokaisen asukkaan joka kodista. Tavatessaan erään naisen hän kysyi, asuiko talossa muita. Nainen vastasi, että hänen miehensä ja kaksi poikaansa asuivat siellä, mutta heitä olisi vaikea tavata, koska he kävivät töissä ja olivat kotona vain iltaisin. João jatkoi siksi matkaansa alueen muiden asukkaiden luo. Noin puolitoista tuntia myöhemmin eräs mies tuli hänen luokseen.

”Te kuulemma halusitte puhua minun kanssani”, mies sanoi Joãolle. ”Kertoisitteko, mitä asiaa teillä oli?”

”Anteeksi, mutta en tunne teitä”, yllättynyt João vastasi. ”Kuka olette?”

”Nimeni on Antônio, ja asun tällä samalla kadulla. Kerroitte äidilleni, että halusitte puhua muille perheenjäsenille, joten tulin ottamaan selvää, mitä asiaa teillä oli.”

João todisti Antôniolle seikkaperäisesti ja alkoi tutkia Raamattua hänen kanssaan. Toisen tutkistelun jälkeen Antônio pyysi, että tutkistelua pidettäisiin kahdesti viikossa. Jo neljän kuukauden kuluttua hän lähti Joãon mukaan saarnaamaan hyvää uutista kotikadulleen. Kolme kuukautta myöhemmin hänet kastettiin. Äskettäin hänen äitinsäkin alkoi tutkia Raamattua. Miten tärkeää onkaan yrittää palveluksessa puhua kaikkien huonekuntaan kuuluvien kanssa!

Tällaiset innostavat kokemukset osoittavat, että Portugalin vesillä on vielä paljon hengellistä kalastustyötä jäljellä. Jehova on siunannut tuon maan uutteria todistajia tuhansilla edistyvillä raamatuntutkisteluilla. Kun he etsivät jatkuvasti lisää keinoja tehdä Raamatun totuutta tunnetuksi kaikille, Portugalissa tosiaan täyttyvät nykyään apostoli Paavalin sanat, jotka hän lausui Filippin kristityille: ”Kristusta julistetaan kaikin tavoin.” (Filippiläisille 1:18.)

[Alaviitteet]

[Kartta s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

ESPANJA

PORTUGALI

[Kuvat s. 24, 25]

Portugalilaiset Jehovan todistajat kertovat Raamatun totuudesta kaikissa mahdollisissa tilanteissa