Mitä sinun tulisi tietää mustasukkaisuudesta?
MITÄ on mustasukkaisuus? Se on voimakas tunne, joka voi saada ihmisen tuntemaan itsensä levottomaksi, surulliseksi tai vihaiseksi. Mustasukkaisuus voi herätä, kun joku näyttää onnistuvan jossakin tehtävässä paremmin kuin me. Tai saatamme tuntea mustasukkaisuutta, kun joku ystävä saa enemmän kiitosta kuin me saamme. Mutta onko aina väärin olla mustasukkainen?
Mustasukkaisuuden vallassa olevat ihmiset epäilevät helposti, että heillä on kilpailijoita. Muinaisen Israelin kuningas Saul oli esimerkki tästä. Aluksi hän rakasti aseenkantajaansa Daavidia ja ylensi hänet jopa sotapäälliköksi (1. Samuelin kirja 16:21; 18:5). Eräänä päivänä kuningas Saul sitten kuuli, kuinka naiset ylistivät Daavidia sanoin: ”Saul on lyönyt maahan tuhansiaan ja Daavid kymmeniätuhansiaan.” (1. Samuelin kirja 18:7.) Saulin ei olisi pitänyt antaa tämän vaikuttaa hyvään suhteeseensa Daavidiin. Hän kuitenkin loukkaantui. ”Saul katseli alinomaa Daavidia epäluuloisesti siitä päivästä lähtien.” (1. Samuelin kirja 18:9.)
Mustasukkainen ihminen ei ehkä toivo toiselle pahaa. Häntä saattaa vain harmittaa, kun toveri menestyy, ja hän haluaa kovasti olla samanlainen tai saada samat olosuhteet. Toisaalta kateus on erityisen kielteinen mustasukkaisuuden muoto. Kateellinen ihminen voi salassa pidättää hyvää siltä, joka on herättänyt hänen mustasukkaisuutensa, tai toivoa, että hänelle sattuisi jotain pahaa. Joskus kateellinen ei pysty pitämään tunteitaan piilossa. Hän saattaa tuntea sisäistä pakkoa vahingoittaa toista avoimesti, niin kuin kuningas Saul yritti murhata Daavidin. Useammin kuin kerran Saul heitti keihään koettaessaan ”keihästää Daavidin seinään” (1. Samuelin kirja 18:11; 19:10).
Ehkä ajattelet nyt, ettet sinä ole mustasukkainen. Tuo tunne ei kenties hallitsekaan elämääsi. Jossain määrin se kuitenkin vaikuttaa meihin kaikkiin – omat mustasukkaisuuden tunteemme tai toisten. Vaikka huomaamme nopeastikin toisten mustasukkaisuuden, emme ehkä kovin helposti näe sitä itsessämme.
”Kateuteen taipuvainen”
Jumalan sanan, Raamatun, kertomuksessa syntisestä ihmisluonnosta nousevat usein etualalle kateuteen liittyvät synnit. Muistatko kertomuksen Kainista ja Abelista? Nämä Aadamin ja Eevan pojat uhrasivat kumpikin uhreja Jumalalle. Abel teki niin, koska hän oli uskon mies (Heprealaisille 11:4). Hän uskoi Jumalan kykyyn täyttää suuri tarkoituksensa maapallon suhteen (1. Mooseksen kirja 1:28; 3:15; Heprealaisille 11:1). Abel uskoi myös siihen, että Jumala palkitsisi uskolliset ihmiset elämällä tulevassa maallisessa paratiisissa (Heprealaisille 11:6). Siksi Jumala osoitti olevansa mieltynyt Abelin uhriin. Jos Kain olisi todella rakastanut veljeään, hän olisi ollut iloinen siitä, että Jumala siunasi tätä. Sen sijaan Kain ”suuttui kovasti” (1. Mooseksen kirja 4:5).
