Ruandalaisveljiemme rohkea usko
ALKUVUODESTA 1994 maailma sai järkytyksekseen kuulla laajamittaisista joukkomurhista, joita tehtiin Ruandassa Afrikassa. Oli puhjennut julma sisällissota, johon satoja vuosia kestänyt vihamielisyys huipentui.
Lain ja järjestyksen romahtaessa maassa täysin Ruandan runsaat 2 000 Jehovan todistajaa joutuivat pakenemaan henkensä edestä. Noin 1 300 sai turvapaikan läheisessä Zairessa ja Tansaniassa sijaitsevista pakolaisleireistä, mutta jotkut eivät päässeet pakenemaan ajoissa. On murheellista kertoa, että noin 400 veljeämme ja sisartamme – sekä aikuisia että lapsia, kaikki tietysti siviilejä – on saanut surmansa mielettömissä väkivaltaisuuksissa. Kristityt kautta maailman surevat näiden rohkeiden nuhteettomuutensa säilyttäjien menetystä ja ammentavat lohdutusta Raamatun ylösnousemuslupauksesta (Johannes 11:25).
Miten henkiin jääneet ruandalaisveljet ja -sisaret ovat selviytyneet? Useista maista lähetettiin nopeasti vanhimpia ottamaan henkilökohtaisesti selvää asioista. Eräässä raportissa sanottiin, että ruandalaisveljet ovat kohdanneet tilanteen ”hyvin arvokkaasti ja rohkeasti”. Esimerkiksi ensimmäisiä asioita, joita veljet pyysivät, oli raamatullinen kirjallisuus. ”He näyttävät olevan kiinnostuneempia saamaan hengellistä ravintoa kuin aineellista apua, vaikka he tarvitsevat kipeästi monenlaista”, sanottiin raportissa lopuksi. Ja vaikka leirien olot ovat alkeelliset, ”veljiemme asuinalue on puhtain”.
Vartiotorni-seura on toimittanut varoja, jotta voitaisiin ostaa ruokaa, huopia, vaatteita, kenkiä ja lääkkeitä. Ranskalaiset veljemme ovat antaneet avokätisesti lahjoituksia, ja kesäkuun alkuun mennessä oli tarpeessa oleville ruandalaisveljillemme lähetetty lähes kaksi tonnia tarvikkeita.
Ei ole yllättävää, että tällaiset asianhaarat ovat koituneet erinomaiseksi todistukseksi. Tarkkailijoita on liikuttanut se, että ruandalaisveljemme ovat saaneet todistajatovereiltaan tällaista apua ja tukea, ja tätä apua on voitu jakaa muille. Jotkut ovat sanoneet, että todistajat ovat leireissä ainoita, joiden luona heidän uskontonsa jäsenet ovat käyneet!
Ruandalaisveljiemme ahdinko muistuttaa meitä siitä, että ihmiset ovat näinä ”viimeisinä päivinä” ”raakoja” ja ”väkivaltaisia” (2. Timoteukselle 3:1–5; KR-92). Ja vaikka Jehova ei lupaakaan suojella kansaansa ihmeen avulla kirjaimellisista vaaroista, hän lupaa varjella heidän hengellisyytensä ja suhteensa häneen sekä herättää Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana kuolleista ne, jotka saavat nykyään surmansa (Psalmit 91:1–10). Rukoilkaamme edelleen hengissä säilyneiden ruandalaisveljiemme puolesta, että Jehova tukee ja auttaa heitä tänä koettelevana aikana (Psalmit 46:2).