Miten voit selviytyä vaarallisella asuinalueella?
”OLIN kaiken aikaa peloissani. Minua pelotti hississä. Minua pelotti omassa autossani. Minua pelotti asunnossani. Kaikkialla oli rikollisuutta. Ihmisiä ryöstettiin jatkuvasti”, sanoo Maria. Pelkäätkö sinä tämän brasilialaisnaisen tavoin omalla asuinalueellasi, varsinkin yöllä kun on pimeää?
Voi olla jännittävää lukea salapoliisiromaaneja, mutta tosi elämän tapahtumat eivät useinkaan saa onnellista loppua. Rikos voi jäädä selvittämättä. Tai joku joutuu murhan jälkeen jatkamaan elämäänsä ilman aviomiestä, isää tai poikaa, ilman vaimoa, äitiä tai tytärtä. Onko väkivaltarikollisuus lisääntynyt siellä, missä sinä asut? Kaipaatko rauhallista paikkaa, jossa perheesi olisi turvassa? Tai mitä voit tehdä, jos sinun on kasvatettava lapsiasi hyvin rikollisella alueella?
On toki vielä sellaisiakin kaupunkeja, joissa ei ole kovin paljon rikollisuutta. Monissa maissa ihmiset asuvat yhä maaseudun rauhassa tai viihtyisissä kylissä. Tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa sellaisillakin alueilla, joilla rikollisuudesta ei aiemmin ollut tietoakaan. Esimerkiksi 50 vuotta sitten 70 prosenttia Brasilian väestöstä asui maaseudulla. Nykyisin 70 prosenttia brasilialaisista asuu kaupungeissa. Työtilaisuuksien ohella ovat kaupunkimaisen elämän ongelmat, esimerkiksi rikollisuus ja väkivalta, lisääntyneet. Asuitpa vaarallisella alueella tai et, sinun on silti käytävä työssä tai koulussa ja hoidettava kymmeniä asioita kodin ulkopuolella.
Rio de Janeiron poliisipäällikkö tunnustaa, että nykyään vallitsevaan ”paniikkioireyhtymään” vaikuttavat muun muassa yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja järjestäytynyt rikollisuus. Hän on myös sitä mieltä, että sanomalehdet ja televisio ruokkivat laajalle levinnyttä pelkoa ”vaikuttamalla väestön mielialaan traagisilla uutisillaan”. Huumeiden käytöllä, perheiden hajoamisella ja puutteellisella uskonnollisella opetuksella on niilläkin oma osansa laittomuuden lisääntymiseen. Entä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tekeekö kirjoissa ja elokuvissa viihteeksi arkipäiväistettyjen väkivaltakohtausten jatkuva seuraaminen ihmisistä tunteettomia toisiaan kohtaan? Tuleeko niistäkin alueista vaarallisia, joilla ei tällä hetkellä sanota olevan rikollisuutta?
Koska ei ole miellyttävää joutua väkivallan uhriksi, me kaikki kaipaamme kiihkeästi turvaa. Ei ole mikään ihme, että huolestuneet kansalaiset vaativat kaduille lisää poliiseja ja ankarampia vankeustuomioita tai jopa kuolemanrangaistuksia! Riskeistä huolimatta jotkut hankkivat aseita voidakseen puolustaa itseään. Toiset haluavat viranomaisten rajoittavan tuliaseiden myyntiä. Vaikka ikävät uutiset kertovatkin, että rikollisuus rehottaa, ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon. Monia suurkaupungeissa, esimerkiksi Johannesburgissa, Méxicossa, New Yorkissa, Rio de Janeirossa ja São Paulossa, asuvia ihmisiä ei ole koskaan ryöstetty. Otetaanpa selvää, miten jotkut vaarallisella alueella asuvat ovat selviytyneet.
Myönteisen asenteen säilyttäminen
Käsitellessään eräällä rikollisuuden vitsaamalla alueella vallitsevaa tilannetta muuan kirjoittaja mainitsee ”niiden tuhansien brasilialaisten kekseliäisyyden ja sisukkuuden, jotka ovat ankarista elinoloista huolimatta onnistuneet tekemään elämästään jokseenkin arvokasta ja säällistä”. Jorge, joka on asunut 38 vuotta Rio de Janeirossa, sanoo: ”Vältän tiettyjä katuja ja alueita, enkä ole työntämässä nenääni joka paikkaan. En myöskään liiku kadulla myöhään, enkä ole kovin pelokkaan näköinen. Vaikka olenkin varovainen, suhtaudun ihmisiin ikään kuin he olisivat rehellisiä ja kohtelen heitä arvokkaasti ja kunnioittavasti.”
Karta siis tarpeettomia vaikeuksia. Älä sekaannu toisten asioihin. Älä koskaan vähättele sitä, että äärimmäinen pelko voi käydä hermoille ja saada jopa hyvin käyttäytyvät ihmiset toimimaan järjettömästi. Odair kertoo työstään vaarallisilla alueilla: ”Yritän ajatella myönteisesti, enkä mietiskele peloissani, mitä kaikkea ikävää voisi sattua, koska se aiheuttaisi tarpeetonta jännitystä ja pakokauhua. Koetan suhtautua kunnioittavasti kaikkiin ihmisiin.” Sen lisäksi, että on valpas ja pysyy loitolla epäilyttävän näköisistä ihmisistä, hän mainitsee vielä yhden seikan, joka auttaa hallitsemaan tunteensa: ”Ennen kaikkea kehitän luottamusta Jehova Jumalaan ja muistan, että hänen silmiltään ei mikään jää huomaamatta ja kaikki tapahtuu hänen sallinnallaan.”
Kukaan ei kuitenkaan halua elää alituisen pelon vallassa. Kuka voi sitä paitsi kieltää sen, että liiallinen pelko ja stressi ovat vahingollisia tunneperäiselle ja fyysiselle terveydelle? Mitä toivoa on niillä, jotka pelkäävät, että heidän päälleen voidaan hyökätä minä hetkenä tahansa? Koska monet pelkäävät, että rikollisuuden pahin aalto on vielä edessäpäin, näemmekö koskaan väkivallan loppuvan? Kehotamme sinua lukemaan seuraavan kirjoituksen, jonka teema on ”Milloin pelko loppuu?”.