Jumala kehotti Kainia tekemään hyvää, jotta hänkin voisi saada siunauksen. Sitten Jumala varoitti: ”Jos et käänny tekemään hyvää, niin synti väijyy sisäänkäynnin luona, ja sinuun on sen halu, mutta saatko sinä siitä yliotteen?” (1. Mooseksen kirja 4:7.) Kain ei ikävä kyllä voittanut mustasukkaista suuttumustaan. Se ajoi hänet murhaamaan vanhurskaan veljensä (1. Johanneksen kirje 3:12). Siitä pitäen ovat taistelut ja sodat vaatineet satojen miljoonien ihmisten hengen. ”Sodan pohjimmaisia syitä saattaa olla halu saada lisää maata, halu saada lisää rikkautta, halu saada lisää valtaa tai halu saada turvallisuutta”, selitetään eräässä tietosanakirjassa (The World Book Encyclopedia).
Tosi kristityt eivät osallistu tämän maailman sotiin (Johannes 17:16). Valitettavasti yksityiset kristityt kuitenkin toisinaan sotkeutuvat sanallisiin taisteluihin. Jos jotkut muut seurakunnan jäsenet ottavat kantaa, nämä taistelut voivat muuttua vahingollisiksi sanasodiksi. ”Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne?” kysyi raamatunkirjoittaja Jaakob toisilta uskovilta (Jaakobin kirje 4:1). Hän vastasi kysymykseen paljastamalla heidän materialistisen ahneutensa ja lisäsi: ”Te – – himoitsette jatkuvasti”, eli he olivat ”mustasukkaisia” (Jaakobin kirje 4:2, engl. viitelaitoksen alaviite). Materialismi voi tosiaan johtaa himoitsemiseen ja mustasukkaisuuteen niitä kohtaan, joilla näyttää olevan paremmat olosuhteet. Tästä syystä Jaakob varoitti siitä, että ihminen on ”kateuteen taipuvainen” (Jaakobin kirje 4:5).
Mitä hyötyä on eritellä mustasukkaisuuden syitä? Se voi auttaa meitä olemaan rehellisiä ja edistämään hyviä suhteita toisiin. Se voi auttaa meitä olemaan myös ymmärtäväisempiä, suvaitsevampia ja anteeksiantavampia. Ennen kaikkea se tähdentää sitä, että ihmiset tarvitsevat kipeästi Jumalan rakkaudellista järjestelyä, jonka avulla hän pelastaa meidät ja vapauttaa meidät syntisistä taipumuksistamme (Roomalaisille 7:24, 25).
Maailma ilman syntistä mustasukkaisuutta
Maailma ilman syntistä mustasukkaisuutta voi ihmisnäkökulmasta kuulostaa mahdottomalta. Kirjoittaja Rom Landau myöntää: ”Monilta aikakausilta kertynyt viisaus kaikkine filosofien – – ja psykologien lausuntoineen aiheesta ei tarjoa opastusta ihmiselle, jota piinaa mustasukkaisuus. – – Onko yksikään lääkäri koskaan parantanut jonkun mustasukkaisuutta?”
Jumalan sana tarjoaa kuitenkin toivon saada täydellinen ihmiselämä uudessa maailmassa, missä ketään ei enää milloinkaan vaivaa jumalaton mustasukkaisuus tai kateus. Tuon uuden maailman rauhaa eivät myöskään riko ihmiset, jotka ilmentävät tuollaisia pahoja ominaisuuksia. (Galatalaisille 5:19–21; 2. Pietarin kirje 3:13.)
Kaikki mustasukkaisuus ei kuitenkaan ole sopimatonta. Raamatussa todetaan, että Jehova ”on mustasukkainen Jumala” (2. Mooseksen kirja 34:14). Mitä se tarkoittaa? Entä mitä Raamatussa sanotaan sopivasta mustasukkaisuudesta? Miten ihminen voi toisaalta saada hallintaansa sopimattoman mustasukkaisuuden? Luehan seuraavat kirjoitukset.