Dominikaanisesta tasavallasta löytyy yhä aarteita

OLLESSAAN vasta nuorukainen Kristoffer Kolumbus lähti merille, mikä johti lopulta siihen, että hän löysi saaret, jotka tunnetaan nykyään Länsi-Intiana. Joulukuussa 1492 hänen lippulaivansa Santa María ajoi karille Españolan saaren pohjoisrannikolla; nykyään tuo saari tunnetaan Hispaniolana ja sen jakavat Haiti ja Dominikaaninen tasavalta. Kolumbus perusti sinne ensimmäisen eurooppalaisen siirtokunnan, pikavauhtia rakennetun linnoituksen, ja nimesi sen La Navidadiksi. Myöhemmin hän teki tutkimusmatkoja tuolta saarelta käsin.

Kolumbus sai selville, että saarta asutti erittäin komea, luottavainen ja vieraanvarainen intiaanikansa, arawakit. Heitä oli tuohon aikaan arviolta satatuhatta. Alkuperäisväestön määrä kuitenkin hupeni nopeasti maahantunkeutujien raa’an kohtelun vuoksi; näitä kiinnosti pääasiassa kullan löytäminen. Vuonna 1570 arawakeja oli kertoman mukaan jäljellä vain noin 500.

Nykyään Dominikaanisessa tasavallassa asuu monenrotuisia ja -värisiä ihmisiä, joiden esi-isät ovat muuttaneet sinne. Heillä näyttää siitä huolimatta olevan monia arawakien hyviä ominaisuuksia, sillä he ovat tavallisesti ystävällisiä ja rentoja ihmisiä. Jehovan todistajien saarnaamis- ja opetustyö on menestynyt tässä maassa aivan erityisen hyvin tämän vuoksi ja siksi, että ihmiset uskovat syvästi Jumalaan ja kunnioittavat Raamattua.

Toisenlainen löytöretki

Vartiotorni-seuran ensimmäiset lähetystyöntekijät, Lennart ja Virginia Johnson, saapuivat Dominikaaniseen tasavaltaan diktaattori Trujillon hallituskaudella. He huomasivat ilokseen, että monet ottivat nopeasti vastaan heidän raamatullisen sanomansa. Se ei kuitenkaan miellyttänyt viranomaisia eikä näiden uskonnollisia neuvonantajia. Pian puhkesi vaino, ja Dominikaanisen tasavallan ensimmäisten Jehovan todistajien usko joutui ankaraan kokeeseen. Vielä nykyäänkin puhutaan paljon heidän uskollisuudestaan ja uskostaan, joka kesti jopa kuolemaan saakka.

Jehovan todistajat, joita tässä maassa on nykyään noin 16 000, tunnetaan hyvin. Jonkin aikaa sitten viisi televisioasemaa esitti maanlaajuisesti videofilmin Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana.a

Todistajien työ sai tämän ansiosta paljon julkisuutta paitsi suuremmissa kaupungeissa myös pikkukaupungeissa ja siellä täällä maaseudulla. Sen jälkeen järjestettiin erikoisrynnistys Valtakunnan hyvän uutisen viemiseksi näille syrjäisille alueille.

Alueen laajentamisesta koituvia siunauksia

Monet nuoret, tarmokkaat ja innokkaat todistajat tarjoutuivat vapaaehtoisesti viettämään pari kuukautta näillä kaukaisilla alueilla saarnatakseen niillä. Heidän ponnistelunsa palkittiin hyvin. Kaksi todistajaa tapasi poikkeuksellista kiinnostusta eräällä alueella. Koska Jeesuksen kuoleman muistojuhlan vuotuinen vietto lähestyi, he järjestivät paikkakunnalle tuon tilaisuuden ja kutsuivat sinne ihmisiä. Sali täyttyi, ja he pitivät kokouksen. Sen päätyttyä he huomasivat suureksi yllätyksekseen, että salin ulkopuolella odotti sisäänpääsyä vielä toinen iso ryhmä ihmisiä. Niinpä he kutsuivat nämä sisään ja esittivät ohjelman uudelleen. Tuolla alueella toimii nykyään seurakunta.

Ihmisten antelias ja seurallinen luonteenlaatu saa heidät usein kertomaan sukulaisilleen ja toisille Raamatun totuudesta, jota he ovat oppimassa. Muuan Raamattua tutkiva mies pursui iloa pätevöidyttyään lopulta talosta-taloon-palvelukseen. Hän johti jo viittä raamatuntutkistelua naapurustossaan, mutta oli onnellinen siitä, että saattoi nyt osallistua palvelukseen enemmän.

Koska Valtakunnan julistajat eivät pääse säännöllisesti läheskään koko alueelle, ihmisille yritetään saarnata linja-autoissa ja silloin, kun he tulevat kaupunkeihin liikeasioissa tai ostoksille. Tästä on saatu monia hyviä tuloksia, kuten osoittaa eräs kokemus, johon liittyy haaratoimistoon tullut kirje. Sen lähettivät kaksi maaseudulla asuvaa miestä, jotka pyysivät raamatuntutkistelua. Kun muuan Jehovan todistaja otti heihin yhteyttä, kävi ilmi, että nuo ”miehet” olivat 10- ja 11-vuotiaita. Mutta miten he olivat saaneet tietää siitä, että raamatuntutkisteluja voidaan järjestää? Muuan tuossa kylässä asuva mies oli lähtenyt liikeasioissa pääkaupunkiin. Hän oli tavannut kadulla todistajan, joka antoi hänelle traktaatin ja tarjosi hänelle ilmaista raamatuntutkistelua. Palattuaan kyläänsä mies antoi traktaatin 12-vuotiaalle naapurin tytölle ja kertoi tälle raamatuntutkistelujen järjestämisestä. Tyttö kertoi siitä puolestaan noille kahdelle pojalle, jotka kirjoittivat heti kirjeen. Poikien, tuon tytön ja miehen sekä hänen kahden lapsensa kanssa alettiin tutkia Raamattua.

Nuoret ottavat totuuden hyvin vastaan

Nuoret – sekä ne, jotka ovat varttuneet totuudessa, että muut – näyttävät suhtautuvan vakavasti Jumalan palvontaansa. Esimerkiksi Tamar ja hänen sisarensa Keila kastettiin kumpikin kymmenvuotiaina, ja he ryhtyivät kokoaikaiseen tienraivauspalvelukseen täyttäessään 11. Wendy Carolina oli 12-vuotias mennessään vihkiytymisensä vertauskuvaksi vesikasteelle, ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1985, hän aloitti vakituisen tienraivauksen. Hän on nykyään tehokas opettaja ja on yhä kokoaikaisessa palveluksessa. Nuori Jovanny, joka kastettiin kymmenvuotiaana ja joka aloitti vakituisen tienraivauksen 11-vuotiaana, johtaa neljää raamatuntutkistelua. Kun kymmenvuotias Rey löysi antikvariaatista Jehovan todistajien julkaiseman kirjasen, hän pyysi hartaasti äitiään ostamaan sen hänelle. Hän luki sen kannesta kanteen. Etsiessään lisää raamatullista kirjallisuutta hän sai lopulta yhteyden haaratoimistoon. Nykyään hän toimii kokoaikaisessa palveluksessa, ja hänen äitinsäkin palvelee Jumalaa.

Mikä on auttanut näitä ja muita nuoria arvostamaan hengellisiä asioita? Tärkeällä sijalla on monesti ollut vanhempien antama oikealaatuinen valmennus. Näin on Josuén laita; hänen kristityt vanhempansa ovat opettajia. He ryhtyivät kiinnittämään huomiota Josuéen kierrosvalvojan ehdotettua, että vanhemmat yrittäisivät auttaa ainakin yhtä lastaan ryhtymään kokoaikaiseksi palvelijaksi. Koska Josué oli erittäin hyvä oppilas, hänelle myönnettiin valtion stipendi insinöörin opintoja varten. Opiskeltuaan puolitoista vuotta yliopistossa, hän otti vastaan kutsun lähteä rakentamaan Jehovan todistajien paikallista haaratoimistoa. Hänen vanhempansa kertoivat olevansa erittäin hyvillään siitä, että he olivat antaneet poikansa Jehovan palvelukseen.

”Tutkimusmatkailijoita” muista maista

Täkäläiseen kenttään soveltuvat todella hyvin Jeesuksen sanat ”eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän” (Matteus 9:37). Suuri tarve ja hyvä vastakaiku ovat saaneet aikaan sen, että muista maista on tullut todistajia tutkimaan alueita nykyajan todellisten aarteiden – vilpittömien totuuden etsijöiden – löytymiseksi.

Naapurisaaresta Puerto Ricosta on tullut todistajaperheitä, jotka ovat todella iloinneet siitä, että he ovat voineet palvella Dominikaanisen tasavallan eri alueilla. Erään perheen pää sanoi: ”Se että voi kertoa uskostaan ja toivostaan kuuleville korville, tekee totuudesta todella elävää!” Kuultuaan, että täällä tarvitaan julistajia, ruotsalainen Cecilia ja yhdysvaltalainen Nia tulivat joukon vahvistukseksi työskentelemään useiden muiden kokoaikaisten palvelijoiden kanssa. He palvelevat sisämaan ylängöllä, missä ilmasto on leudompi. Korkealla, viileässä mäntyjen peittämillä vuorilla palvelee myös kaksi kanadalaista perhettä erään Yhdysvalloista palanneen, alun perin Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan perheen kanssa. He kuuluvat pieneen seurakuntaan ja käyvät tapaamassa ihmisiä, joiden luona ei ole käynyt Jehovan todistajia jopa kymmeneen vuoteen.

Alfredo ja Lourdes sekä heidän viisi lastaan palasivat New Yorkista ja kuuluvat pieneen seurakuntaan eräässä kauniissa, turistien suosimassa rantakaupungissa. He ovat iloisia voidessaan olla mukana löytämässä vilpitönsydämisiä ihmisiä ja auttamassa seurakuntaa kasvamaan. Itävaltalainen tietokoneoperaattori Roland ja hänen vaimonsa Yuta ovat asettuneet asumaan maan lämpimään ja kuivaan eteläosaan. Heillä on ollut ilo nähdä, että sinne on heidän saapumisensa jälkeen perustettu seurakunta. Kolme tienraivaajasisarta ja kalifornialainen pariskunta, jotka asuvat naapurikaupungissa, kertoivat, että heiltä on pyydetty niin monta raamatuntutkistelua, etteivät he pysty johtamaan niitä kaikkia. He ovat siksi kannustaneet kiinnostuneita tulemaan kokouksiin paikalliseen valtakunnansaliin ja ilmoittautumaan raamatuntutkistelua haluavien odotuslistalle. Yutan veli Stefan palvelee uskollisesti eräässä pienessä seurakunnassa Samanán viehättävässä kaupungissa maan koillisosassa. Vain kahdessa vuodessa siellä toimivien Valtakunnan julistajien määrä on kaksinkertaistunut.

Näiden ja muiden auttamaan tulleiden julistajien rakkaus ja into ovat todella kiitettäviä. He ovat ottaneet vastaan haasteen paitsi muuttaa uuteen maahan erilaisen kulttuurin ja tapojen pariin myös – useimmissa tapauksissa – opetella uusi kieli voidakseen huolehtia lampaankaltaisten ihmisten hengellisistä tarpeista. Heidän vaivannäkönsä on herättänyt vastakaikua paikallisväestössä.

Jotkut Dominikaanisessa tasavallassa asuvat perheet ovat jättäneet suurten kaupunkien mukavuudet ja muuttaneet maaseudulle. He saavat paljon iloa löytäessään tosi aarteita – vilpittömiä totuuden etsijöitä.

1400-luvun aarteenetsijät eivät tuoneet arawakeille siunauksia vaan orjuuden ja sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä. Kolumbuskaan ei itse hyötynyt Uuden maailman aarteista. Lopulta hänet pidätettiin ja hän joutui lähtemään löytämältään saarelta ja palaamaan Espanjaan kahleissa.

Nykyään on käynnissä toisenlainen tutkimusmatka, jolla löydetään arvokkaampia aarteita. Jehovan kansa etsii vilpitönsydämisiä ihmisiä, jotka ottavat vastaan Valtakunnan hyvän uutisen. Tämän ansiosta alati kasvava joukko nauttii vapaudesta, jonka voi saada vain Jumalan sanasta (Johannes 8:32). Nämä ihmiset odottavat innokkaasti aikaa, jolloin tästä vuorten, ihastuttavien vesiputousten, kauniiden rantojen ja lumoavien luolien maasta tulee ei vain paratiisisaari vaan osa uutta maailmaa, joka käsittää koko maapallon (2. Pietarin kirje 3:13).

[Alaviitteet]

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

Dominikaaninen tasavalta

[Kuvat s. 24, 25]

Nuoret ovat oivaltaneet hengellisten asioiden arvon toimimalla kokoaikaisessa palveluksessa